TOP OF NOTHING

Oli aamu ja pimeys poistunut miehen elämästä. Tänään olisi se päivä kun olisi uskallusta toteuttaa suunnitelmansa. Tätä hän oli harkinnut jo pitemmän aikaa, aina siitä lähtien kuin morsian oli pettänyt häntä toisen miehen kanssa. Ja olivat tehneet sen aivan tunteettomasti miehen silmien edessä. Olisivat sentään voineet salassa naida, mutta minkäs tapahtuneelle voi enää tehdä kun kaikki meni jo siitä pilalle.

Mies keitti aamukahvinsa ja teki voileivän. Muuta ei oikeastaan halunnutkaan nauttia nyt tänä aamuna. Mietti vielä sitä toissapäiväistä kun kaikki oli muuttunut tuntemattomaksi. Mies oli tullut kotiin ja löytänyt heidät. He eivät edes olleet mitenkään noteeranneet miehen aikaista kotiinpaluuta, vaan olivat jatkaneet suoritustaan. Mies oli lähtenyt silloin ulos ja tullut tyhjään asuntoon vasta yöllä. Nainen oli lähtenyt sen toisen mukaan. Kirjeeseen se oli yrittänyt kertoa jotain selitystä "tää ei johu susta, vaan tää johtuu musta, anteeksi et täs kävi näin"

Sanat eivät paljoa lohduttaneet silloin eivätkä ne lohduttaneet tänä aamunakaan. Ulkona näytti siltä kuin aurinko olisi yrittänyt jo nousta. Kilahdus kahvikupista muistutti miestä siitä että olisi aika ottaa sormus pois. Mutta jotenkin miehestä tuntui siltä, että jos sen ottaisi pois niin nainen ei enää koskaan palaisi. Ikäänkuin tuo sormus niin kauan kuin se pysyisi sormessa, niin olisi jonkinlainen varmuus rakkauden jatkamisesta. Mietittyään hetken mies tajusi sen ajatuksen naiviuden. Nainen oli lähtenyt pysyvästi - ja vaikka se yrittäisi madella takaisin, niin mies ei häntä ottaisi enää. Ehkä löisi suudelman sijaan.

Mutta tuo sormus. Se ei lähtenyt edes saippualla tai sormea liottamalla. Mutta se pitäisi saada pois että sitten toipuminen voisi alkaa. Sitten voisi kerätä naiseltä jääneet tavarat ja lähettää ne sen vanhempien osoitteeseen että toimisi sen asian osalta oikein. Mies puri hampaansa yhteen. Kipu oli kova. Silmät kyynelehtivät tuskasta. Hitaasti mutta varmasti mies sai viillettyä sormestaan sen verran puukolla pois että sormus tipahti verisenä lattialle. Luu näkyi valkoisena, mies oli yliarvioinut kestokynnystään. Hän oksensi nähtyään sen. Hän keiton sormen pyyhkeeseen ja soitti ambulanssin. Eihän tähän nyt tahtonut kuolla. Sormus vain piti saada pois sormesta.
Mies avasi oven valmiiksi ambulanssihenkilökunnalle ja istui lattialle miettimään että mitä sanoisi sairaalan päivystävälle psykiatrille.