Task

"Sinulla on palauttamattomia tehtäviä" Sanoi opettaja aivan liian lyhyessä hameessa hänen ikäiselleen naiselle. Vastasin surkeana tietäväni asianlaidan. En kuitenkaan vastannut kysymykseen että miksi näin oli päässyt käymään. Olinhan viimeisiin viikkoihin asti ollut luokkamme priimus. Tosin ei se tämän lehtorin silmissä ollut saavutus eikä mikään. Useasti hän nimittäin katsoi kelloa ja aivan vapaasti kertoi haluavansa päästä meistä eroon.

Nyt hän poistui humisevien tietokoneiden ohitse luokan eteen. Minä jäin katsomaan taulukkolaskennan tyhjää ikkunaa. Niihin soluihin olisi pitänyt laatia annettu tehtävä ja luoda toimivat funktiot. Olin ollut netissä katsomassa rotten dot comin kuvia silvotuista tai väkivaltaisesti kuolleista ihmisistä. Mutta nyt ruudulla oli Excel. Office-avustajani oli lysähtänyt kasaan ja näytti nukkuvan. Uhrasin taas muutaman ajatuksen sille että kuinka se on koodattu ohjelman sisään kun huomasin kaikkien muiden sulkevan koneitaan iloisesti puhuen - Tunti oli ohitse. Sammutin itsekin koulun hankkiman kloonitietokoneen suoraan virtakytkimestä käyttöjärjestelmän vielä pyöriessä. Taas minun piti ratkaista mennäkö seuraavalle tunnille ettei tulisi poissaolomerkintää joka puolestaan heikentäisi mahdollisuuksiani valmistua tästä oppilaitoksesta ja siten haittaisi tulevaisuuttani. Lähdin kävelemään asuntoloita päin. Matkalla kävin ostamassa kioskista tupakkaa. Minua ei haitannut millään tasolla se asia että satoi vettä.

Jatkoin matkaani kämpille. Onneksi täällä saa asua yksin, voi olla halutessaan epäjärkevä. Minua väsytti joten kävin nukkumaan heti. Kello oli kaksi iltapäivällä. Nyt se on puoli yksi yöllä. Äsken heräsin ja näin jonkun yrittäneen soittaa äänettömään matkapuhelimeeni. Ei helvetti - entisen rakkaani numero. Kyllä minä tiedän tasan tarkkaan mitä asiaa hänellä oli. Taatusti, kuten aina ennenkin, olisi kysynyt voidaanko me vielä olla yhdessä? Ja kaiken sen tarpeettoman tuskan jälkeen jonka hän elämääni aiheutti. Tullut tekstiviesti vahvisti asian. On liian myöhästä soittaa hänelle. Hän ei ymmärrä sitä että minä en tahdo että hän antaa itsestään kuulua mitään. Olemme niin erilaisia. Minä olen sekoittanut pääni kaikella tällä paskalla ja hän taas uskoo rakkauteen. En enää tiedä olisiko se tahtoni mukaista taas häätää hänet helvettiin?

Oloni on kuitenkin rauhallinen vaikka kaikki on mennyt - kaikki se jonka takia minä jaksoin olla positiivinen. En tiedä mistä se tuli mutta jokin aika sitten kaikkein heikommalla hetkellä kuin kaikki jälleen tuntui pahalta, niin silloin minä ymmärsin onnellisuuden salaisuuden. Kuin asettaa itselleensä ajan jolloin tekee itsemurhan niin olo helpottuu. Kaikki mikä edesauttaisi omaa tulevaisuutta - menettää merkityksensä jolloin kaikki mikä aiheuttaa stressiä siitä menestymisestä. Se ei enää kannata. Enhän minä voinut kertoa sille lehtorille joka katsoi tarpeelliseksi tulla kyselemään tekemättömistä tehtävistä että syy siihen on se että ne on turhia. Minä en aio valmistua enkä lentää tästä oppilaitoksesta pihalle. Olisiko minun pitänyt hyvästellä toi nainen, josta en pidä? Pohdin tulevaisuuttani sängyllä maaten tuijottaen pimeään. Nukahdan uudelleen..

Tuli aamu ja minä löysin itseni aamutoimien jälkeen koulun aulasta. Katsoin vihreältä sohvalta noita muita opiskelijatovereita, joilla kaikilla tuntui olevan kiire jonnekin. He puhuivat kokeista, sähköposteistaan, ruokalan ruokalistasta sekä rakkaushuolistaan. Hyviä kavereita toisilleen he kaikki. Mutta minusta eivät välitä. Lähden. Sillä minullahan on niitä tekemättömiä tehtäviä, kuten maikka kertoi minulle. Eipä tiennyt nainen - tuskin edes kiinnosti - mitä opiskelijan mielessä liikkuu. Ennen lähtöäni minä kuitenkin kirjoitan sen viimeisen sähköpostiviestin jonka osoitan hänelle. Asiallisesti kerron että minulla ei enää ole tekemättömiä tehtäviä. Teen kaikki loppuun.