Tunnustus

Pitkän sillan alku, loppua en näe koska se on sumun peitossa. En vielä lähde ylittämään sitä, on vielä ajateltavia asioita. Olen tehnyt pahoja asioita - kyllin pahoja jotta ne seuraisivat muutenkin koko loppuelämän ajan. Se oli tarkoitus vain olla pilaa, leikkiä - sellainen cooli juttu, mikä keksittiin kaveriporukassa. Se oli viikko sitten, tiistain ja keskiviikon välinen yö. Me oltiin parhaat kaverit, Ari, Marko ja mä.

Me kruisailtiin kaupungilla ja tavattiin yksi paikkakunnan kännikaloista. Se, joka aina häiriköi muita ihmisiä - on aina pummaamassa rahaa viinaan. Meillä oli autossa mukana yksi täysi kossupullo, jonka olimme ajatelleet korkata vasta myöhemmin yöllä - loman alun kunniaksi. Me pysäytettiin auto sen juoppolallin kohdalle, näytettiin pulloa ja kysyttiin - että kelpaako ryyppyseura? Ollaan menossa rantaan juomaan, tuotaisiin kyllä takaisin. Se tyyppi oli jo maistissaansa, eikä paljon suostutteluja kaivannut. Se tuli takapenkille Markon viereen. Make antoi sille sen pullon ja se kiitti ja otti hörpyn.

Lähdettiin siitä sitten ajamaan pois keskustasta, käännyttiin valtatielle. Ajettiin jotain kymmenen kilsaa, kunnes sille juopolle tuli kusihätä, pysäytimme auton ja autoimme sen puliukon pois autosta. Sillä eivät jalat tai tajunta enää oikein toimineet. Ei ollut muuta liikennettä, oli vain kesäinen yö ja metsäosuus. Me kaadoimme sen juopon keskelle kaistaa. Siltä tuli kuset huosuun - me naurettiin sitä ja otettiin sen kunniaksi yhdet.

Sitten ajoimme pois, ajoimme pari kilsaa eteenpäin - kunnes iski katumus. Käännyimme takaisin. Rekka tuli vastaan, olimme huomaavinamme sen etupyörissä jotain punaista. Kuski oli varmaan luullut ajaneensa jonkun elukan päältä. Tiukat aikatauluthan niillä on, siksei varmaan pysähtynyt. Me tultiin turmapaikalle. Rekka oli ajanut sen juopon ylitse toimien pähkinänsärkijänä. Me jatkoimme matkaa.

Sinä yönä meni muutama pullo lisää. Viikon aikana on meistä kolmesta kaverista yksi päätynyt itsariin. Marko ei kestänyt syyllisyyttä tapahtumasta. Kyllä mä sitä ymmärrän. Samoissa aikeissahan minä tälle sillalle tulinkin. Kävelen nyt vähän matkaa ja sitten solmin mukanani tuomani köyden kaiteeseen. Mä ripustan itseni roikkumaan tältä sillalta. Meistä kavereista jää jäljelle vain Ari - ja sekin sanoi, ettei jaksa jos mäkin teen itsarin.
Ari kertoi myös ajatelleensa sitä, jos mentäisiin vain tunnustamaan tekomme poliiseille. En ollut samaa mieltä, mehän saataisiin syyte heitteillejättämisestä ja kuolemantuottamuksesta. Silmä silmästä, korva korvasta ja elämä elämästä. Vain muutama sekunti ja minä kuolen. Sumuun on rauhallista mennä.