VIRHEARVION SEURAUKSET

TAMMIKUU Jaakko heräsi krapulaisena Marin vierestä. Oli ensimmäinen tammikuuta ja päivä jo pitkällä, aurinko paistoi hänen vanhempiensa makuuhuoneen ikkunasta sisään. Vanhemmat olivat uudenvuodenristeilyllä. Nyt heräsi myös Marikin. He joutuivat paniikkiin, kuin ajatus läksi kulkemaan, sillä he molemmat olivat alasti. Ei sillä, että se olisi mitenkään tavatonta Jaakon herätä alastoman naisen vierestä mutta kun Mari sattui olemaan Jaakon isoveljen Peten kihlattu, niin ei se viime öinen rakastelu oikein ollut sallittua. He olivat juhlineet liikaa. Pete oli ilmeisesti alakerrassa sohvalle sammuneena. Jaakko ja Mari keräsivät vaatteensa, laittoivat ne päällensä ja läksivät alakertaan missä he törmäsivät Peteen. Se oli jo noussut käymään kusella. Pete hieman kummasteli mitä oli tapahtunut kuin Jaakko ja Mari olivat jotenkin oudon oloisia mutta oli liian krapulassa perehtyäkseen siihen sen tarkemmin. Pete meni ja nukahti sohvalle. Jaakko lähti ulos selvittämään itseänsä. Ei Jaakko viitsinyt mennä kauemmaksi, kuin naapurin nurkalle kuselle, oli liian kirkasta ja Jaakolla oli helvetillinen krapula päällänsä. Tuntui kuin pää olisi räjähtämäisillään valon määrästä. Vanharouva Hulda Miettinen vilkaisi ulos kesken kahvinkeitto- rientojensa ja näki naapurinpojan kastelevan talonsa nurkkaa. Siitä harmistuneena hän ei huomannut että kaappi, johon hänen piti kahvipurkkinsa asettaa olikin kauempana mitä hän luuli joten hän pudotti kahvinsa pitkin lattiaa. Hän oli jo muutenkin hermoissaan, koska oli taas joutunut vasten tahtoansa valvomaan viime yönä pitkään kaikkien paukuttelujen ja ulkona huutavien uudenvuoden kännisten juhlijoiden huutojen vuoksi. Ennen kuin Hulda oli ollut nuorempi ja mies oli vielä elänyt, oli Miettisten talossa vietetty railakkaita uudenvuoden juhlia. Nainen muisteli sitäkin uutta vuotta 1962 kun oli miehensä tavannut. Kesken Huldan nostalgiatrippiä Michael-kissa tuli siihen katsomaan emäntänsä siivouspuuhia. Niin Huldan kissan nimi oli tosiaan Michael, koska vanharouva oli pahasti koukussa television saippuasarjoihin. Nainen hätisti kissansa ulos häiritsemästä siivousta. Michael meni pihalta naapurin pihassa olleen Audin alle ja nukahti sinne. Kissa oli mielellään autojen alla, kai niissä oli jotain mielenkiintoista. Michaelin turkki oli paksu, joten se suojasi sitä pikkupakkaselta. Sisällä naapurin talossa Pete alkoi heräilemään. Se hänen aamuyöllä nauttimansa krapulalääke oli näemmä alkanut tehota. Hän alkoi etsimään Maria, että voisi lähteä omaan kämppään, heidän omaansa. Peteä hymyilytti kun hän alkoi muistelemaan kaikkia mukavia hetkiä, joita oli viettänyt tuossa kerrostalokaksiossa Marin kanssa. Tänä vuonna oli suunniteltu häät pitää, oikeat kesähäät. Yläkerrassa Jaakko ja Mari pohtivat tapahtunutta. Päättivät että totuus rikkoisi liian paljon, joten he veisivät tämän yhteisen salaisuuden hautaan asti. Pete tuli ovelle ja tiedusteli Marilta, joko hän olisi valmis lähtemään kotiin. Mari vastasi että tässä menee vielä pikku hetki ja että Pete voisi mennä jo autoa lämmittämään, hän tulisi sitten perästä. Kuin Pete oli lähtenyt, Mari tunnusti erään asian Jaakolle. He olivat harrastaneet seksiä Marin aloitteesta. Ennen poistumistaan huoneesta hän antoi Jaakolle pusun ja sanoi että nähdään. Jaakko jäi suu auki katsomaan Marin perään tietämättä mitä ajatella. Ei hän tätä voisi tehdä veljelleen, mutta kun oli jo ehtinyt. Jaakko siirtyi ikkunaan katsomaan miten Michael-kissa ampaisi Peten Audin alta kuin säikähti moottorin käynnistymistä. Jaakko havahtui ikkunan äärestä kun kännykkä soi. Se oli Katri, Jaakon tyttöystävä. Soitti että oli ikävä ja että oli pahoillaan siitä kuin oli joutunut lähtemään niistä viime öisistä juhlista heti keskiyön jälkeen, kun oli tullut huonovointiseksi. Jaakko lopetteli puhelun syyttäen krapulaa, sanoi minä rakastan sinuat ja sulki luurin, nyt Jaakko tajusi että oli pettänyt veljensä lisäksi Katriakin. Hän sulki sitten kännykkänsä ja verhot ja rojahti sängylle nukkumaan krapulaansa pois. Parin päivän kuluttua Jaakko tapasi Marin kaupungilla, he menivät kahville. Jaakko kyseli häneltä mitä Mari oli tarkoittanut silloin kuin oli sanonut että he olivat naineet Marin aloitteesta. Mari oli hiljaa hetken ja tunnusti sitten halunneensa tehdä sen Jaakon kanssa jo pitkään, ne juhlat olivat olleet hyvä tekosyy tehdä se. Jaakko muisti että miten Mari oli täyttänyt Jaakon lasin aina kun se oli tyhjä. Hänelle selkisi että Mari oli suunnitellut koko tapahtuman ja siitä Jaakko suuttui Marille ja huusi että hän oli pilannut kaiken. Kaikki menisi pilalle, jos tämä paljastuisi. Jaakko lähtiessään läimäisi Maria poskelle niin että siihen jäi jälki. Samassa kahvilassa oli vanharouva Miettinen, joka kuuli kaiken. Hän päivitteli tuota uutista mielessään. Mari kai oli kertonut mitä oli kahvilassa tapahtunut, kun Pete tuli raivoissaan Jaakon luo illalla. Jaakko oli ottanut, kun oli yksin kotona, vanhemmat olivat matkoilla etelässä. Jaakko oli pikku hiprakassa. Ei Pete käynyt käsiksi, vaan kyseli Jaakolta miksi hän oli Maria läimäyttänyt. Jaakkoa kyllästytti koko Mari ja ennen vastaamistaan otti hörpyn pullon suusta ja kertoi että Peten kannattaa unohtaa koko Mari.. Pete tuijotti suu auki pikkuveljeään, joka jatkoi kertomalla että Mari oli rakastellut hänen kanssaan. Pete ei ensin uskonut Jaakkoa, mutta kuin alkoi pikkuhiljaa kelata uudenvuodenpäivän tapahtumia, hän tajusi sen olevan totta. Hän muisti miten vaivalloisen oloinen oli Mari ollut sen päivän jälkeen. Petellä sumeni järki ja hän alkoi hakata Jaakkoa, joka vain nauroi ja kertoi että Mari oli itse halunnut sitä.. Että oli tahtonut Jaakkoa jo pitkään. Siinä vaiheessa Pete lopetti ja lysähti lattialle Jaakon viereen. Molemmat olivat hiljaa. Ovikello soi. Jaakko meni avaamaan. Siellä oli Kaikesta tietämätön Katri, muttei kauaa. Tyttö tuo ihmetteli mitä oli tapahtunut. Jaakkoa kismitti koko homma, sama se olisi vaikka nyt kertoisi kaiken Katrillekin. Jaakko kehotti Katria istumaan sohvalle ja otti viimeiset tipat pullostaan. Tyttöä kummastutti se koko tilanne. Miksi Pete istui lattialla ja taisipa tuo itkeäkin, Katri ei ollut koskaan nähnyt Peten itkevän vaikka he kaikki olivat ystäviä keskenään jo ainakin kolme vuotta. Katri katsoi poikaystäväänsä jonka askel huojui. EI Jaakko koskaan keskellä viikkoa juonut. Sitten Jaakko avasi suunsa kertoakseen mitä oli tapahtunut, kun ovikello taas soi Jaakko jäi seuraamaan miten Pete nousi avaamaan. Siellä oli nyt Mari. Pete joutui taas vihan valtaan, kiskaisi Marin sisään ja retuutti häntä olohuoneeseen missä hän heitti Marin Jaakkoa päin, joka otti kopin. Pete valaisi sitten koko asian kummastuneelle Katrillekin. Pete kehotti häntä katsomaan noita kahta, Jaakkoa ja Maria. Kuin Katri kysyi Peteltä että miksi, Pete kertoi että siinä Katri näkisi ihmiset jotka olivat heitä molempia pettäneet. Pete sanoi että siinä Katri näkisi ihmiset, jotka naivat uutenavuotena. Katri ei ensin uskonut Peteä, mutta kun katsoi Jaakkoa silmiin, hän tiesi sen olevan totta. Nyt oli Katrin vuoro suuttua. Hän huusi Jaakolle että nyt kaikki oli heidän väliltä loppu. Jaakko kun, humalassa oli esti Katria lähtemästä, jolloin tyttö tuo pamautti Jaakkoa munille polvellaan. Jaakko oli heti lattialla pitelemässä aarteitaan. Ovi pamahti kiinni, kun Katri lähti. Pete lysähti takas lattialle, katsoi itkevää Maria ja Jaakkoa. Tuhahti ja nousi ja läksi autolleen. Istui kuskinpaikalle ja näki taustapeilissä riippuvan sydämen. Sen oli Mari antanut vuosi sitten. Siinä luki i love you. Pete raivostui entisestään ja repi koko peilin irti ja heitti ulos, käynnisti moottorin ja lähti kovaa ajaen pihasta. Tällä kertaa ei Michael ehtinyt alta pois vaan jäi alle ja kuoli. Hulda vain istui kotonaan katsomassa taas saippuoitaan nauhalta, ei siis tiennyt että kissansa oli kuollut. Pete suunnisti ulos kaupungista rokin huutaessa autostereoista täysillä. Jokainen paikka muistutti matkan varrella joko Marista tai Jaakosta. Pete kaahasi nyt jo maantiellä. Hän vain ajoi eteenpäin, ei halunnut kääntyä takaisin. Siellä hän kuitenkin katkeroitui entisestään. Hän kiihdytti autonsa sen huippunopeuteen jäisellä maantiellä. Mies ratissa oli aivan turtana. Häntä oli petetty. Oma veli ja tuleva vaimo. Ei Pete mitään voinut sille että kyyneleet alkoivat sumentamaan näkökenttää. Audi ajautui vastaantulevien kaistalle suoralla. Pete näki valot kyynelten seasta, hätääntyi ja käänsi rattia jolloin hän menetti autonsa hallinnan. Audi ajautui jäisellä tiellä vastaan tulleen tukki-rekan alle mistä autonraato lensi metsään. Peten harmaat aivosolut koristivat kojelautaa. Pian romu toi syttyi palamaan. Takapenkillä näkyi loimussa eilen otettu automaattivalokuva, jossa Pete ja Mari suutelivat. Rekka