TUKIHIRSI. (kaksi maailmaa)
---------------------------------------------------------------

Kuulen ja näen seinän raoista miten juna menee ohitse. Kukaan ei varmaan näe minua tuosta junasta sillä heidän täytyy katsoa vasten aurinkoa. Mutta miksi minä miettisin heitä? Minua ei jaksa sen verran vähempää kiinnostaa muiden ihmisten mielipiteet, jotta jättäisin tämän puuhan kesken. Se on pian valmiina ja sitten ei tarvitse enää olla ihminen.

Matkalla 160 kilometriä tunnissa. Tapahtumapaikan ohittaneessa intercityssä matkalla Ouluun. Aitta on nähty.

"Tää on kyllä täysin maaseutua. Katso vaikka: Monta hehtaaria kynnettyjä peltoja ja vanhoja idyllisiä aittoja"

"Niihän se on täällä pohjanmaalla. Voisitko ajatella asuvasi täällä näiden peltojen keskellä?"

"No en! Mutta jos sitä olisi syntynyt tänne ja jäänyt asumaan niin kaiketi se silloin menettelisi. Kaipa täällä asuvilla ihmisillä on tiivis ihmissuhdeverkosto ja talkooperinne enää.. Mutta tuolta tulee myyntikärryt. Ostetaanko jotain? Me ollaan perillä vasta 2 tunnin kuluttua."

"No kyllä tässä on tullut jano. Jos vaikka päärynämehun voisi ottaa.. Ja kinkkusämpylän. Mä voin tarjota sulle samat kun sä maksoit matkat. Mitä otat?"

"No samat. kinkkusämpylän ja vesipullon."

"No sittenhän me voidaan jakaa se pullo. Mä jätän sen mehun ostamatta ja pyydetään kaksi lasia.?"

"Ja saisiko tänne olla jotain kärrystä?"

"Kyllä kiitos. Kaksi kinkkusämpylää ja yksi vesipullo kahdella mukilla.."

Punaraidallinen juna jatkaa matkaansa kauniissa syksyisessä ilmassa.
13 kilometriä rataa taaksepäin.. Se idyllinen vanha aitta keskellä kyntöpeltoa. Sen sisällä on kaikki valmista. Aittaan tulvii valoa miljoonista pienistä rakosista.
On hiljaista koska on tyyni sää eikä läheisellä rautatielläkään kulje junia. Lähin maantie kulkee äänieristeeksi sopivan metsikön takana.

Vanha hirsi vain narisee valittaen yllättävää painoa.