Trip
Matka joka jatkuu on alkanut. Mitään ei ole odotettavissa.
Minä olen kuitenkin yksin sillä kaikki on onnellista. Kaikki on
niin saatanan kaunista ja ylvästä. Kaikki. Minusta tuntuu että
minä pääsen myös jonnekin. Kaikki liittyy psykologisiin
perustekijöihin ja arvoihin. Mikään ei muutu milloinkaan mutta
silti minun täytyy jatkaa niin kauan kuin se on ylipäätään
on mahdollista. Minua väsyttää tämä kaikki joka pysyy
paikallaan.
Avaruudellinen suuruus on sekoittanut pääni. Sen laskelmoivat
tähtitieteelliset ilmiöt vaikuttavat elämääni ikuisesti
muttei pitkään. Sillä minä en tiedä mitään kauniimpaa kuin
omenahillo. Sitä tahdotaan ja kutsutaan myös hullujen ruoaksi.
He kylpevät mansikkahillossa, länttäävät hilloaan itsiensä
päälle kuin se olisi mitäkin kaunista ainetta. Onneksi
yhteiskunta vie ne sairaat hoitoon. Pakkohoitolaitoksiin missä
enkelit eivät vieraile. He itkevät öitänsä koska eivät saa
hilloa. Kaikki ulkopuoliset ovat siitä vain hyvillään. Aivan
kaikki.
Elämä on tie joka meitä vie kuolemaan. Me kaatuilemme tällä
matkalla. Kaikki maisemat ovat tuttuja vaikka me näemme ne vasta
nyt ensimmäistä kertaa. Meillä on alkoholia veressämme.
Sormemme ovat kuluttaneet monia asioita ja esineitä poroiksi. Ne
ovat valuneet asemakaavaani, täyttäneet sen raot ja kaikki
kauniit reiät. Kirjoitusvireisiä paikannimiä tulee vastaan.
Siellä on sirkus jonka pellet itkevät ja sitten sytyttävät
telttansa palamaan - nuo helvetin pyromaanit. Ne eivät
kuitenkaan jää teostaan kiinni. Ne ohittavat meidät ja me
ammumme heidät kulkuneuvonsa paskaksi. Se räjähtää ja tuo
maailmaan taas naurun. Ihmiset ovat meille hyvillään sillä me
olemme pelastaneet maailman kaiken maailman hulluilta.
Metsässä tien vierellä on paljon petoja. Liito-oravia jotka
pelkäävät junien aiheuttamaa ratatyötä. Me tapamme kaikki
liito-oravat sukupuuttoon ja rakennamme sen oikorautaradat jota
kukaan ei käytä. Sillä kaikkien liito-oravien kummitukset
kummittelevat junissa uudella radalla. Ne pelottavat ihmiset
kuoliaaksi. Räyhäliito-oravat ovat tulleet Euroopan komission
ratkaistavaksi. Tuhotaanko olematon pommeilla vaiko ei. He
rukoilevat jumalaa palauttamaan kaikki liito-oravat ennen kuin on
myöhäistä.
Matka jatkuu ja kaikki muut asiat menettävät merkityksensä.
Aivan kaikki. Me nukumme liikkuvissa vaunuissa. Ne liikkuvat
valonnopeudella saavuttaen sekä ohittaen Enterprisen sekä H-junan
Riihimäeltä. Me tahdomme että H-juna tulisi ja antaisi meidän
syntimme anteeksi. Me teemme temppeleitä joissa paljomme liito-oravia
sekä H-junaa Riihimäeltä. Sitten kyllästyimme siihen ja
jatkoimme matkaa. Tuli uusi aika joka rakasti meitä.
Karviaismarjapensaat tulivat vastaan ja äänestivät Irakin
kriisin ratkaisun puolesta. Ne antaisivat mehua heille jotka
vihaavat toisiaan. Mutta mitään ei ole muuttunut. Kaikki
tahtovat sitä samaa - valtaa. Hoitolaitoksissa piirretään
kuvia joiden tarkoitus on tuottaa ajantappoa. Noissa
mielisairaaloissa on ihmisiä jotka luulevat olevansa oikeassa.
Avaruusalukset laskeutuvat Helsinkiin koska se on maailman
pääkaupunki. On vuosi 2333 ja meillä ei ole sähköä.
Tuomiopäivään on matkaa viisi minuuttia ja
kuusikymmentäkahdeksan sekuntia.
Jatkan matkaa tapettuani matkatoverini. Ei koskaan tule
samanlaista päivää kuin oli joskus eilen. Tie loppuu.
mansikkaliitojuna saapuu raiteelle
viisituhattakaksimkymmentäsataaneljätoistatuhattakahdeksansataayksitoista
kun kello on sairas. Ja kun ihminen kyllästyy nykyisyyteen sekä
tuottavuuteen niin matka loppuu.