pysähtyi kauemmaksi ja sen kuski ei ehtinyt romun luokse, ennen kuin se räjähti. Tiellä rekkakuskin jaloissa oli Audin rekisterilaatta, MAR-111. Peten oli jo viikon ajan pitänyt kiristää sen ruuveja. Talossa Peten lähdön jälkeen Jaakko selvisi Katrin hyvästelyistä ja nousi ylös, haki jääkaapista taas pullon. Mari vielä itki sohvalla, nyt kaikki oli pilalla. Jaakko tuli istumaan Marin viereen. Hän katsoi nyt tuota kaiken pilannutta naista. Hänen humalaisen mielessään alkoi hautumaan kosto. Nyt hän oli menettänyt Katrin, jonka kanssa oli jo puhuttu kihloihin menosta sekä oman veljensä. Tätä ei Pete antaisi anteeksi. Mari huomasi Jaakon ilmeestä, että oli parasta lähteä ja niin hän lähti jättäen murhanhimoisen Jaakon istumaan sohvalle. Aamulla Jaakko heräsi puhelimen ääneen. Jaakko nousi vastaamaan, se oli poliisi. Puhelun jälkeen Jaakko soitti Marille ja kertoi uutisen. Mari saapui. Ihmetteli miksi ovi oli auki. Hän astui sisään, meni olohuoneeseen ja löysi Jaakon hirttäytyneenä roikkumasta. Mari löysi pöydältä Jaakon viimeisen viestin, josta hän luki uutisen Petestä. Jaakko syytti kaikesta Maria. aivan kaikesta. Mari soitti poliisit ja puhelun jälkeen käveli ulos, istui autoonsa ja alkoi itkeä. Jaakko oli oikeassa, tämä kaikki oli hänen syytään. Mari ryhdistyi ja käynnisti autonsa, peruutti kadulle ja lähti ajamaan sitä pitkin. Mari ajoi kaupungin läpi satamaan, kiihdytti vauhtiaan ja ajoi autonsa satama-altaaseen. Mari ei edes yrittänyt päästä uppoavasta autosta ulos, vaan hukkui sen mukana. Hotel Gran Canariassa soi puhelin. Jaakon äiti vastasi. Poliisi kertoi mitä oli kotimaassa tapahtunut. Hänen miehensä oli juuri suihkussa. Sieltä tultuaan hänkin sai kuulla että oli menettänyt molemmat poikansa. He läksivät ensimmäisellä lennolla kotiin. Hautajaiset olivat surulliset. Katri oli paikalla ja kertoi heille miksi tämä kaikki tapahtui. Kahden viikon kuluttua hautajaisista, Katri huomasi olevansa raskaana. Lapsi oli Jaakon. Hän teki abortin. HELMIKUU Hulda katsoi ikkunasta naapuriin, lippu oli vieläkin puolitangossa vaikka murhenäytelmästä ja hautajaisista oli kulunut jo viikkoja. Siellä oli suruaika. Oli vanharouva Miettiselläkin aihe olla murheellinen. Michael, hänen kissansa jonka Naapurin poika lähtiessään sille viimeiselle matkalleen oli yliajanut. Hulda oli kuullut huhuja mitä silloin tapahtui naapurissa. Niiden mukaan veli oli maannut veljensä tulevan vaimon kanssa ja sitten ne kaikki osapuolet olivat tappaneet itsensä. No tottahan se oli. hirvittävä tragedia, siitä puhui koko kaupunki. Jaakon tyttö, Katri ei enää viihtynyt tässä pienessä kotikaupungissaan, mutta mihinkäs hän täältä muuttaisi. Kauhisteli tapahtunutta myös surutalon toiset naapurit, Taipaleet. He olivat tunteneet Jaakon ja Peten pienestä asti ja nyt molempia ei enää ollut. Heistä kaikkein raskaimmin Jaakon poismenon otti perheen vanhempi tytär, Minna. Hän oli salaa rakastanut Jaakkoa aina lapsesta asti, jo 23 vuotta. Minnan poikaystävä Jani tiesi Minnan tunteista Jaakkoa kohtaan, Jaakko itse ei ollut osannut aavistaakaan Minnan tunteita eläessään. Jani oli ollut salaa mustasukkainen Minnan tunteista Jaakkoa kohtaan, mutta nyt hän oli Minnaa lohduttamassa. Salaa hän iloitsi siitä ettei Jaakkoa enää ollut. Nyt Minna olisi kokonaan hänen. He kaikki kolme olivat tunteneet toisensa lapsesta asti. Janikin tietty suri Jaakon poismenoa, koska he olivat olleet parhaita kavereita. Kerran kuin Jani oli kävelemässä keskustassa eräänä lauantaina hän törmäsi Katriin. He tunsivat toisensa, olihan Katri ollut Jani parhaan kaverin tyttöystävä. Heillä molemmilla oli morkkis tapahtuneesta ja he alkoivat puhumaan siitä päätyen kahvilaan ja sieltä puiston penkille juttelemaan lisää. Se päivä helpotti heidän kummankin oloa, joten he päättivät uusia sen seuraavana lauantaina. Ei Minna oikein ollut ulosmenopäällä Jaakon kuoleman jälkeen. Katrin ja Jani uusivat tapaamisensa jo tiistaina ja sen jälkeen tapaamisista tuli tapa. Minna kyseli kyllä että minne Jani oli menossa aina lauantaisin kun Minna olisi halunnut olla hiljakseen Janinsa kanssa. Jani valehteli että hänellä oli töissä kiireitä. Pian Katri ja Jani huomasivat olevansa rakastuneet toisiinsa, he tapailivat yhä useammin ja sitten eräänä aamuna heräsivät samasta sängystä – alasti. Minna murehti Jaakko vieläkin, ei tuntunut pääsevän hänen kuolemasta yli, Jani kävi kyllä aina silloin tällöin Minnaa katsomassa mutta ei osannut peittää huonoa omaatuntoaan. Kuin Minna kysyi miksi Jani oli jotenkin etäisen oloinen, niin poika tuo kertoi totuuden, kertoi pettäneensä Minnaa ja tehneensä sen Katrin kanssa. Minna raivostui, katkaisi välit ja heitti Janin ulos. Jani ei tiennyt kävellessään pois Taipaleiden pihalta oliko helpottunut vai ei tästä erosta ja hän vihasi sitä tunnetta. Yöllä Jaakon vanhemmat heräsivät outoon valoon, aivan kuin joku olisi tulessa. Loiste tuli naapurista. Vanharouva Miettisen talo oli ilmileikeissä. Soittivat he palokunnan. Tulivat he, mutta taloa ei voinut enää pelastaa. Vanharouva paloi kotiinsa. Viallinen sähkölaite diagnosoitiin palon aiheuttajaksi. Naapurit surivat tietty puolitutun kuolemaa. Minna alkoi liikkumaan jo kaupungilla. Oli suurin suru mennyt pois. Jani ja Katri suutelivat Kahvilan kulmapöydässä, kuin Minna tuli sisään kahvilaan tuohon. Jani huomasi Minnan seisovan ovella ja kuin Jani nousi seisomaan mennäkseen juttelemaan Minnan kanssa, nainen ryntäsi ulos. Ei kestänyt näkemäänsä, edelleen hän rakasti Jania. Tultuaan ulos Minna juoksi suoraan kadulle, suoraan ylinopeutta ajaneen auton alle. Jani, joka oli tullut ulos Katri vanavedessään, näki kuin auto törmäsi Minnaan ja ilmalennon jälkeen jäi kuolleena makaamaan kadulle. Jani ryntäsi kahvilaan takaisin huutaen että soittakaa ambulanssi, tuossa edessä jäi nainen auton alle! Viikon Jani suri Minnaa. Katri sai huomata että ei Jani ollutkaan oikeasti rakastunut häneen vaan Minnaan. Kuin Katri kysyi tätä suoraan Janilta, sai vastaukseksi sen että juuri näin asia oli ollut. Sitten he erosivat. Katri ei sitä eroa enää kestänyt, ensin Jaakko oli häntä pettänyt ja nyt Jani. Helmikuun viimeisen päivän iltana Katri nukkui pois unilääkkeiden avustuksella. Jani syytti siitä itseänsä ja ei kestänyt enää asua kaupungissa, joten hän muutti pois naapurikaupunkiin. Siellä hän sai töitä tehtaalta ja sen mukana työsuhdeasunnon. Jani ystävystyi naapurinsa, Markon kanssa ja sen naisen, Annan kanssa. MAALISKUU Koitti aika maaliskuun. Jaakon ja Peten vanhemmilla meni huonosti poikiensa kuoleman jälkeen. Poikien isä, Pentti, halusi lopettaa suruajan ja palata normaaliin. Mutta vaimo, Marketta, ei oikein tuntunut pääsevän tragedian yli. Samoin oli naapurissa, Taipaleilla. Minnan isä, Kimmo, ei tuntunut pääsevän yli pikkutyttönsä kuolemasta. Mutta Minnan äiti Laura halusi jo jatkaa elämää. Tietenkin se ajatus että ei ole enää lapsia. Se aina heitä kirpaisi aamuisin, Penttiä ja Lauraa mutta elämän olisi jatkuttava. He molemmat eivät viihtyneet kodeissaan, vaan kävelivät pitkiä lenkkejä yhdessä ja juttelivat. Keskustelivat siitä että miten he voisivat auttaa puolisojaan pääsemään sen asian yli, että he olivat menettäneet lapsensa. Ei siitä tietenkään koskaan pääsisi yli, kyllä Pentti ja Laura sen tajusivat, mutta jos pääsisivät Marketta ja Kimmo niin sen yli että voisivat jatkaa normaalia elämäänsä ilman että olisivat niin turtana murheesta, ettei pystyneet tekemään mitään. Pentti tunsi että Marketta oli sulkeutumassa maailmalta ja kerrottuaan Lauralle sen, Laura kertoi että samaa oli Kimmokin tekemässä. Janin ystävyys Annaan muuttui vakavammaksi, pian hän tajusi rakastavansa Annaa. Anna antoi ymmärtää että tunne oli molemminpuolinen. Sitten Markon piti lähteä liikematkalle läänin pääkaupunkiin viikonlopuksi. Janin ovikello soi perjantai-iltana. Se oli anna. Valitti yksinäisyyttään ja kun televisiosta tulisi illemmalla hyvä leffa, niin että jos he katselisivat sen yhdessä Janilla. Ei ollut ovenavaajalla mitään sitä vastaan, joten suunnitelma toteutettiin. Leffa oli nyyhkyraina. Se kertoi kahdesta ystäväpariskunnasta, jotka asuivat naapureina. Siinä naapurin mies ja toisen naapurin vaimo rakastuivat, pettivät siippojaan jotka kanssa pettivät heitä heidän siippojensa kanssa. Sitä sitten setvittiin leffan loppu. Jani aloitti keskustelemaan siitä ettei tuota kai oikeassa elämässä tapahtuisi. Toivoen että yksi asia johtaisi toiseen, niin kävikin. Anna lähestyi Jania ja suuteli häntä. Jani vastasi pusuun ja tosiaan siinä niin kävikin, että yksi asia johti toiseen ja he rakastelivat. Viettivät koko viikonlopun yhdessä, välillä Annan kotona ja välillä Janin. Muut talon naapurit eivät osanneet aavistaa mitä noissa kahdessa asunnossa tapahtui, olivathan asukit ystäviä keskenään. Tuli sunnuntai-ilta ja