Task
"Sinulla on palauttamattomia tehtäviä" Sanoi opettaja
aivan liian lyhyessä hameessa hänen ikäiselleen naiselle.
Vastasin surkeana tietäväni asianlaidan. En kuitenkaan
vastannut kysymykseen että miksi näin oli päässyt käymään.
Olinhan viimeisiin viikkoihin asti ollut luokkamme priimus. Tosin
ei se tämän lehtorin silmissä ollut saavutus eikä mikään.
Useasti hän nimittäin katsoi kelloa ja aivan vapaasti kertoi
haluavansa päästä meistä eroon.
Nyt hän poistui humisevien tietokoneiden ohitse luokan eteen.
Minä jäin katsomaan taulukkolaskennan tyhjää ikkunaa. Niihin
soluihin olisi pitänyt laatia annettu tehtävä ja luoda
toimivat funktiot. Olin ollut netissä katsomassa rotten dot
comin kuvia silvotuista tai väkivaltaisesti kuolleista
ihmisistä. Mutta nyt ruudulla oli Excel. Office-avustajani oli
lysähtänyt kasaan ja näytti nukkuvan. Uhrasin taas muutaman
ajatuksen sille että kuinka se on koodattu ohjelman sisään kun
huomasin kaikkien muiden sulkevan koneitaan iloisesti puhuen -
Tunti oli ohitse. Sammutin itsekin koulun hankkiman
kloonitietokoneen suoraan virtakytkimestä käyttöjärjestelmän
vielä pyöriessä. Taas minun piti ratkaista mennäkö
seuraavalle tunnille ettei tulisi poissaolomerkintää joka
puolestaan heikentäisi mahdollisuuksiani valmistua tästä
oppilaitoksesta ja siten haittaisi tulevaisuuttani. Lähdin
kävelemään asuntoloita päin. Matkalla kävin ostamassa
kioskista tupakkaa. Minua ei haitannut millään tasolla se asia
että satoi vettä.
Jatkoin matkaani kämpille. Onneksi täällä saa asua yksin, voi
olla halutessaan epäjärkevä. Minua väsytti joten kävin
nukkumaan heti. Kello oli kaksi iltapäivällä. Nyt se on puoli
yksi yöllä. Äsken heräsin ja näin jonkun yrittäneen soittaa
äänettömään matkapuhelimeeni. Ei helvetti - entisen rakkaani
numero. Kyllä minä tiedän tasan tarkkaan mitä asiaa hänellä
oli. Taatusti, kuten aina ennenkin, olisi kysynyt voidaanko me
vielä olla yhdessä? Ja kaiken sen tarpeettoman tuskan jälkeen
jonka hän elämääni aiheutti. Tullut tekstiviesti vahvisti
asian. On liian myöhästä soittaa hänelle. Hän ei ymmärrä
sitä että minä en tahdo että hän antaa itsestään kuulua
mitään. Olemme niin erilaisia. Minä olen sekoittanut pääni
kaikella tällä paskalla ja hän taas uskoo rakkauteen. En
enää tiedä olisiko se tahtoni mukaista taas häätää hänet
helvettiin?
Oloni on kuitenkin rauhallinen vaikka kaikki on mennyt - kaikki
se jonka takia minä jaksoin olla positiivinen. En tiedä mistä
se tuli mutta jokin aika sitten kaikkein heikommalla hetkellä
kuin kaikki jälleen tuntui pahalta, niin silloin minä ymmärsin
onnellisuuden salaisuuden. Kuin asettaa itselleensä ajan jolloin
tekee itsemurhan niin olo helpottuu. Kaikki mikä edesauttaisi
omaa tulevaisuutta - menettää merkityksensä jolloin kaikki
mikä aiheuttaa stressiä siitä menestymisestä. Se ei enää
kannata. Enhän minä voinut kertoa sille lehtorille joka katsoi
tarpeelliseksi tulla kyselemään tekemättömistä tehtävistä
että syy siihen on se että ne on turhia. Minä en aio valmistua
enkä lentää tästä oppilaitoksesta pihalle. Olisiko minun
pitänyt hyvästellä toi nainen, josta en pidä? Pohdin
tulevaisuuttani sängyllä maaten tuijottaen pimeään. Nukahdan
uudelleen..
Tuli aamu ja minä löysin itseni aamutoimien jälkeen koulun
aulasta. Katsoin vihreältä sohvalta noita muita
opiskelijatovereita, joilla kaikilla tuntui olevan kiire jonnekin.
He puhuivat kokeista, sähköposteistaan, ruokalan ruokalistasta
sekä rakkaushuolistaan. Hyviä kavereita toisilleen he kaikki.
Mutta minusta eivät välitä. Lähden. Sillä minullahan on
niitä tekemättömiä tehtäviä, kuten maikka kertoi minulle.
Eipä tiennyt nainen - tuskin edes kiinnosti - mitä opiskelijan
mielessä liikkuu. Ennen lähtöäni minä kuitenkin kirjoitan
sen viimeisen sähköpostiviestin jonka osoitan hänelle.
Asiallisesti kerron että minulla ei enää ole tekemättömiä
tehtäviä. Teen kaikki loppuun.