TOP OF NOTHING
Oli aamu ja pimeys poistunut miehen elämästä. Tänään olisi
se päivä kun olisi uskallusta toteuttaa suunnitelmansa. Tätä
hän oli harkinnut jo pitemmän aikaa, aina siitä lähtien kuin
morsian oli pettänyt häntä toisen miehen kanssa. Ja olivat
tehneet sen aivan tunteettomasti miehen silmien edessä. Olisivat
sentään voineet salassa naida, mutta minkäs tapahtuneelle voi
enää tehdä kun kaikki meni jo siitä pilalle.
Mies keitti aamukahvinsa ja teki voileivän. Muuta ei oikeastaan
halunnutkaan nauttia nyt tänä aamuna. Mietti vielä sitä
toissapäiväistä kun kaikki oli muuttunut tuntemattomaksi. Mies
oli tullut kotiin ja löytänyt heidät. He eivät edes olleet
mitenkään noteeranneet miehen aikaista kotiinpaluuta, vaan
olivat jatkaneet suoritustaan. Mies oli lähtenyt silloin ulos ja
tullut tyhjään asuntoon vasta yöllä. Nainen oli lähtenyt sen
toisen mukaan. Kirjeeseen se oli yrittänyt kertoa jotain
selitystä "tää ei johu susta, vaan tää johtuu musta,
anteeksi et täs kävi näin"
Sanat eivät paljoa lohduttaneet silloin eivätkä ne
lohduttaneet tänä aamunakaan. Ulkona näytti siltä kuin
aurinko olisi yrittänyt jo nousta. Kilahdus kahvikupista
muistutti miestä siitä että olisi aika ottaa sormus pois.
Mutta jotenkin miehestä tuntui siltä, että jos sen ottaisi
pois niin nainen ei enää koskaan palaisi. Ikäänkuin tuo
sormus niin kauan kuin se pysyisi sormessa, niin olisi
jonkinlainen varmuus rakkauden jatkamisesta. Mietittyään hetken
mies tajusi sen ajatuksen naiviuden. Nainen oli lähtenyt pysyvästi
- ja vaikka se yrittäisi madella takaisin, niin mies ei häntä
ottaisi enää. Ehkä löisi suudelman sijaan.
Mutta tuo sormus. Se ei lähtenyt edes saippualla tai sormea
liottamalla. Mutta se pitäisi saada pois että sitten toipuminen
voisi alkaa. Sitten voisi kerätä naiseltä jääneet tavarat ja
lähettää ne sen vanhempien osoitteeseen että toimisi sen
asian osalta oikein. Mies puri hampaansa yhteen. Kipu oli kova.
Silmät kyynelehtivät tuskasta. Hitaasti mutta varmasti mies sai
viillettyä sormestaan sen verran puukolla pois että sormus
tipahti verisenä lattialle. Luu näkyi valkoisena, mies oli
yliarvioinut kestokynnystään. Hän oksensi nähtyään sen. Hän
keiton sormen pyyhkeeseen ja soitti ambulanssin. Eihän tähän
nyt tahtonut kuolla. Sormus vain piti saada pois sormesta.
Mies avasi oven valmiiksi ambulanssihenkilökunnalle ja istui
lattialle miettimään että mitä sanoisi sairaalan päivystävälle
psykiatrille.