Marko saapuisi maanantaina illasta. Iski huono omatunto heihin molempiin, Marko oli sentään Annan mies ja tosi mukava tyyppi, oikea ystävä Janille. Kimmo vain mökötti, istui Minnan huoneessa. Oli asettunut asumaan sinne. Laura yritti saada miestään vähän ulos vaikka vain hiekoittamaan pihatietä. Mutta ei, Kimmo vain valitti väsymystään ja Lauran suutahtaessa miehelleen valitti ettei Laura ymmärrä häntä. Jättäisi vain yksin. Eipä vaimolla ollut mitään sitä vastaan. Pentti ei osannut oikein auttaa Markettaa, joka kärsi samanlaisesta masennuksesta, kaikki mitä mies teki oli väärin ja niin ollen hekin riintaituivat. Riidan päätteeksi Pentti läksi ovet paukkuen ulos, jättäen vaimonsa itkemään. Pentti ja Laura tapailivat noiden riitojen jälkeen, menivät kävelemään niitä pitkiä lenkkejään. Keskustelivat, jakoivat tuntemuksiaan aviopuolisoistaan. Pentistä tuntui nyt enemmän siltä, että Laura ymmärsi häntä paremmin kuin Marketta ikinä. Anna otti miehensä vastaan, kuin vaimon täytyy. halaus ja suudelmat. Jani oli naapurissa katselemassa sitä elokuvaa, jota oli katsellut Annan kanssa. Hän ei vielä ollut nähnyt Markoa. Näkyisikö syyllisyys läpi. Kuin Jani oli ehtinyt leffan loppuun, soi ovikello. Sieltä tulivat Anna ja Marko ihan vain muuten käymään ja kysymään, lähtisikö naapuri kaljalle lähikuppilaan. Lähtihän Jani. Baarissa kun oli istuttu jo tunti, täytyi Markon käväistä vessassa ja Jani sai tilaisuuden kysyä Annalta miten meni, epäileekö Marko jotain? Ei Annan mielestä Marko epäillyt mitään, viime viikonloppu jäisi vain heidän kahden salaisuudeksi. Päättivät he etteivät puhu Markolle koskaan tästä. Pentti ja Laura olivat jälleen lenkillä yhdessä. Olivat taas kävelleet pitkän matkan kun tulivat metsäpolun alkuun. Se oikaisisi kilometrin takaisin kotiin. Polku oli paikoin liukas. Laura liukastui, otti Pentistä tukea joka menetti tasapainonsa ja he molemmat kaatuivat maahan metsän keskelle. Nauroivat, vilkaisivat toisiansa silmiin ja Pentille tuli halu suudella Lauraa ja tekikin niin. Yllätykseksi Laura vastasi suudelmaan ja alkoi helliä Penttiä. He rakastelivat metsässä. Kuin olivat valmiit, he lähtivät jatkamaan matkaa. Sopivat että tästä ei kerrottaisi Kimmolle tai Marketalle. Mutta kyllä aina silloin tällöin voisi ottaa uusiksi. Marko tapasi hyvän kaverinsa Jyrkin vessassa. Jyrkillä oli luukku vastapäätä Annaa ja Markoa ja hän oli nähnyt viime viikonloppuna Annan ja Janin yhdessä. Hän ei kuitenkaan viitsinyt kertoa kaverilleen näkemästään. Marko palasi seurueensa pariin ja he viettivät mukavan illan. Jani innostui karaokeen ja laulaa hoilotti kappaleen ”Tahdon rakastella sinua”. Hän osoitti sen Annalle pikaisella vilkaisulla Markon vaimoon joka kyllä tajusi vihjauksen. Mutta kun oli sovittu ettei enää se viikonloppuinen toistuisi. Mutta kyllä oli Annalla mielessä ”entä jos..” –aatteet Janista. Kului muutama päivä ja Anna huomasi että kuukautiset olivat myöhässä. HUHTIKUU Anna alkoi olla huolissaan tilastaan joten hän osti raskaustestin, joka paljasti sen mitä Anna pelkäsi. Hän odotti Janin lasta. Se ei voinut olla kenenkään muun, sillä Marko oli steriili. Janin ovikello soi. Annahan sieltä tuli uutista kertomaan. Jani istahti sohvalle, huokaisi raskaasti ja kysyi Annalta että mitä nyt. Nythän Marko saisi tietää. Liekö kohtalon ivaa se että Anna oli vain heittänyt testivälineensä ja sen pakkauksen kylppärinsä roskiin kaikkein päällisemmäksi mistä Marko löysi sen ja näki siitä että vaimo on raskaana. Naapurissa Anna päätti että ei kertoisi Markolle vielä. Voisi tehdä niin että näyttelisi yllättynyttä, väittäisi että ihme on tapahtunut. Ja että lapsi on Markon. Marko oli mennyt parvekkeelle tupakalle miettimään. Anna tuli sisään, ovi kävi. Marko istui vielä parvekkeella. Kahvikuppien kolinaa. Anna tuli parvekkeelle kysymään juoko mies kahvia. Saatuaan jonkinlaisen murahduksen vastaukseksi jonka tulkitsi myöntäväksi, Anna meni keittämään sitä kahvia. Pian se olikin valmista ja aviopuolisot joivat sitä keittiössä. ”Mikä se raskaustesti oikein tuolla kylppärissä oikein on?” Marko kysyi äkkiä. Anna säikähti niin että pudotti kuppinsa lattialle. Kimmolle ja Lauralle tuli taas kunnon riita jonka yhteydessä Lauralta pääsi lipsahtamaan se mitä oli naapurin kanssa metsässä. Kimmo meni hiljaiseksi, kohotti kätensä ja alkoi hakata Lauraa toden teolla. Vaimon itkua säikähtänyt aviomies loputti väkivallanteon ja hiljeni, poistui, otti autonavaimet ja läksi ovet paukkuen ajamaan jonnekkin. ”Miten Laura voi tehdä minulle tälläistä, eikö se tajua että nyt on mulla vaikeeta. Auttaisi mieluummin, kuin naisi naapurin kanssa” Kuskin sekalaisia mietteitä matkan varrelta. Mietti murtunut mies ratissa jos tekisi Petet, oli Kimmo jo sillä samalla suoralla. Mutta sitten alkoi hautomaan kostoa Pentille. Hänen takiaan Kimmo oli nyt tehnyt jotakin sellaista, mitä ei olisi koskaan voinut edes ajatella koskaan tekevänsä. Hän oli lyönyt Lauraa. Kimmo pysäytti tienhaaraan ja käänsi autonsa tuntien vain vihaa noita kahta kohtaan. Marketta oli taas niin masentunut poikiensa kohtalosta. Hän syytti kaikesta Maria. Jos se ei olisi tappanut itseänsä, niin Marketta olisi tehnyt sen. Pentti tiesi sen. Vaimo oli katkeroitunut, masentunut ja sen kanssa oli vaikeaa elää. Kuin nainen jotain puhui, niin se oli tiuskimista. Pentti ei enää jaksanut rakastaa naistaan joten hän tunnusti lemmenhetkensä naapurin Lauran kanssa. Siitäkös vaimo syttyi ja pakkasi matkalaukkunsa. Pentti ei viitsinyt edes estellä vaimoaan lähtemästä, oli siitä tullut taakka. Mies vain seisoi pihalla tupakalla vaimon lähtiessä autolla ajamaan jonnekkin, ei oikein välittänyt minne se oli lähdössä. Marketta kaasutti tiehensä. Vasta maantiellä alkoi kyyneleet ja raivo sumentamaan näkökenttää. Kimmolla oli sama tunne päällä. Kunhan pääsisi takaisin kotiinsa, niin hän tappaisi Lauran ja Pentin. Anna jähmettyi paikoilleen eikä kumartunut siivoamaan, kuten yleensä vaan alkoi änkyttämään että mistä testistä mies puhui, mistä oli sen löytänyt, Marko tajusi että Anna oli testannut itsensä. ”Miten se voi olla mahdollista, enhän mä voi saada lapsia” Marko kyseli ja Anna toteutti suunnitelmansa kun oli saanut itsensä taas teräväksi. Ja pian keittiössä halailtiin ja suudeltiin. Oma lapsi, Markon suurin toive oli toteutunut. Naapurissa Jani kelasi tätä Annan uutista ja suunnitelmaa. Tuntui se aika järkevältä ja uskottavalta. Jani rauhoittui ja alkoi selata sohvalla maaten aikakauslehteä. Juttu isyystestistä sai Janin taas hermostuneeksi. Marketta purki suuttumustaan kaasupolkimeen, painoi sen lattiaan. Kimmo teki samoin, molemmilla omissa ajoneuvoissaan itku silmässä. Ajautumista vastaantulevien kaistalle ja sitä kautta metsään, sitä ei Marketta huomannut. Törmäys jykevään puuhun oli raju. Marketta kuoli kuten esikoisensa. Kimmo saapui paikalle. Pysäytti autonsa. Autonromu näytti tutulta. Rekisterilaatta. Marketan rusentunut ruumis. Pentti oli kertonut siis vaimolleen. Kimmo raivostui lisää, meni autoonsa ja läksi toteuttamaan aikomustaan. Liekö ylisuuri verenpaine sumentanut miehen tajunnan, kun menetti Kimmo autonsa hallinnan ajettuaan vain 600 metriä, jalka lipsahti pois kaasulta ja itse lysähti ohjauspyörän päälle ja käänsi sen oikeaan. Kuin Kimmo heräsi ja tajusi että oli ulkona. Auto oli ojassa kolhiintuneena. Se oli ilmeisesti tieltä syöksyttyään lähtenyt pyörimään. Ovea Kimmo ei ollut kai laittanut kiinni. Sitten iski kipu ja Kimmo menetti tajuntansa. Pentti oli siirtynyt naapuriin Lauraa tapaamaan ja kertomaan että kertoi Marketalle. Lauralla oli samat uutiset, Kimmo tiesi. – Ja oli viimeinkin lähtenyt ulos. Laura tarjosi kahvia, Pentille se kävi ja jäikin sitten koko loppupäiväksi ja tietty uusivat sen metsässä ensimmäisen kerran koetun. Marko oli todella onnellinen Annan uutisesta. Meni kaverinsa luo vastapäätä sitä kertomaan. Jyrki katseli kuinka hyvä ystävänsä tuntui olevansa onnensa kukkuloilla. Hän oikein näki miten Markon silmät loistivat. Jyrkistä tuntui pahalta salata totuus, mutta näytteli yllättynyttä ja tietty onnitteli kunnolla. He olivat olleet kavereita jo koulun alaluokilta asti. Jyrki muisti kyllä koska viimeksi oli nähnyt kaverinsa näin onnellisena – Se oli silloin kuin oli kertonut että menisi Annan kanssa naimisiin. Pitäisikö nyt pilata kaverilta kaikki kertomalla totuus? Sitä Jyrki mietti Markon poistuttua. Seuraavana päivänä Markon lähdettyä töihinsä ja Janilla oli iltavuoro, niin hän meni Annaa tapaamaan. ja varoittamaan Annaa siitä että jos lapsi tarvitsisi joskus verisiirron tai jotain geneettistä biologiselta isältään, niin Marko ei sopisi. Ne huomaisivat sen testeillä. Anna meni totiseksi. Tätä hän ei ollut sisältänyt suunnitelmaansa. Totuus oli kerrottava, vaikka se ehkä olisi heidän suhteen loppu. Laura ja Pentti