Tämä seuraava runo on ehkä vanhin, mitä olen koskaan kirjoittanut. Ajoitan sen 1990-luvun alkuun koska se löytyi vihkosta, jonne olen tuolloin juttuja kirjoitellut. Ne muut jutut siitä vihosta löytyvät minä-osiosta.

Kesä

Yö jo saapuu,

harmaa usva leijailee vetten päällä..

Metsässä pikkuoliot tallustaa - ei ole tunnetta parempaa.

Tässä nyt astelen niittyä pitkin kesä-yössä -

tässä tähtien työssä, riemun vyössä.

iloitkaamme - on kesä suvi suloinen

ja saamme kokea ihanuuden sen kotimaassa armaassa.