Visiot? 

1996 - 1998 vihkoon kirjoitettuja tekstipätkiä,
mielikuvituksellisia kertomuksia ajasta ja paikasta 
jota ei ole. Utopioita sekä orastavaa kirjoittamaan opettelua. 
Olin tuolloin alle kaksikymppinen nuori. 

Eli visio paikasta, jota ei ole. Visio tapahtumista, 
jotka ovat silkkoja mahdottomuuksia. Tuo varmaan on ollut se ajatusvirta 
otsikon "Visio" takana.

Kirjoittaessani näitä koneelle, olen pyrkinyt säilyttämään samat rivinvälit, 
tekstin tyylit, mitä olen käyttänyt kirjoittaessani näitä kuulakärkikynällä aikoja sitten. 
Kirjoitusajankohdan olen hahmottanut päiväkirjana toimivan vihkoni merkinnöistä.

Kielellinen asu ja kielioppi.. 
Olen yrittänyt kirjoittaessani näitä, antaa virheiden olla. 
Itse nykyään automaattisesti korjaan tekstiä sitä kirjoittaessani, 
näille ei sitä voi tehdä jottei tuolloinen kirjoitusasu kärsisi. 

--------------------------------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------------------------------- 

===============
29.11.1996
===============
VISIO I kiva juttu (anna mielikuvituksen lentää)

Kävelin järveä pitkin kalojen näykkiessä jalkojani. 
Valkoinen valo tuli auringosta, joka paistoi vihreältä taivaalta. 
Oli paahtava kuumuus, vesikin poltti jalkoja. Oli kuumin talvi,
pyrytti ja viima paistoi ihoni karrelle. Oli tosiaankin kuumin talvi
miesmuistiin. Tulin rantaan ja aloin uida taloa kohti. Pääsin sinne.
Ruumini solut irtautuivat toisistaan koostuakseen taas minuksi, kuten valmiiksi.
Ja aloin matkan talolla kohti köliä. Talossa oli paljon ihmisiä. 
Talon alla olivat junat. Talo nytkähti liikkeelle. Kuin talo kiihdytti vauhtiaan,
hetkessä ihmiset muuttuivat sahanpuruksi. Talon vauhti kiihtyi entisestään.

Junat talon alla muuttuivat madoiksi, aurinko kuuksi. Talolle
ilmestyi pää, johon nokka tuli. Nokka söi madot. Silloin talolle
kasvoi siivet ja se läksi lentoon. Allani vilisivät
mustat joet, siniset arot, vihreät järvet,
punaiset pellot ja keltaiset metsät. Lapset uivat rutikuivissa
kaloja vilisevissä mutaisissa
järvissä. Talo saapui kaupunkiin, jossa eläimet ulkoiluttivat
kaupasta ostamiaan kaiken rotuisia
ihmisiä. Oli korkeat talot, jotka sortuivat silmissä. Talolle kasvoi
sisäpuolelle ja ulkopuolelle, jokapuolelle kammottavia
silmiä, jalkoja ja talo oksensi minut pois. putosin ja
minulle kasvoivat siivet. Sain heti sulkasadon. Ja minä näin miten
kaupunki tuhoutui allani. Tuli pimeys. suljin silmät, kun
putosin mustaan aukkoon. Hajosin siellä kappaleiksi. Oli ovia ja kun aukaisin ne
olin sängyssä. Ja kaikki oli normaalia. Sänky oli katossa.
--------------------------------------------------------------------------

===========
14.02.1997
===========

VISIO II
Kerran kaupungilla
näin ihmisen, jonka silmissä oli omituinen katse.
aivan kun hän olisi nähnyt jotakin, mitä me muut emme
pysty näkemään. Kysyin siltä "mitä tuijotat". Hän nosti
kätensä kohti taivasta. Silloin hänen käsistään syöksyi taivaisiin
kirkas valopallo. Kitometrin korkeudessa se räjähti voimakkaana
välähdyksenä. Kuin se oli ohi, maailma oli muuttunut järjenvastaiseksi.
Taivas oli oranssi, aurinko musta, pilvet vihreitä, maa purppura 
ja meri oli haihtunut kokonaan pois. Maa oli kuiva ja autio. rauni-
oitunut. Metsät olivat palaneet pystyyn. Yhtäkkiä tuli sumu, punainen 
sumu. Huomasin katsovani itseäni takaraivoon. Silloin tunsin
miten hajosin solujen toistensa hylkimisen ansiosta. Ennenkuin
silmäni tippuivat kalliolle, näin välähdyksen. Olin takaisin kaupungissa. 
"olen syntynyt ja elän siellä, missä äsken olit" samoi omitui-
sen katseen vanki. Pakenin paikalta. Tai ainakin yritin.
jalkani eivät totelleet, jäin siihen. Nyt ihmiset kysyvät minulta,
että "mitä sä tuijotat" Silloin nostan käteni ylös ja niistä laukeaa valopallo taivaalle..