olivat sängyssä sylikkäin, kun puhelin soi. Laura meni aamutakissaan vastaamaan Pentti vanavedessään. Se oli poliisi. Kertoi mitä maantiellä oli tapahtunut ja mihin sairaalaan oli mies viety. Laura kiitti tiedoista ja sulki puhelimen, Katsahti Penttiä ja sanoi ” Se oli poliisista, Kimmolle on sattunut onnettomuus, pitää lähteä sairaalaan sitä katsomaan. Viitsisitkö heittää? ” Totta kai Pentti lähti viemään Lauraa sairaalaan. Hänkin oli huolissaan Kimmon kohtalosta, olihan se naapuri . Kuin he saapuivat sairaalaan, siellä oli tuttu poliisi vastassa. Nähtyään Pentin pysäytti tämän ja kertoi hänelle tiedon vaimonsa poismenosta. Pentti ei ensin uskonut häntä, mutta näki ilmeestä että oli lainvalvojan viesti totta. Pentti ei sanonut mitään, käveli kuin zombi Lauran perässä huoneeseen, missä Kimmo oli letkuissa, koomassa. Sinä iltana Pentti ja Laura hakivat lohtua toisistaan Pentin ja Marketan parisängyssä. Marko alkoi epäilemään ajan kanssa että oliko Annan terveydessä jotakin vikaa kun naisen olemus oli jotenkin outo. Janikin oli muuttunut. Mies meni jotenkin vaikeaksi kuin puhe kääntyi Annaan. Ja kuin Marko kysyi Annalta olivatko hän ja Jani kenties riidoissa, Kun tuntui olevan niin hermostunut aina Janin läsnä ollessa ja muutenkin niin että mikä oikein on vaivana? Voisinko mä auttaa jotenkin? Anna sopersi vastaukseksi vaivautuneen ein ja alkoi vähättelemään, syytti tilaansa. Vastaukseen tyytymätön Marko halusi saada totuuden selville siitä että mikä oli vaimolla vaivana. Hän päätti järjestää illan ystävien kesken, hän kutsuisi Janin ja Jyrkin. Ehdotti sitä Annalle, joka ei viitsinyt vastustella asiaa, ettei mies olisi tullut epäluuloisemmaksi kuin oli. Alkoi epäilemään sitä että jos ei olisikaan mitään ihmettä tapahtunut, jos vaimo oli käynyt vieraissa. Mutta hätisti ajatuksen täysin mahdottomana pois. Pentti heräsi Lauran viereltä, Kimmon sängyssä. Tunsi syyllisyyttä katsoessaan Kimmon vaimoa, joka näytti niin kauniilta siinä vielä nukkuessaan. Kimmo makasi sairaalassa koomassa. Ja Marketan oli hän ajanut onnettomuuteen, kuolemaan. Sitä ei Pentti olisi halunnut. Kaikesta huolimatta hän tunsi rakastaneensa vaimoaan, vaikka viime aikoina oli tuntunut siltä että rakkaus olisi mennyttä. Laura heräsi, näki Pentin ilmeestä mitä mies ajatteli. ”Miten tämä elämä meni plörinäksi? Miten kaikki meni täysin hajalle?” Pentti kyseli Lauralta joka näki ensimmäisen kerran näiden 38 vuoden aikana kun oli Pentin tuntenut, näki miehen itkevän. ”Kuinka me saatoimme hajottaa loputkin mitä perheistämme oli jäljellä?” Sitä repliikkiä seuranneen pitkähkön hiljaisuuden rikkon Lauran ääni ”Rakkaudesta” nainen vastasi. Pentti kääntyi ja halasi. Sen jälkeen he alkoivat olla entistä enemmän yhdessä Kimmon maatessa sairaalassa koomassa. Laura kävi miestään katsomassa muutaman kerran ja sitten jätti Kimmon yksin makaamaan. TUOKOKUU Päässä jyskytti kun mies tuli tajuihinsa. Nenässä haisi sairaalan steriili lemu. Kimmo avasi silmänsä. Hän tajusi olevansa sairaalassa. Vuoteen viereltä hän ei löytänyt Lauraa vaan hoitajan. Kimmo kysyi mitä oli tapahtunut, mikä päivä nyt oli ja missä hän oli. Vastauksen saatuaan Kimmon aivot alkoivat tulostaa mieleen tapahtumia ennen onnettomuutta. Tarkkailulaite alkoi piipittämään liian korkean verenpaineen merkkinä. Kimmolle annettiin rauhoittavia ja hän leppyi. Lauran kotona soi puhelin turhaan. Ei Laura siellä ollut asunut viikkokausiin. Siellä vain puhelinvastaajan punainen valo vilkkui yksinään. Masiina tuo kyllä tiesi että talon isäntä oli herännyt koomasta. Laura, Kimmo aviovaimo, asui Pentin kanssa kun he olivat asettuneet asumaan Pentin perheen kotiin. Vaan ei ollut enää perhettä, se oli kuollut. Mies oli alamaissa, kävi kyllä töissä, mutta se olikin ainoa syy miksi Pentti lähti talostaan ulos. Laura tuki rakastaan surussaan. Pentti kyllä näytti sen merkkejä, että pian olisi pahin ohi. Ja että kaikki kääntyisi paremmaksi. He eivät ottaneet huomioon Kimmoa, joka sairaalassa hautoi katkerana kostoa heille kahdelle keski-ikäiselle rakastavaiselle. Viikon mentyä, Kimmolle kerrottiin, hän pääsisi pois. Mies alkoi oikein odottamaan sitä miten hän kostaisi Pentille. Hän ajatteli Lauraa. Kaikesta huolimatta hän rakasti sitä niin hemmetin paljon, Kunhan Vain Pentti poistuisi kuvioista lopullisesti niin kyllä sitten Laura palaisi miehensä luo. Niin potilas mietti. Viikon kuluttua. Silloin. ”Taisi olla hyviä uutisia, kun noin alkoi hymyilyttään”. hoitaja kysyi. Kimmo vastasi että kyllä. Kumpa olisi sisar hento valkoinen tiennyt mitä potilaansa päässä liikkui. Laura oli poikennut välillä Kimmon talossa, heidän kodissaan, kuunnellut vastaajaviestin ja ampaissut Pentin luo uutista kertomaan. Kimmoa pitäisi mennä tapaamaan ja tekemään siitä jutusta loppu. Marko ei saanut vastausta taannoisilla kutsuillaan siihen että miksi kaikki läheiset ihmiset menivät jotenkin vaikeiksi puheen kääntyessä Annan raskauteen. Oli alkanut tosissaan epäillä isyyttään. Mutta ei pystynyt sitä mahdollisuutta ajattelemaan, että jos Anna olisi pettänyt häntä, se oli liian tuskallinen ajatus. Ei Janillakaan ollut helppoa kohdata Annaa ja Markoa yhdessä. Syyllisyys painoi liikaa. Jani ja Anna tiesivät sen että Jyrki tiesi heidän lemmenhetkistään. He olivat sopineet keskenään siitä, ettei kukaan kertoisi tästä Markolle. Se olisi murtanut hänet. Kyllähän Jani tiesi sen. He kyllä viettivät aikaa yhdessä, kaikki kolme miestä kuten parhaat kaverukset. Näin kului viikko. Marko tuli entistä epäluuloisemmaksi koska hänestä tosissaan alkoi tuntumaan siltä, että häntä jotenkin viilattiin linssiin. Mutta vieläkin hätisti moiset ajatukset päästään. Jani ja Jyrki eivät osanneet olla Markon kanssa kuten ennen. Marko päätti sitten viettää rentouttavan illan kapakassa Janin ja Jyrkin kanssa, jos vaikka asia selviäisi. Ilta sujui mukavasti, humalassa pian jo olivat, Jyrki ja Jani muttei vielä Marko ollut. Heille tuli riitaa siitä kuka oli menestynyt paremmin. Marko kehui että ainakin hän on tulossa isäksi, ja kysäisi muita että koska he olivat aikeissa tulla isäksi. Jani katsoi Markoa ja sanoi salaisuuden julki: ”No mä ainakin oon tulossa isäksi, panin sun vaimosi raskaaksi ja sä taidat olla niin helvetin tyhmä idiootti, ettet sitä ole hoksannut!” Marko tuijotti Jania joka oli jäänyt julistuksensa jälkeen nauramaan. Naurusta tuli loppu, tappelu alkoi. Jyrki ja ravitsemusliikkeen muut asiakkaat estivät Markoa hakkaamasta Jania kuoliaaksi. Ambulanssi soitettiin, mutta Marko ei jäänyt sitä odottamaan vaan suuntasi kotiin missä Anna katseli televisiota onnellisen tietämättömänä siitä että salaisuus oli tullut julki ja että murhanhimoinen aviomies oli tulossa himaan. Jyrki, joka myös oli tullut anniskeluravintolasta ulos, etsi puhelinkopin ja soitti Annalle varoituksen. Puhelu tuli liian myöhään ajatellen sen sisältöä. Jyrki kehotti Annaa lähtemään ja tulemaan hänen luokseen turvaan, Marko tiesi totuuden lapsesta ja tieto oli sumentanut sen järjen. Se voi vaikka tappaa nyt. Anna sulki luurin ja oli juuri pukeutumassa ulkovaatteisiinsa kun avain alkoi raivoisasti kolista lukossa. Ja pian ovi Annan edestä aukesikin. Markon ilme säikäytti Annan. Niin täynnä vihaa. Anna syöksyi heti Markon ohi portaisiin ja ulos talosta. Marko ei viitsinyt seurata vaimoaan, vaan pamautti oven kiinni, meni viinakaapille ja alkoi ryyppäämään. Anna törmäsi pihalla Jyrkiin joka vei itkevän naisen kotiinsa turvaan. Marko vain joi ja itki. Kaikki oli pilalla ja se oli Janin syy. Laura seisoi Kimmon sairaalavuoteen äärellä ja selosti vakavana mitä oli päättänyt. Heidän olisi paras erota. Potilas hiiltyi, tietenkin vaikka tiesi kyllä miksi nainen oli tullut häntä katsomaan. Eikö 34 aviovuotta merkinnyt enää mitään? Kimmo raivostui ja heitti Lauran ulos. Kylillä paheksuttiin Pentin ja Lauran yhteiseloa, mutta eivät nelikymppiset rakastavaiset siitä välittäneet vaan olivat julkisestikin pari. Siitä erityisesti ei pitänyt Kimmon sisko Leena. Hän vihasi Lauraa. Kului päiviä, Kimmo pääsi sairaalasta ja muutti siskonsa luo ilman matkalaukkuja. Hän hautoi kostoa Pentille ja vaimolleen. Sisko huolestui veljensä kostosuunnitelmista. Ne kuulostivat jo todella levottomilta. Kyllähän Leenakin halusi kostaa jollain tavalla Lauralle, mutta vain ajatuksen tasolla. Kimmo oli toista maata. Kimmo usein häipyi jonnekin aina öisin, kävelemään öisille teille. Niin hän oli tälläkin kertaa. Ja taas niin katkerana että. hän saapui talonsa luo. Näki makuuhuoneen ikkunasta miten sisällä Pentti suuteli Lauraa. Minnan huoneessa. Kimmo päätti odottaa kunnes he molemmat olisivat unten mailla ja sitten hän hakisi vajasta bensaa ja valelisi talonsa seinät. Ei talolla mitään väliä enää ollut. Sairaan miehen odotus palkittiin, valot sammuivat. Se kellarin ikkuna. Kimmolle