untitled.txt

Kuolema

Aamuauringon ensi säteet kerrostalojen seinillä. Ihmisiä, jotka ulkoiluttavat koiriaan ja kusettavat niitä katulamppuja vasten. Koululaisia pyöräilymassa kouluun. Kesän ensimmäisien lintujen laulua. Metsissä sulavia lumikinoksia. Aurinko valaisee puiden välistä maata. Askeleita lumessa. Puusta irronneita kaarnanpalasia sekä selkäreppu puun juurella. Tuulee hiukan, iltapäivästä alkaa satamaan vettä. Hirttäytyneen varjo lankeaa jalanjälkien ylle. On koittanut uusi päivä.

Elämä.

Ihmiset odottavat yleisiä kulkuneuvoja jotta voisivat iltapäivällä odottaa toista junaa, bussia, metroa tai ratikkaa joka toisi heidät tänne, missä he nyt odottavat kyytiä. Ja maksavat siitä. Ruokakaupoissa ihmiset ostavat ruokaa jo nyt vaikka sitä pitää ostaa seuraavallakin viikolla. Ihmiset ovat innoissaan jos sää on huono. Keskustelunaihe mitä mainioin.

Tahtominen.

Kyllästynyt maailmaan. Ei rahaa, ei töitä. Olla täydellinen paska ihmissuhteissa. Tehdä naisia raskaaksi ja sitten häipyä. Tietämys siitä, ettei kukaan ymmärrä tai välitä. Itse luotu kohtalo. Mielenterveystoimistossakin on jo kyllästytty asiakkaakseen. Ei perhe huoli poikaansa takaisin. Ei kukaan. Kaikki on tyhjää, hiljaa ja vaiti. Ihmiset vaikenevat naurusta kun hän tuli huoneisiin.

Peijaiset.

Paikalla vain pappi ja arkunkantajat. Kaikki seurakunnan työtekijöitä joille tästä maksetaan palkkaa. Euroja siis. Ei mitään suruvalitteluseppeleitä, ei itkua - vain kunnioittava hiljaisuus. Sitten keskustellaan seuraavasta tehtävästä. Hautausmaan roskapöntöt täytyisi tyhjentää.