Tunnustus
Pitkän sillan alku, loppua en näe koska se on sumun peitossa.
En vielä lähde ylittämään sitä, on vielä ajateltavia
asioita. Olen tehnyt pahoja asioita - kyllin pahoja jotta ne
seuraisivat muutenkin koko loppuelämän ajan. Se oli tarkoitus
vain olla pilaa, leikkiä - sellainen cooli juttu, mikä
keksittiin kaveriporukassa. Se oli viikko sitten, tiistain ja
keskiviikon välinen yö. Me oltiin parhaat kaverit, Ari, Marko
ja mä.
Me kruisailtiin kaupungilla ja tavattiin yksi paikkakunnan kännikaloista.
Se, joka aina häiriköi muita ihmisiä - on aina pummaamassa
rahaa viinaan. Meillä oli autossa mukana yksi täysi kossupullo,
jonka olimme ajatelleet korkata vasta myöhemmin yöllä - loman
alun kunniaksi. Me pysäytettiin auto sen juoppolallin kohdalle,
näytettiin pulloa ja kysyttiin - että kelpaako ryyppyseura?
Ollaan menossa rantaan juomaan, tuotaisiin kyllä takaisin. Se
tyyppi oli jo maistissaansa, eikä paljon suostutteluja kaivannut.
Se tuli takapenkille Markon viereen. Make antoi sille sen pullon
ja se kiitti ja otti hörpyn.
Lähdettiin siitä sitten ajamaan pois keskustasta, käännyttiin
valtatielle. Ajettiin jotain kymmenen kilsaa, kunnes sille
juopolle tuli kusihätä, pysäytimme auton ja autoimme sen
puliukon pois autosta. Sillä eivät jalat tai tajunta enää
oikein toimineet. Ei ollut muuta liikennettä, oli vain kesäinen
yö ja metsäosuus. Me kaadoimme sen juopon keskelle kaistaa.
Siltä tuli kuset huosuun - me naurettiin sitä ja otettiin sen
kunniaksi yhdet.
Sitten ajoimme pois, ajoimme pari kilsaa eteenpäin - kunnes iski
katumus. Käännyimme takaisin. Rekka tuli vastaan, olimme
huomaavinamme sen etupyörissä jotain punaista. Kuski oli
varmaan luullut ajaneensa jonkun elukan päältä. Tiukat
aikatauluthan niillä on, siksei varmaan pysähtynyt. Me tultiin
turmapaikalle. Rekka oli ajanut sen juopon ylitse toimien pähkinänsärkijänä.
Me jatkoimme matkaa.
Sinä yönä meni muutama pullo lisää. Viikon aikana on meistä
kolmesta kaverista yksi päätynyt itsariin. Marko ei kestänyt
syyllisyyttä tapahtumasta. Kyllä mä sitä ymmärrän. Samoissa
aikeissahan minä tälle sillalle tulinkin. Kävelen nyt vähän
matkaa ja sitten solmin mukanani tuomani köyden kaiteeseen. Mä
ripustan itseni roikkumaan tältä sillalta. Meistä kavereista jää
jäljelle vain Ari - ja sekin sanoi, ettei jaksa jos mäkin teen
itsarin.
Ari kertoi myös ajatelleensa sitä, jos mentäisiin vain
tunnustamaan tekomme poliiseille. En ollut samaa mieltä, mehän
saataisiin syyte heitteillejättämisestä ja
kuolemantuottamuksesta. Silmä silmästä, korva korvasta ja elämä
elämästä. Vain muutama sekunti ja minä kuolen. Sumuun on
rauhallista mennä.