selkisi miten hän menettelisi. Hän kaataisi polttoaineet siitä ikkunasta sisään. Mies tunsi kellarinsa. Ikkunan alla olisi lisää varastoitua bensaa. Ikkuna oli talon tien pimeällä puolella. Kimmo potkaisi ikkunan sisään, tyhjensi taloon syntyneestä aukosta kanisterin sisään. Bensalammikko saavutti ne toiset kanisterit. Kimmo tarkasteli ympäristöään. Ei ketään ja talossa nukuttiin. Mies sytytti tulitikun, sillä tuohisen ja heitti sytykkeen sisään. Kellari oli hetkessä valoa täynnä. Tuli nuoli perhemuistoja ja bensakanistereita. Kimmo juoksi pois, riittävän kauaksi turvaan metsänreunaan missä Mies kääntyi katsomaan miten leikin iskivät ulos rikotusta ikkunasta. Valot olivat syttyneet makuuhuoneen ikkunaan. Sitten räjähti. Tulimyrsky valtasi eteisen yläkerrasta. Laura kiljui apua. Huoneen ovesta näkyi vain tuliseinä. Pentti rikkoi ikkunan, mikä oli virhe sillä se ikkuna oli pitänyt tulen viereisessä huoneessa, nyt se sitten pääsi tulimyrsky tulvimaan myös heidän päällensä. Kimmo kuuli noiden rakastavaisten tuskanhuudot leikkien läpi. Sitten ne loppuivat. Tuli nuoli jo kattoa. Kimmo katseli miten tuli nopeasti levisi ja tuhosi hänen talonsa, palokunta tuli. Joku naapuri oli sen soittanut turhaan yrittämään pelastamaan rakennusta. Kimmo harppoi metsän reunaa pitkin tielle ja sitä pitkin siskonsa luo. Herätti hänet ja sanoi että nyt oli hän kostanut Lauralle ja Pentille. He olivat kuolleet. Leena kauhistui ja pelästyi veljeään. Oli tosiaan jotain särkynyt Kimmon mielessä. Kaikki. Ja se pelotti Leenaa. Jani pääsi lasaretista illalla. Olihan se Marko huitaissut kunnolla. Aivotärähdys ja sen takia olivat pitäneet miestä tarkkailussa. Jani meni ennen kuin meni kämppäänsä Jyrkin luokse missä hän tapasi itkeneen Annan. He menivät yhdessä Jyrkin parvekkeelle mistä näki Annan ehkä entiseen kotiin. Siellä paloivat valot, aviomies petetty makasi sohvalla. Eivät parvekkeella olijat tienneet mitä sen päässä liikkui. olisi kyllä kiinnostanut Annaa se että miten elämä Markon kanssa. Oliko sitä enää? Marko käänsi kylkeä ja nousi istumaan. Katse sattui osumaan lipaston päälle, missä oli Annan kehystetty kuva. Otettu joskus vuosi sitten, kuin kaikki oli niin helppoa. Mies nousi seisomaan, otti kuvan ja heitti sen lattiaan. Lasi kuvan päältä räjähti ympäriinsä huonetta. Markoa kyrsi kaikki. Tämä kaikki sattui niin paljon. Marko oli herkkä jätkä, ja hän sai nyt kärsiä siitä. Hän suuntasi parvekkeelle tupakalle. Vastapuolella Jani lohdutti itkevää Annaa joka kasteli Janin olkaa. Hämärässä se näytti vastapuolella seisovan Markon silmiin aivan toiselta. Aivan kuin he olisivat suudelleet. Marko ryntäsi sisään, otti päällystakkinsa ja lähti Jyrkille. Nyt tapahtuisi murhia. KESÄKUU Anna heräsi omasta kotoaan. Ei Marko ollut sinä iltana Jyrkille tullutkaan murhia tekemään. Jyrki oli saanut kaverinsa rauhoittamaan, Ja opasti hänet parvekkeelle Annan luo kun oli luvannut olla tekemättä hänelle mitään. Jani häipyi vähin äänin omaan kotiinsa vastapäätä. Anna oli säpsähtänyt miehensä tuloa, mutta rauhoittui pian nähtyään ettei ollut vaaraa. He olivat puhuneet ja päättäneet yrittää kokeilla, jospa suhde vielä toimisi. Anna pohti omia tunteitaan Jania kohtaan ja päätti että se oli vain ohimenevä hairahdus. Jotenkin se yhteiselämä oli lähtenyt taas menemään. Mutta ensimmäisen yön jälkeen he sopivat yhdestä asiasta: he eivät nukkuisi samassa vuoteessa, Marko nukkuisi sohvalle jolta nyt tänä aamuna mies heräili. Marko rakasti kaikesta huolimatta Annaa, mutta ystävyys Janin kanssa oli mennyttä. Hän oli muuttanut sovinnolla pois naapurista vastapäiseen taloon, kerrosta alemmaksi Jyrkin lukaalista. Tämä oli tupakalla parvekkeellaan. Vaikka kaikki oli jotenkuten kasassa taas, Anna ja Marko yhdessä ja Marko oli vielä Jyrkin kaveri vaikka hän oli salannut Markolta asioita. Nainen vaelsi hiljaa makuuhuoneesta olohuoneeseen kysymään mitä siippa halusi aamiaiseksi. Anna empi ja suunnitteli päässään miten asiansa mieheltään kysyisi. Anna tuhahti tuolle tauolle. Ei tästä mitään enää voisi tulla jos kaikki mitä puhutaan on suunniteltu etukäteen, ettei tulisi riitaa. Markokin teki niin ja oli itse huomannut sen. ”Jos vaikka paahtaisit leipää ja keittäisit kahvia”. Anna meni toimimaan saamiensa ohjeiden mukaisesti. Marko meni parvekkeelle ja sulki oven perässään että kuulisi kun vaimo tulisi ilmoittamaan aamiaisen olevan valmista. Taas tuntui pahalta. Vaikka keskustelu olikin vain viaton tiedustelu aamiaistoiveesta, niin sen sävy oli taas kireä. Marko vihasi tätä puolta itsessään. Miksi hänen piti olla niin hiton herkkä jätkä? Leena, Kimmon sisko, nautti kanssa aamukahvinsa ilman veljeään. Heille oli tullut riita. Leena halusi että veli menisi poliisille ilmoittamaan sytyttäneensä oman talonsa ja tappaneen Lauran ja Pentin. Leena ei halunnut olla rikoskumppani. Hän ei suojelisi veljeään. Jos Kimmo ei itse menisi virkavallan puheille, niin Leena tekisi sen hänen puolestaan. Kuin Leena oli sen sanonut, Kimmo oli ottanut vähät tavaransa ja häipynyt jonnekkin. Leena oli yrittänyt etsiä veljeään mutta tuloksetta. Siitä oli jo ainakin kaksi viikkoa. Leena sai kahvinsa juotua, puki päällensä ja meni ulos. Suunnisti sitten poliisin puheille ja ilmiantoi veljensä. Kimmo näki kuin sisko poistui poliisiasemalta, odotti kunnes sisko oli puistossa. Kimmo oli pysäyttänyt Leenan joka oli kertonut mitä oli tehnyt. Kimmo vain tuijotti siskoaan uskomatta häntä. Leena yritti suositella veljeä menemään poliisille. Mies poistui paikalta, kääntyi metsään, missä Leena kadotti takaa ajettavansa. Kimmo ei halunnut vankilaan. Kaikki elämässä oli nyt pilalla. Tytär kuoli, töistä sai potkut, vaimo petti, talo paloi ja nyt oma sisko petti. Kaikki oli mustaa. Kimmo juoksi metsän läpi, löysi vajan. Vajasta narua ja ripusti itsensä riippumaan koivun oksaan. Leena palasi poliisilaitokselle ja niin käynnistettiin etsintä. Vasta illalla löydettiin kesäisestä metsästä miehen ruumis puusta roikkumasta. Nyt oli Leenan vuoro olla tuskissaan. Hän oli ajanut ainoan veljensä itsemurhaan. Ja se sai Leenan ottamaan yliannostuksen unilääkkeitä. Kului viikko. Edelleen elivät Marko Annansa kanssa yhdessä kärsien siitä. Tänään. kuin Anna läksi kaupungille kavereitaan tapaamaan, niin Marko jäi yksin asuntoon miettimään. Elämä oli muuttunut jo sietämättömäksi. Mies ei voinut edes katsoa naistaan ja sen kasvavaa mahaa, kuin jo taas muistui mieleen se mitä vaimo oli tehnyt. Pettänyt. Marko pohti että rakastiko enää naistaan. Sai vastaukseksi että ei. Sitten hän haki vintiltä ne kaksi matkalaukkua, heille kahdelle häälahjaksi annettua Pakkasi niihin vaatteensa, muutaman tavaran ja kirjoitti Annalle kirjeen keittiön pöydälle. ”En voi enää elää näin, vaikka haluaisinkin sitä, niin en tahdo sinua enää. Kaikki on lopussa ja sinä kylä tiedät sen” Mies jätti avaimensa kirjeen vierelle ja läksi pois. Etsi määränpäätään tutuilla ja niin vierailla kadulla, kunnes päätti mennä erääseen halpaan matkustajakotiin. Anna tuli ystävänsä Katjan kanssa Annan kotiin ja löysivät kirjeen avaimen kera. Katja sai lohduttaa ystäväänsä. Oli vaikeata olla sanomatta että Markon lähtö oli hänen oma syynsä, siihen Anna vastasi myöntävästi. HEINÄKUU Marko istui hotellihuoneensa sängyn laidalla kädet niskan takana ja tuijotti lattiaa. Kyseli itseltään sitä miksi kaikki oli pitänyt mennä täysin pilalle, kelaili tapahtunutta. Oli mies valvonut koko viime yön, sen siitä saa kun on tunteet. Mies häpesi sitä, lapsena kun oli isä aina sanonut etteivät miehet itke. Kuuli vielä isänsä äänen sanovan että Lopeta poru tai mä annan poraamisen aihetta! No nyt isä ollut kuolleena jo kymmenen vuotta. Mutta vielä mies oli isänsä vanki. Oli oppinut pitämään kaiken sisällään. Vaikka olikin miettinyt tapahtunutta mielessään edestakaisin, niin mies ei voinut käsittää sitä. Se oli nyt lopussa. Annan kanssa yhteiselo. Ei siitä voinut Jania syyttää. Sehän oli Anna itse joka oli tahtonut muuta. EI Marko enää jaksanut olla kenellekään vihainen. Oli vain niin turta olo. Oli jo taas ilta, kello ehkä jo jotain puoli kaksitoista. Mitähän Anna nyt teki ja kenen kanssa? Mies mietti rakastaan vielä hetken, sitten väsymys otti ylivallan ja Marko asetti itsensä sängyn päälle. Ulkoa kuului kaupungin ääniä. Niitä mies kuunteli kunnes nukahti. Anna oli yksin ja joi keittämäänsä teetä. Yksin. Taisi taas kyynel vierähtää poskea pitkin. Katsoi nainen ikkunasta kesäiltaan. Pitäisikö soittaa jollekin vaiko ei? Anna mietti ja hieroi vatsaansa. Siellä kasvoi uusi elämä. Anna tunsi potkun. Janin jälkikasvu siellä muistutti olemassaolostaan. Jani. Anna soimasi itseään siitä että oli pilannut koko kauniin asetelman. Oli hyvä mies, oli hyvä liitto. Sisällä oli kuuma, hellekausi oli kestänyt jo pari viikkoa. Anna siirtyi kuppinsa