untitled.txt
Kuolema
Aamuauringon ensi säteet kerrostalojen seinillä. Ihmisiä,
jotka ulkoiluttavat koiriaan ja kusettavat niitä katulamppuja
vasten. Koululaisia pyöräilymassa kouluun. Kesän ensimmäisien
lintujen laulua. Metsissä sulavia lumikinoksia. Aurinko valaisee
puiden välistä maata. Askeleita lumessa. Puusta irronneita
kaarnanpalasia sekä selkäreppu puun juurella. Tuulee hiukan,
iltapäivästä alkaa satamaan vettä. Hirttäytyneen varjo
lankeaa jalanjälkien ylle. On koittanut uusi päivä.
Elämä.
Ihmiset odottavat yleisiä kulkuneuvoja jotta voisivat iltapäivällä
odottaa toista junaa, bussia, metroa tai ratikkaa joka toisi heidät
tänne, missä he nyt odottavat kyytiä. Ja maksavat siitä.
Ruokakaupoissa ihmiset ostavat ruokaa jo nyt vaikka sitä pitää
ostaa seuraavallakin viikolla. Ihmiset ovat innoissaan jos sää
on huono. Keskustelunaihe mitä mainioin.
Tahtominen.
Kyllästynyt maailmaan. Ei rahaa, ei töitä. Olla täydellinen
paska ihmissuhteissa. Tehdä naisia raskaaksi ja sitten häipyä.
Tietämys siitä, ettei kukaan ymmärrä tai välitä. Itse luotu
kohtalo. Mielenterveystoimistossakin on jo kyllästytty
asiakkaakseen. Ei perhe huoli poikaansa takaisin. Ei kukaan.
Kaikki on tyhjää, hiljaa ja vaiti. Ihmiset vaikenevat naurusta
kun hän tuli huoneisiin.
Peijaiset.
Paikalla vain pappi ja arkunkantajat. Kaikki seurakunnan työtekijöitä
joille tästä maksetaan palkkaa. Euroja siis. Ei mitään
suruvalitteluseppeleitä, ei itkua - vain kunnioittava hiljaisuus.
Sitten keskustellaan seuraavasta tehtävästä. Hautausmaan
roskapöntöt täytyisi tyhjentää.