-------------------------------------------------------------------

===========
25.02.1997
==========

VISIO III

Olin talossa joka tärisi.
Näinkuinka ikkuna irtosi. Imu voimistui. kaikki irtain
lensi pois. Olin kahlinnut itseni putkeen kiinni. Katto lensi
pois. Seinät murenivat. Salama iski putkeen ja sitä kautta
minuun. Muutuin radioaalloiksi. pystyin vaikuttamaan kaikkiin.
Minä hallitsin radioita ja valloitin TV:n. Sen avulla tein
ihmisia hulluiksi. Lähitin alitajunnalle ohjelmaa joka sekunnin
yhtenä sadasosana. Väki murhasi toisiaan. Kukaan ei tiennyt
mistä tämmöinen murha-aalto johtui. Olisin voinut tuhota yhteiskunnan, 
mutta maailma tuhoutui ennen sitä kuin
suuri komeetta törmäsi maahan tuhoten sen. Radiot
ja TV:t menivät. Olin vain radioaalto avaruuden pimeydessä.
Aalto, joka heikkenee koko ajan. Ja lopulta häviän kokonaan.
Niin häviän, ellen löydä toista sivilisaatiota, jonka tuhota.
Tunteeni, inhimillisyys ja elämän kunnioittaminen. Ne kaikki tunteet
hävisivät siinä hetkessä, kuin salama iski ja muuttivat minut radioaalloiksi. 
yksi tunne vain jäi: viha. Minä sain erään ihmisen kirjoittamaan tämän.

------------------------------------------------------------------

==========
21.05.1997
==========

VISIO III+1

Olin metsässä
Kävelin tietä pitkin. Oli kaunis kesäpäivä. 
aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Yhtäkkiä kuulin
ukkosen jyrinää muistuttavan äänen. Katsoin ylös ja näin
miten taivaan sini murentui, kuin auton tuulilasi. Pian kaikki
sini oli poissa. Aurinko paistoi mustalta taivaalta.
Linnut sekosivat lauluissaan. Alkoi tuulla. Aurinko jakautui
taivaalla ensin kahdeksi, ja sitten kahdesta tuli neljä jne.
Lämpö nousi, tuli suorastaan kuuma. Metsä kärysi. Näkymätön
musta käsi otti minut ja laittoi lentävän saippuakuplan sisään.
Metsä roihahti tuleen. Kupla lähti liikkeelle. Se tuli kaupunkiin
jonka talot oli tehty lasista. Saippuakupla puhkesi ja minä
tipuin kattojen päälle. Siellä oli kahva. Vetäisin siitä ja kaupunki 
hajosi. Sirpaleet muuttuivat sinisiksi ja syöksivät minut taivaalle.
Musta taivas tippui silloin alas mereen ja vesi syöksähti taivaalle aurinkoihin 
sammuttaen tarpeettomat. Tie muodostui alleni ja metsä
uudistui pikavauhtia. Taivas oli sininen, yski aurinko paistoi
ja linnut lauloivat.


-------------------------------------------------------------------

==========
05.07.1997
==========

VISIO III+1/2

Olin tornissa, joka SEISOI KAUPUNGISSA. TORNIIN ISKI SALAMA. TORNI MURENI,
VALTAMERTEN VEDET MUODOSTIVAT VALTAVAN SUPPILON
JOKA yhdisti taivaan ja maan. Vesi syöksyi kuuhun. Olin kadulla
kuin pilvenpiirtäjät muuttuivat tulivuoriksi, jotka syöksivät
mansikkahilloa. Näyteikkunoiden lasit hyppäsivät kimppuuni.
Läksin lentoon siitä 
kummasta kaupungista. 
Taivas muuttui
vihreäksi massak-           |  | | ____  | _____
si, joka tippui sit-        |  | | |  |  | |   |
ten alas. Hyytelönä,        |  | | |  |  | |   |
se hyytelö peitti kai-      |  | | |___  | |   |
ken allensa. Hyytelö        \  / |    |  | |   |
alkoi haihtumaan itses-      \/  | ___|  | |___|
tään ja kaikki sen al-
la muuttui
normaaliksi
olin pilvien
yläpuolella
ja huomasin olevani istumassa tornitalossa.
tuijottaen allani olevaa sumua. 