kanssa parvekkeelle istumaan. Aurinko oli laskenut kadun päässä olevan talon taakse. Katu oli ihmeen hiljainen. Nainen katsoi vastapäätä. Jyrki oli tainnut jo mennä nukkumaan. Kun ei näkynyt mitään elämää Jyrkin kämpässä, Anna kohdisti katseensa kerrosta alas Janille. Mies oli kanssa tullut parvekkeelle kai tupakalle. Valui kyynel naisen poskella taas. Hän vieläkin rakasti tuota miestä, mutta ei heistä mitään voisi koskaan tulla. Se satuttaisi liikaa Markoa. Ja häntäkään ei nainen haluaisi enempää satuttaa. Kyllä hän vielä sitäkin rakasti. Poistui hän sisään sekaisin miettein, makuuhuoneeseen ja asetti itsensä sängylle turhaan yrittäen nukahtaa. Ei Anna olisi halunnut näitä heikkoja hetkiä yksin viettää. Ei mennyt hyvin Janillakaan, syytti itseänsä ystäviensä välirikosta. Tupakan savu maistui tosi hyvältä, se sai miehen mielen melankoliseksi vaikka taas yskitti se. Alkoi siinä parvekkeellansa miettimään menneitä. Ajatteli Minnaa, Jaakkoa ja Peteä. Tietty kaikki se entinen vielä teki pahaa ajatella. Ja mitä oli kuullut mitä siellä kotikaupungissa oli tapahtunut. Sitä ei Jani olisi uskonut Minnan vanhemmista, eikä oikein Jaakon isästäkään. Järkeili itsellensä että oli turha järkyttyä asioista noista. Tehköön mitä niitä huvittaa. Ja ei mies sinne takaisin lähtisi, täällä oli elämä nyt. Oli maalannut ruusuista tulevaisuutta hänelle ja Annalle. Se ottaisi eron Markosta, synnyttäisi lapsen ja sitten he voisivat olla kuin perhe. Ei se kuitenkaan toteutuisi. Marko oli niin hyvä mies jonka elämän oli Jani tuhonnut. Tupakka oli poltettu, yskitti taas, Jani nousi tuolilta ja silloin se taas iski. Kaikki pimeni miehen silmissä ja korvissa kuului vain sydämen syke. Janin oli pakko istahtaa takaisin. Näitä kohtauksia oli ollut satunnaisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Ne menivät yleensä ohi kun istui rauhallisesti. Se keino auttoi taas, sillä vihdoin alkoi kuulua taas kaupungin äänet ja näkö palautui. Jani meni sisälle, niin kuin oli aikonutkin, meni suoraan sängylle makaamaan. Yskä iski taas. Tuijotti kattoa ja kyseli itseltään että mitä ihmettä oli hänelle tapahtumassa. Päätti siitä ottaa viimein selvän. Hän tilaisi huomenna ajan lääkärille. Mies alkoi sitten siinä tekemään omia diagnoosejaan tilastaan, niissä haki kaikkein pahinta vaihtoehtoa mitä vain keksi. Muistaen sen ainaisen varoituksen tupakka-askien kyljessä. Se kaikkein kamalin tuomioko odottaa? Ennenaikainen kuolema? Ajatus teki pahaa, mies itki. Yläkerrassa Jyrki keittiössään istui pöydän ääressä ja joi oluttansa. Katseli ulos ikkunasta taivasta missä lokit kaartelivat. Oli nähnyt kaverinsa Markon eilen kaupungilla. Se oli ollut kuin varjo entisestä. No ottaen tapahtuneen huomioon, se ei ollut mitenkään outoa, se vain kävi niin sääliksi. Ovikello soi. Asukas raahautui avaamaan. Siellä oli Katja. Jyrki ilahtui odottamattomasta vierailijasta. Jyrki ja Katja olivat lähentyneet Annan kautta. Kumpikin oli huolissaan hänestä ja olivat sen merkeissä alkaneet näkemään toisiaan useammin. Nyt he seurustelivat. Katja tuli sisään, suuteli miestä ja he molemmat menivät parvekkeelle tupakalle. Oli kuuman päivän hiostava iltayö. Syöpäkääreen jälkeen rakastavaiset rakastelivat omassa rauhassa ja jälkeen toiminnan nukahtivat toistensa syliin. Anna vaelteli asunnossaan huoneesta toiseen, ei saanut vauvaa odottava nainen unta kun tulevaisuus pelotti niin. Hän halusi tämän vauvan, jos hän sen menettäisi niin tappaisiko itsensä? Annan valtasi masennus muistettuaan että äidillään oli ollut keskenmeno. Niin tytär kuin äitikin, sama kohtaloko odotti? Nainen tahtoi keskustella tästä jonkun kanssa. Yritti sitten soittaa ystävälleen Katrille, mutta sai vain kehotteen puhua jälkeen äänimerkin. Anna olisi todella halunnut puhua jonkun kanssa kun nyt tuntui pahalta. Taas kun teki matkaa makuuhuoneesta vessan kautta keittiöön, niin tällä kertaa hän avasi tiskipöydän alla olevan kulmakaapin, missä tiesi Markon säilyttävän viinapulloaan. Se oli vielä siellä, ei ollut mies ottanut sitä mukaan. Nyt sen korkkia raotti Janin tulevan lapsen äiti. Nainen kaasi tuopin täyteen ilolientä suruun. Joi väkevää nektaria ilman että olisi mieleen tullut aate siitä vaarasta minkä näin toimiessaan aiheutti vatsassaan olevalle lapselleen. Lasi tyhjeni ja täyttyi tyhjentyäkseen taas. Anna sammui sohvalle kerä vanhojen valokuvien vuoden takaa. Tuli aamu, tuli päivä, ovikello soi herättäen krapulaisen. Nainen meni avaamaan. Sieltä tuli Katri, oli Anna jättänyt sittenkin jonkinlaista viestiä mikä oli saanut ystävän huolestumaan ja lähtemään heti kaveriansa tukemaan Jyrkin vierestä, sen sängystä. Siinä oli taas yksi salaisuus pitää. Anna ei enää oikein tykännyt miehestä kun se piti Markon puolta. Katja tuli peremmälle ja järkyttyi näkemästään. Tyhjä viinapullo. Katri kysäisi että ei kai Anna ollut juonut sitä vaikka tiesi vastauksen ja sain kuulla sen ystävänsä suusta. Entä vauvasi? Katrin kysymys sai Annan tajuamaan, mitä oli tehnyt. Lysähti sohvalle itkemään tuskaansa ystävälleen. Jos asiat olisivat voineet mennä joskus takaisin entiseen, niin nyt jos lapselle kävisi nyt jotenkin, niin nyt ongelmat olisivat vasta alussa. Katri kysyi että, anteeksi vain, mutta eikö olisi parempi jos lapsi.. Annakin myönsi ajatelleensa sitä vaihtoehtoa. Sitä ei kuitenkaan hän tekisi koska vaikka Markon ja hänen liittonsa todellakin oli ohi, niin hän voisi aloittaa Janin kanssa kun se oli sanonut kyllä ottavansa vastuun lapsestaan. Jani oli soittanut ajan lääkärille heti aamusta, aika olikin irronnut jo keskipäivälle sairaalaan. Jani ei pitänyt klinikoista ja niiden steriilistä hajusta, ne muistuttivat miestä siitä päivästä kuin lapsuus oli loppunut. Hän muisti rakkaan pappansa hitaan kuoleman. Silläkin oli ollut syöpä. Sairaalat toivat mieleen kuinka rakas pappa oli kuihtunut ja muuttunut pelottavaksi. Sitten kuin lapsi oli ollut kaksin papan kanssa, oli laite alkanut hälytyttämään. Siitä seurannutta hässäkkää oli pikkupoika säikähtänyt. Nostalgiatrippi katkesi, hänet kutsuttiinkin sisään odotustilasta. Mies kuvaili lääkärille oireensa, joka kirjoitti lähetteen kuvauksiin yläkertaan. Antaessaan potilaalleen saatteen lääkärin ilme oli vakava ja ääni myös. Jani säikähti sitä. Kysyi että voisiko tämä olla se mistä tupakkiaskeissa varoitellaan ja sai vastaukseksi myöntävän reaktion mutta rauhoitteli tohtori että katsotaan nyt ensin koetulokset ennen kuin aletaan tekemään mitään lopullisia diagnooseja. Jani kiitti ja suunnisti hissiin. Meni sisään, matkusti sillä tutkimustiloihin. Antoi vanhahkolle hoitajalle lähetteensä ja nainen opasti tulokkaan istumaan ja odottamaan nimenhuutoa. Pian kutsu tulikin. Marko oli herännyt jo aamukuudelta ja lähtenyt kävelemään kaupungin katuja että olisi jotain muuta tekemistä kuin nököttää huoneessansa. Oli kesäloma, eipä sitten tehty sitä suunniteltua ulkomaan matkaa vaimon kanssa tänä kesänä. Käveli ja taas käveli katuja eteenpäin, kunnes tuli sen kapakan luo missä Jani oli humalapäissään tunnustanut lemmenhetkensä Annan kanssa. Eli asunto olisi tässä lähellä. Menisikö sinne ja juttelisi Annan kanssa jo avioerosta. Marko mietti ajatusta mitä ei ollut vielä otettu esille. Se kuulosti järkevältä ja lopulliselta. Pian hän olikin jo kotirapussa sormi valmiina painamaan kotiovensa ovikelloa. Se oli ollut hauska päivä kun toi soittopeli asennettiin oveen. Haihdutti mies muiston ja painoi nappia – tuttu sävel soi. Katri oli vielä siellä, ja tuli avaamaan. Anna oli vielä heikoilla. Katri ei ensin ollut tuntea Markoa, ei ollut miestä nähnyt viikkoihin. Ei ollut partaa ajanut ja vaatteet likaiset. Hän tuuppasi Markoa käytävään ja tuli itse perässä laittaen ovea raolleen. Kertoi miehelle Annan olevan heikoilla ja nyt nukkumassa. Selosti mitä oli nähnyt kuin oli tullut pari tuntia sitten käymään. Viinapullosta. Marko tajusi ettei tämä olisi paras hetki tulla keskustelemaan erosta. Marko nyökkäsi ja pyysi ettei Katri kertoisi Annalle että hän oli käynyt. Hyvästeli sitten Katrin, pyysi häntä huolehtimaan Annasta ja lähti rappusia alas kävelemään Katrin katsoessa miehen perään. Jotenkin tuntui siltä, että kaikki ei olisi kunnossa. Meni takaisin sisään ja soitti Jyrkille että kutsuisi Markon vaikka kaljalle. Nyt tuntui siltä että sen ei olisi hyvä olla yksin. Jyrki lupasi tehdä niin illalla. Mutta puhelun loputtua kuitenkin meni ulos tavoittaaksensa Markon kun se tulisi ulos kotitalostaan. Pihalla Marko tajusi että ei olisi oikein puhua erosta, mitä puhua sellaisesta mikä oli jo toimeenpantu. Hän käveli kadulle uudestaan miettien että oliko nyt millään väliä. Ilman Annaa ei Marko nähnyt tulevaisuutta olemassakaan. Ahdistui mies ajatuksesta, kaikki haaveet ja toiveet olivat menneet. Silloin jotakin meni rikki miehessä. Marko teki täyskäännöksen