RAKKAUTENI Se roihusi hetken ja hiipui sitten hiljalleen. Ja nyt on jäljellä vain tuhkaa, jota tuuli pois puhaltaa. Ei sitä palamaankaan enää edes sinä saa. Kastelit tikut ja sammutit rakkautemme tulen kylmyydelläsi. Nyt tämä kaupunki on raunioina. Pudotit tänne pommin, Joka poltti kaiken tuhkaksi. En enää edes itkeä osaa. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - RIKOTTU RAKKAUS. Rikki on elämäni, sydän kappaleina. Mut sentään sirpaleet tallella. Elämäni maljakko särkynyt on. tässä sateessa mä vain sirpaleista kärsin. Hajotin itseäni liikaa, ny untakaan en enää saa Enkä unohdustakaan saata tavoittaa. en pysty paikoillani olemaan, pakko kulkea, sielunsa tuskalta sulkea. Tein väärin, sinä läksit pois. itkeäkään en enää osaa, unohdin kuinka itketään. En voi muuta kuin kävellä näitä öisiä katuja sateessa. Kadoten tekoani itsekseni näissä aatteissa. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - MYIDAAN RUNO. Olen yksin maailmassa, Lipsui ote elämässä. Kaatosateessa seison, kastun. En siitä välitä, en menneisyyttäni, itken Sitä vain ikävöin, kadun. Elämän rikkaruohoja vain kitken. Olen niin yksin että voisin vaikka kuolla, Melkein meinasin äsken ranteeni vuolla. Sade kasvojani hakkaa, tuuli piiskaa, Onnelliset ihmiset taloissansa pitää hauskaa. Tuikkii heillä sisimmässään valo, Multa sammui ja sekin kajo. Olen märkä, likomärät vaatteeni, Tupakatkin märkiä. Huomenna kohtaisin haasteeni. Ajattelen aseiden kärkiä Miksi mun täällä pitää kärsiä? Himo murhata itseni kasvaa, Mussa on vikaa Kestä en enää, istun ja purskahdan itkuun, Onneksi sinua en vetänyt samaan litkuun. Huomenna on poliiseilla työtä, Kerätä he saavat ruumiini rippeet. Syötä, äiti, vauvaasi syötä! Nyt sen päätin: mun elämän saa lopettaa raiteet. Sellaiset ovat nyt tämän miehen aatteet Kaikki mureni käsiin, Eikä kukaan tullut hätiin. Elämältä turpiini sain, Rautatien hain. Iloinen musiikki veturissa soi, Juna kiitää täysillä, minkäs sille voi. Ravintolavaunussa juhla-humu, Maiseman peittää sankka sumu. Kotona huolestutaan, ei isi kotiin tullutkaan. Äiti pakkaa lapsen rattaisiin, lähtee ulos isiä hakemaan. Kaivamaan esiin. Veturissa silmät katsoo möykkyä, Juna syöksyy päin töyssyä. Pilli huutaa , jarrut kirskuu. Ravintolavaunussa juomat kaatuu. Vauva jossain parkuu. Juna jatkaa väkisin, Veturein verisin. Juna vei lapselta isin. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - NON STOP Hän istuu sängyllään ja ynisee, Jalat, kädet pää heiluvat, taas ne vilisee. Nuo pimeyden demonit, hänen silmissään vilisee. Ne häntä käskevät, niin hän hourii. Yksinään lukitussa huoneessaan pyörii. Sinä, ulkopuolinen. Et sitä tiedä vaikka hänen ikkunansa ohi kävelet. Pysähdyt. - siinä olet, kuin tuoli rysähtää päin ikkunaa. Ei se sinua hätkäytä, olet tehnyt juuri surman. Olet matkalla pois, on taskussas pistooli. Ladattu sellainen. Yksi luoti jäljellä oli. Kunnes luoti tuo sinut metsässä tappoi. Kuului vain pamaus. Koittiko sinulle vapaus? Pikkupojat ruumiisi löytävät, Sillä he leikkivät. Nuo lapset kieroonkasvaneet, Heidän suolissaan virtaavat vieraat aineet. Paloittelevat he ruumiisi leikin päätyttyä veitsillään, Paistavat palat ja syövät ne mielellään. Heidät napataan itse teosta, Ja mielisairaalaan tuomitaan raakuudesta tuosta. heistä melkein jokainen itsensä tappaa, elämän jättää. Vain kaveriporukasta tuosta yksi jäljelle jää . Hän istuu sängyllään ja ynisee, Jalat, kädet pää heiluvat, taas ne vilisee. Nuo pimeyden demonit, hänen silmissään vilisee. Ne häntä käskevät, niin hän hourii. Yksinään lukitussa huoneessaan pyörii.. (runo vuoden 1994 syyskuun tuotantoa) - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Vanheneminen Vanha kaveriporukka.. Ennen me lumilinnoja rakenneltiin, niissä seikkailtiin. Nyt me kossua lantrattiin, kuin lumilinnan paikalla me juopoteltiin. Iltaa näin eilen pidettiin, tulevia suunniteltiin. Hei, muistaks’sä, mite se ol ennen helpompaa tää koko elämä. Ku jos rahnaa tarvittiin, sit äiteeltä pyyettiin.. Se ol vuonna kaheksen kaks, nyt vuonna nolla kaks kaik on nin vaikeet, että! Niin kavereitten naamat karvoittuvat kun ikä niihin ajaa uurteitaan. On olomuotomme muuttunut hoikasta tukevaksi ja puheemme sammaltaa illan päätteeksi. Kysyn sinulta, isä jumala, missä helekutin välissä meistä tuli näin vanhoija. Lumilinnassa silloin leikittiin, lumikasassa vasten autotallin seinää. Eipä kukaan meistä ois silloin osannu aavistaa että vielä joskus joukolla siihen samaiseen seinään porukalla iso laatta valettiin. Tytöiltä pääsy kielletty, tuo ainoa lumilinnaleikin sääntö tuntuu niin kaukaiselta kuin katsomme tänään peiliin. Tytölle pääsy sallittu olisi nyt monella meistä toiveena, vaan eipä noita samoja tyttäriä enää täällä pyöri keiltä se pääsy oli kielletty. Paitsi se yksi, mutta sekin tykkää tytöistä.. Täällä me olemme, autotallin takana mölisemässä. Kultaista sadetta päällemme sataa, kun me joukolla kittaamme kaljaa. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - YÖN HILJAISUUS Yön hiljaisuus. Kello jo puolta kahta lyö. Unta en vain mä saa. Suuri on rakkaus ja kaipaus Olisitpa täällä! Ulkona satelee pakkaslunta Haaveilen vain sinusta, vaan unta en saa. Kello kaksi lyö, Unen viitta mut syö. Vaikka kaukana sä oot, Tänä yönä lähelleni sut saan ---------------------------------- 1994 - 2001 Simo Pahula