takaisin kotitalonsa pihaan, juoksi portaat ylös aina viidenteen kerrokseen. Soitti ovikelloa ja hakkasi ovea. Katri tuli taas ovea avaamaan. Anna oli herännyt meteliin ja tuli Katrin perässä ovelle. Kuin uksi avattiin Marko ryntäsi sisään vauhdilla ja tuuppasi Katrin pois tieltään. Liian kovaa. Nainen lensi Annaa päin, pää osui mahaan. Anna kiljaisi kivusta. Katri selvisi lennosta ja oli hetken päästä toimintakykyinen. Anna kiljui että tuli supistus. Jyrki, joka oli tullut kaverinsa vanavedessä ylös seisoi nyt ovella. Marko tajusi mitä oli tehnyt, oli tuhonnut kerralla kaikki mahdollisuudet Annan kanssa. Parvekkeen ovi oli auki. Itki mies anteeksipyynnöt ja alkoi juosta parvekkeelle. MEE SEN PERÄÄN! Katri kiljui Jyrkille joka oli jo menossa. Hän vain ehti näkemään kuinka Marko hyppäsi kaiteen yli. Viidennestä kerroksesta asfaltille. Ei.. Jyrkin päässä takoi ajatus, kaikki hidastui. Tuntui että olisi kestänyt tunti ennen kuin oli parvekkeella ja alhaalta kuului tömäys. Jyrki katsoi alas, verta asfaltilla. Mies käveli täristen sisään, katsoi järkyttyneitä naisia ja soitti ambulanssin itkevälle Annalle. Kun se tuli, niin eteisen lattia oli täynnä verta. Anna oli menettänyt niin tajuntansa kuin lapsensakin. Ambulanssimiehistön kerätessä perheen tuon autoihinsa jäivät Katri ja Jyrki hetkeksi veriseen eteiseen. Katri itki, mies lohdutti vaikka hänkin olisi lohdutusta tarvinnut. Marko oli kuollut, kyllä Jyrki sen tajusi. Sairaankuljetus lähti pillit ulvoen sairaalaan. Asuntoon jääneet sulkivat ovet ja lähtivät sitten ambulanssin perään. Kyllä Jani tiesi että jotakin oli vialla, kun näki hoitajien ja lääkärin ilmeen. Sai tietää hän että kantoi syöpää keuhkoissaan. Meni siitä sitten miettimään asioita sairaalan kanttiiniin missä tapasi Jyrkin. Olivat he jo ehtineet tulla ambulanssin perässä. Sai tietää mitä oli tapahtunut ja sen että Anna kuulemma selviäisi, oli pyörtynyt vain verenhukan takia. Lähtivät he yhdessä Annaa katsomaan. Katri istui ystävänsä vuoteen ääressä. Nyökkäsi äänettömän tervehdyksen Janille eikä siinä puhuttu mitään. Asetuttiin sairasvuoteen äärelle. Katselivat Annaa aikansa kunnes Katri sai kysyttyä miksi Jani oli sairaalassa. Mies oli hetkeksi unohtanut saamansa diagnoosin, mutta muisti sen nyt ja kertoi että miksi hän oli sairaalassa. Kertoi sairastavansa syöpää ja sillä sai muiden huomion kääntymään Annasta itseensä mutta tilanne sai uuden käänteen kun Anna heräsi. Kysyi mitä oli tapahtunut vaikka heti muisti mitä. Alkoi itkemään, Jani meni hakemaan hoitajaa antamaan rauhoittavaa Annalle. Katri vietti seuraavan yön sairaalassa lohdutellen Annaa. Markon itsemurha kuohutti kaikkien mieltä. Jani syyllisti itsensä, jos hän ei olisi antanut Annan vietellä itseänsä niin tätä kaikki olisi paremmin. Sitä jutteli paluumatkalla sairaalasta Jyrkin kanssa. Katri oli jäänyt Annan seuraksi. Jyrkikin oli samaa mieltä. Miehet kävelivät hetken puhumatta mitään. Jyrki rikkoi hiljaisuuden sanomalla olevansa pahoillaan kaverin terveydentilasta. Jani kiitti ja sanoi ettei tiedä miten tästä eteenpäin. Seuralainen huolestui ja kysäisi ettei toveri aio tehdä Markoja. Jani kiitti huolestuneisuudesta, mutta se oli turhaa. Siinä parin kilometrin kävelymatkalla naapurukset lähentyivät entisestään toisiaan. Anna pääsi sairaalasta jo seuraavana päivänä, vaikka vielä heikotti. Asuntonsa ovella hän tiesi ettei sinne voisi palata. Veriläiskä eteisen lattialla, suora näkymä parvekkeen ovelle. Saattamassa ollut Katri tarjoutui majoittamaan ystävänsä, jos ei voisi olla täällä. Ja tottahan se oli, ei Anna voisi asua siinä kämpässä, ei ainakaan heti. Anna nyökkäsi ja kiitti. Alkoi siinä sitten keräilemään tavaroitaan. Ei ilman itkua se onnistunut. Viimein kaikki oli pakattu, ne tarpeelliset. Matkalla Katrin asunnolle vielä he kävivät postissa osoitteenmuutos lapun kirjoittamassa. Kun Anna oli asettunut taloksi Katrille, joivat he kahvia keittiössä jutellen. Anna kysyi että mitä Jani oli siinä kertonut siellä sairaalassa. Katri tiesi ystävänsä tunteista miestä kohtaan. Siksi kai Katri hiljeni ja meni vakavaksi. Hän sai pitkän hiljaisuuden jälkeen sanottua: ’Sillä on syöpä, on saanut sen tupakasta.’ Anna olisi heti lähtenyt miestä tapaamaan, mutta Katri toputteli ystäväänsä, Meni vasta huomenissa, tänään lepäät. Anna teki niin. Mutta yöllä iski masennus. Huomenna hän menisi Janille ja pyytäisi sitä auttamaan. Jani oli saanut viimein nukuttua yönsä, nyt unilääkkeiden avulla. hän häpesi sitä että tarvitsi mömmöjä. Heräsi aamulla painajaiseen. Ahdistui puristi rintaa. Tietty eilisien uutisien jälkeen. Anna oli lähtenyt heti aamunkoitteessa Jania tapaamaan, hänen oli pakko, sillä yöllinen ajatus pakotti. Anna soitti Janin ovikelloa neljästi. Mies tuli avaamaan. Nähtyään kuka tulija oli, hän halasi naista. Hänellä oli ollut vaikea yö takanaan. Jani pyysi Annaa peremmälle, juomaan kahvia kuin sitä oli keittänyt. ’Minä tiedän’ Anna sanoi ja kyseli vointia. Jani tunnusti että oli monta kertaa viime yönä ajatellut itsemurhaakin eli aika huonosti meni. Kyseli sitten vieraansa hyvinvoinnista. Anna puhkesi itkuun. Jani lohdutteli, nyt sai olkapää kastua. ’Ei se ole sun vika, ei ole’ ’Onpas se, se olin minä joka Markoa petti mistä tämä kaikki sai alkunsa. Jani ei voinut olla eri mieltä, niinhän se asianlaita oli. sitten Anna huokaisi ’Jätin lapun Katrille, me voidaan lähteä pois, kokonaan pois’ Jani katsoi Annan surullisiin silmiin ja tajusi että nainen puhui luovuttamisesta. Tosiaan, kaikkihan jo olivat tehneet sen, mies alkoi lämmetä ajatukselle. Tosiaan kaikki olivat tehneet sen: Pete, Jaakko, Mari, Minna ja nyt Marko. Nyt voisi olla heidän vuoronsa, kun kuitenkin tässä kuolee ennen aikojaan. Näin mies lakkasi uskomasta syövän hoitomahdollistuksiin. ’Ok, tehdään se’ Jani vastasi Annalle joka nyökkäsi. Koko tulevaisuutensa hän oli suunnitellut olevansa äitinä ja nyt ei hänkään nähnyt tulevaisuutta enää olemassakaan. He halasivat ja Anna sanoi raskaalla äänellä: ’rakas, valutaan jo yhdessä kuiviin..’ Jyrkin puhelin soi, soittaja oli tyttöystävä Katri joka oli todella huolissaan Annasta ja Janista. Hän oli löytänyt Annan viestin ja luki sen Jyrkille: ’lähden pois Janin kanssa. Olit hyvä ystävä. Rakastan teitä kaikkia mutta en kestä enää’ Katrin ääni murtui lopussa. Tämä, toteutuessaan olisi niin kamalaa. Jyrki lupasi mennä heti Janin luo. Nainen pyysi häntä kiirehtimään, nyt olisi tosi kyseessä ja eipä tiennyt tyttö, kuinka oikeassa hän oli. Sopi vielä tapaamisesta Janin luona Jyrki oli jo ovella kun puhelin soi taas. Soittaja oli tällä kertaa Jyrkin sisko Tuula. Jyrki kummeksui miksi hän soittaa näin aamutuimaan ja saikin vastauksen pian. Tuulalla ja sen miehellä, niille oli tullut ero. Mies oli pettänyt Tuulaa. Sen asian aiheuttaman pienen järkytyksen ja huolen pikkusiskon hyvinvoinnista saivat miehen unohtamaan saamansa tehtävän. Näin ollen Katri ehti Janin ovelle ensin ja soitti turhaan ovikelloa. Olohuoneessa Anna ja Jani makasivat verilammikossa, vielä viimeisillä voimillaan kertoivat rakastavansa toisiansa ja sitten ruumiit veltostuivat, sydämien syke lakkasi. Jyrki sai sisarensa rauhoitettua ja sopi soittavansa myöhemmin, nyt oli joku ovella ja hänen pitää mennä. Siellä oli Katri. Nainen tuli sisään ja sanoi että jos vielä odottaisi ennen kuin mentäisi alakertaan. Ne ovat varmaan lähteneet kävelemään kun ei tulleet avaamaan. Jyrki, selvittyään siskonsa uutisesta ja muistettuaan tilanteen, sanoi että tässä nyt kyllä kannattaa vielä mennä kokeilemaan ja jos ei vieläkään tulisi vastausta niin sitten kyllä pyydettävä talonmiestä ovenavaajaksi. He ryntäsivät porrasparin alas ja rämpyttivät ovikelloa, ei vastausta. Talonmies, pienen suosittelun jälkeen suostuikin tulemaan. Kuin hän sai oven auki, he kaikki kolme järkyttyivät tultuaan olohuoneeseen. Katri murtui ja pyysi Jyrkiä mukaansa takaisin ylös. Mies tuli kernaasti, ei hänkään kestänyt tuota näkyä. Talonmies lupasi järjestää asiat kuntoon nähtyään mitä löytö teki pariskunnalle tuolle. Molemmat itkivät. Viisas talonmies järjesti paikalle koko tapauksen selvittämisessä tarvittavan tilvehöörin. Yläkerrassa, Jyrkin luona oli paljon kysymyksiä joihin ei enää koskaan saisi vastauksia. ’Jotakin pahaa on tapahtunut nyt tässä meidän pikku maailmassa’ Katri huokaisi. Häntä masensi kaikki nämä äkilliset ja nopeassa tahdissa tulevat kuolemantapaukset ystäväpiirissä. illalla kuin entiset rakastavaiset oli haettu ruumishuoneelle Janin kämpästä, tuli sama viisas talonmies tuomaan löytämäänsä viimeistä viestiä. Jyrki kiitti ja sulki oven. Katri, joka oli seurannut ovelle miestään sieppasi viestin tuon ja luki sen. Se oli Janin kirjoittama. Hän oli päivännyt sen aamukuudelta. Katri alkoi taas itkemään ja antoi viestin Jyrkille. ’Se aikoi tappaa itsensä jo ennen kuin Anna tuli sen luo, eikä me tiedetty mitään, kertoiko Jani mitään?’ Jyrki mietti. Ei, ei se antanut ymmärtää että tälläistä aikoi. Pitkä hiljaisuus jonka rikkoi Katrin huokaisu; ’Ei kai sitä olisi voinut estää, tuntuu vain niin turralta kuin kaikki on menneet’ Mies tiesi naisensa oikeassa olevan. Kului viikko, elämä alkoi taas sujua jotenkin. Jyrki ja Katri olivat muuttaneet yhteen Katrin luo. Siinä talossa missä tragedia oli tapahtunut ei heistä kumpikaan enää oikein viihtynyt. Onneksi Katrin kämppä oli riittävän kaukana, ettei edes työmatka poikennut entisen kotikadun läpi. Katri itse oli vieläkin ihan maassa. Hän oli ollut Annan ystävä jo ala-asteelta asti. Ja siitäkin on kulunut kaksikymmentä vuotta. Siihen aikaan mahtuu paljon muistoja. Sama juttu oli Jyrkilläkin Markon kuolema aiheuttanut. Ei sitä käsittänyt. Hän sentään yritti elää normaalisti. Katri tunnusti eräänä iltana miehelleen olevansa masentunut ja pyysi tukea. Hän ei haluaisi kokea Annan kohtaloa. Jyrki lupasi auttaa miten vain osasi. Mutta kuin nainen ei näyttänyt merkkejä toipumisesta, niin alkoi kyllästyminen painaa miestä. Oli Jyrkillä onneksi eräs puolituttu Marja joka hän oli tavannut lähikaupassa usein, ja sittemmin jo kahviloissa. Marjalle Jyrki oli purkanut tuntojaan. Nainen ymmärsi, sillä hänenkin hyvä ystävä oli tappanut itsensä vuosia sitten. Janin omaiset olivat tyhjentäneet asuntoa ja löytäneet sieltä kirjeen joka oli osoitettu Annalle. Olivat sen tuoneet Katrille, koska olivat hänellekin osoitetun kirjeen löytäneet. Katri ei ollut niitä avannut. Hän ei jaksanut. Nytkin nainen odotti miestä palaavaksi töistä. Jyrki oli soittanut Marjalle ja sopinut taas tapaamisen Café kupposeen joka sijaitsi miehen työpaikkaa vastapäätä. Marja oli iloisen yllättynyt Jyrkin soitosta. Hän oli jo odottanut koska mies taas soittaisi. Hän oli rakastunut Jyrkiin ja tällä kertaa hän sen tunnustaisi. ELOKUU Jaakon ja Peten sisko, Elena, oli tullut takaisin valloista. Hän asutti nyt tuota taloa kahden palaneen välissä. Elena oli kyllä kuullut tragediasta mikä oli kohdannut perhettä, mutta ei ollut tullut heidän hautajaisiin vanhojen kaunojen vuoksi – hän oli vihannut veljiään kaikesta siitä mitä ne panivat pikkusiskonsa kärsimään lapsuudessa ja teini-iässä. Tyttö tuo oli opiskellut ja pyrkinyt vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Sitten oli jäänyt sinne. Suhteet vanhempiinkin olivat siinä kärsineet kun ainaista tappelua oli ollut perhe-elämä. Ja sitten kun ensirakkaus, Pekka, oli kuollut onnettomuudessa eräretkellä niin ei häntä mikään kotimaassa pidellyt. Paluu oli ollut suuri järkytys. Oli tapahtunut paljon sellaista, mistä kukaan ei ollut Elenaa informoinut. Naapurit olivat kuolleet ja se että miten. Kaikki oli lähtenyt menemään mönkään. Onneksi oli vielä vanhoja kavereita kotikaupungissa jäljellä jotka jaksoivat tukea antaa. Kotikulmillaan Elena alkoi viihtymään taas. Ei kuitenkaan viihtynyt talossa jonka isänsä oli rakentanut. Muutti pian omaan asuntoon kun oli saanut töitä lähikaupasta. Kuolleiden veljien siskoa hymyilytti kun muisteli opiskeluaikojaan katsellessaan kotikyläänsä. Silloin oli silloisen kämppiksensä kanssa kävellyt sen kaupan ohi ja vitsaillut sen kanssa että joskus sitä vielä varmaan vielä tuossakin myymälässä oltaisiin töissä. Jyrkin ja Marjan tapaaminen sujui aivan kuin nainen halusi. Jyrki tunnusti että yhteiselo Katrin kanssa ei enää oikein sujunut Annan ja Janin poismenon vuoksi. Katrin kanssa ei voinut enää keskustella. Jyrki, viimein kuin sanoi sen ääneen mitä oli pitkään jo pelännyt: Juttu Katrin kanssa oli loppu. Ei enää olisi paluuta siihen aikaan kun Marko, Anna ja Jani olivat vielä olleet hengissä. Katri kuului siihen menneisyyteen mitä ei enää koskaan saisi takaisin. Tämä Marja olisi tulevaisuus mitä ei kannattaisi menettää vain siksi että kuuntelisi omaa omaatuntoaan ja yrittäisi vielä Katrin kanssa. Mutta toisaalta kun naisesta oli tullut hankala Annan kuoleman jälkeen niin ei sitä entistä onnea saisi takaisin. Koska mies oli Marjan vaikutuksesta mennyt mietteliääksi ja taivuteltavaksi – nainen käytti tilannetta hyväkseen ja sekoitti Jyrkin lopullisesti yllättävällä suudelmalla. Mies meni vaikeaksi kun ei tiennyt miten reagoida. Keskustelu päättyi lupaukseen että tänään hän vielä eroaisi Katrista. Asunnolla Katri katsoi Janin hänelle lähettämää kirjettä. Se toi taas liian selvästi muistikuvat Annasta mieleen. Nainen tuhahti – turha pitää tätä kirjettä Annan muiston takia suljettuna. Katri avasi Janin kirjeen ja järkyttyi sen sisällöstä. Siinä Jani tunnusti totuuden siitä miten Pekka kuoli. Hän kirjoitti että vuosia sitten oli ystäviensä Jaakon, Pasin ja Pekan kanssa ollut lapissa vaeltelemassa nelistään. He olivat eksyneet Pekan takia. Ja siitä oli tullut riitaa. Oikein kunnon konfliktiksi se kina yltyi kun he olivat koskea ylittämässä. Jani oli tönäissyt Pekan koskeen. Se oli huutanut apua, mutta ääni oli hukkunut kosken kohinaan. Virran imu oli vetäissyt Pekan pinnan alle. Pasi oli katsonut kumppaneitaan jotka olivat juosseet rannalle ja katsoneet Pekan kamppailua joessa. Pasi toimi, heitti rinkkansa rannalle ja hyppäsi virtaan kaveria pelastamaan kun muut eivät näyttäneet tekevän mitään Pekan pelastamiseksi. Pasikin melkein kuoli mutta pääsi rannalle Pojat olivat istuivat kiville pohtimaan että mitä nyt ? He sopivat vievänsä tämän murhan salaisuutena hautaan asti. Sanoisivat kun pääsisivät ihmisten ilmoille että se oli onnettomuus. Niitähän erämaissa voi sattua. Jaakko ja Jani löysivätkin seuraavana päivänä ihmisten ilmoille ja poliisi sitä seuraavana Pekan kosken kivissä kolhiintuneen ruumiin. Ja nyt kuin Jaakko oli kuollut ja nyt itse Jani tiesi menehtyvänsä pian – niin hän nyt paljasti sen miksi oli valinnut juuri Katrin kirjeen vastaanottajaksi. Hän tunsi Jaakon sisaren Elenan. Jani toivoi että Katri ottaisi yhteyttä Elenaan. Tämä asia koski myös häntä. Pekka oli ollut hänen ensirakkautensa. Ja nyt Janin mielestä oli oikein että Elena kuulisi totuuden. Katri laski kirjeen käsistään muistellen Elenaa. Hetken päästä hän muistikin mistä nimi oli tuttu - opiskeluajoilta. He olivat olleet kämppiksiä. Sittemmin yhteydet olivat katkenneet välimatkan vuoksi kun Elena oli muuttanut Yhdysvaltoihin. Ovi kolahti ja Katri palasi muistoistaan takaisin todellisuuteen. Jyrki oli tullut eteiseen. Katri tuli vastaan ja ennen kuin ehti kertoa sitä mitä siinä kirjeessä oli lukenut – mies ehti ensin ottamaan puheenvuoron. Katri kuuli sanat jotka oli jo niin monta kertaa kuullut. ”Meidän pitäis puhua” Jotenkin nainen tiesi mitä tuleman piti. Se mitä hän nyt kuulisi olisi jotain pahaa – Katri näki sen Jyrkin silmistä. Nainen katsoi miestä suu auki tämän kertoessa Marjasta. Nainen ei kertonut kirjeestä vaan heitti miehen ulos ja jäi itkemään keittiön pöydän ääreen. Kun hän oli surrut aikansa ja itkenyt tarpeeksi alkoi järki sanomaan mitä hänen pitäisi seuraavaksi tehdä. Hän soittaisi Elenalle kun se kuulemma oli palannut kotiin. Kyllä he olivat sen verran hyviä kavereita että se ehkä voisi ottaa vanhan kämppiksensä vieraaksi vähäksi aikaa. Tuntui siltä että kaupungista olisi hyvä päästä pois. Sitä paitsi sattui olemaan sopivasti lomaa. Soitto numerotiedusteluun toi toivottua tulosta ja pian Elenan uuden asunnon puhelin soi. tuo koje sai kunnian olla Elenan päivän piriste. Hän ja Katri tulivat heti juttuun vanhojen opiskelumuistojen kautta. Sopivat että Katri tulisi vaikka heti huomenna kun sattui olemaan Perjantai. Jyrki sai Katrilta luvat siirtää omaisuutensa muualle tuon viikonlopun aikana kun nainen olisi käymässä kaverinsa luona. Se oli hyvä järjestely sillä ei Jyrkikään olisi kestänyt nähdä Katria. Sentään aika pahasti luokkasi tätä. Kyllä sen viisaana miehenä tiesi ettei Katrin asuntoon voinut mennä kuin ennen. Muuttaisi Marjan luo aluksi ja sitten jonnekkin jossei yhteiselo Marjan kanssa onnistuisikaan. Katri istui keittiössään Jyrkin kanssa viimeistä kertaa. Kumpikin oli hiljaa. Katri oli pyytänyt miehen vielä kerran luokseen jotta voisi antaa ohjeet siitä kuinka muutto kävisi ja mitä voisi ottaa mukaan. Tapaaminen oli kivulias kummallekin joten se jäi lyhyeen ja asiapohjalle. He eivät edes katsoneet toisiansa silmiin. Katri itki hieman pakatessaan illalla. Kaikki ne muistot.. No huomenna aamulla pääsisi lähtemään Elenaa katsomaan. Vuoden päästä. kirkon kellot löyvät hiljaa tasatahtia. Nämä ovat Janin hautajaiset. Katri, Jyrki ja Anna ovat osa surusaattoa, tahoillaan. Kun arkku on maan poveen laskettu - he tapaavat vielä. Hyvästelläkseen. On parempi jatkaa elämää omilla tahoilla sen enempää toisista tietämättä. He hyvästelevät toisensa lyhyesti, ilman lupauksia. On parempi jatkaa omille teille. Ilman että tietää toisista enempää.