------------------------------------------------------------------

===========
09.09.1997
===========

VISIO III+1/2+I

Tie käveli maata pitkin. Taivas paistoi auringosta.
Laulun linnutteli oksien puilla, lasipallot lentelivät
taivaalla silmien lomassa. Salamat löyvät maasta taivaaseen.
Tulin perille jonnekin tulevaisuuteen, mutta silti elin
menneisyydessä. Siellä oli suuri autio kaupunki, jossa vilisi
ihmisiä rottien sijasta. TAlot olivat norsujen värisiä latoja joiden
ikkunat olivat muurattu umpeen. Talot murenivat silmissä ja kaikki
voittivat ikuisen pimeyden, jota kesti sekunnin ajan. Merestä nousi
valtavat voimat, jotak tuhosivat mummon omenapuut kuussa, joka
oli juustoa. Katselin kuula yöllä. He herättivät unista, joka oli sekava.
Nukahdin uusiksi ja heräsin joskus.

-----------------------------------------------------------------

===========
11.09.1997
===========

VISIO III+1/2+O+1/100

Oli kuuma päivä kun yritin päästä eteenpäin jäätävässä viimassa.
Aurinko porotti ja linnut lauloivat. Silloin aurinko suli pois.
Viima lakkasi ja linnut muuttuivat luurangoiksi jotka varisivat puista alas.
tuli pimeys. Vain kuu näkyi, kunnes se räjähti pois. 
Huomasin seisovani raiteilla. Juna tuli ja minä syöksyin sen
läpi. Harmaa kivi hajosi ja olin alasti. siinä masiinassa, joka vei pois. 
Maata jossa seisoin mudassa, kuivuneessa mudassa. Pyörin kunnes
jouduin pitkeen. Joka vei aavikolle. Jossa minulle tuli kuuma. 
Tuli pukissa ja pilkkihaalareissani. Kuuman auringon alla. Alkoi sataa lunta. 
ja viima alkoi hyytää minua. Seisoin kaupungin kaduilla t-paidasa ja
sortseissani. Odotin junaa lentokentällä. Ja eksyin liukuportaisiin jotka johtivat
laivaan. Jäin siitä pois seuraavalla asemalla, jolla seisoin alasti saunassa. 
Istuin penkille, joka oli maalattu huulipunalla, joka osasi lentää kuin lintu. 
Olen linnunpoikanen ja minulla on sulkasato. Hyöheneet putosivat junan lattialle. 
Lattia oli puhki. Otin neulan ja lankaa ja paikkasin sen vaunun lattian. 
Samalla paikkasin housuni reiän. Se reikä meni hirteen. Hirsi oli osa saunaa, jossa 
oli miehiä työhaalareissa. Haalarimiehet näyttivät uima-altaastaan minulle ovea. Ovi 
oli itse ahdistus. Oven takana olevaan verilettuun rakastuin. Söin sen sitten.
Käännyin ja näin miten miehet kiehuivat altaassaaan, jonka täydin kymmenellä vuodella
porkkanoita. Hyppäsin linnun selkään ja lähdin lentämään. Lensin maahan, jossa
 oli kuuma päivä ja missä yritin vain päästä eteenpäin jäätävässä viimassa.

----------------------------------------------------------------

31.01.1998 - "vihreä" päiväkirja

- - - --- - - - --- - - - --- - - - --- - - - --- - - - 

V I S I O   T U L E V A I S U U D E S T A


Jos taivas olisi sininen, niin kuin silloin joskus.

Mutta se on musta, jossa vihreät pilvet leijuvat.
Jättimäinen punainen aurinko on polttanut kaiken
kasvillisuuden, puut, metsät ja jopa sammaleet. maapalloa
koetelleet maanjäristykset, jotka johtuivat asteroidikuuroista
ovat tuhonneet kaikki merkit sivistyksestä.
Meriä ei enää ole, vettä on vain jossain maapallon syvimmissä syvänteissä.
Ihmiset ovat muuttaneet täältä pois jonnekin muualle avaruuteen.
Maapallolla ei ole enää kuutakaan. 
Kuu oli ihmiskunnan ensimmäinen siirtokunta maapallon ulkopuolella. 
Siellä asui miljardi ihmistä. He kaikki kuolivat kuin kuuhun törmäsi 
jättimäinen asteroidi. Kuu halkesi kahtia, toinen osa lähti kiitämään 
kohti aurinkoa törmäyksen voimasta. Toinen puoli tuhoutui törmäyksessä.

Mutta Mars on uusi maa. Se siintää sinisenä tämän kurjan kiviplaneetan taivaalla.
Se on uusi "sininen planeetta", uusi maa. 
Ihmiset veivät sinne ensin maan ilman ja 
sitten veden. Ihmisiä on tätänykyä ympäri linnunrataa 
satatuhatta miljardia + mutaatiot.
Ihmiskunta löysi äskettäin, uuden maankaltaisen planeetan ja nyt 
ollaan siirtämässä elämää sinne. Aurinkokunta on kohta tuhon oma,
Merkuniusta ei ole enää olemassa. Venuskin on tuhoutunut. 
On ennustettu että Aurinko räjähtää 1000 vuoden päästä. 
Tämä maan viimeinen tukikohta suljetaan vuoden päästä lopullisesti. 
Se on sitten ihmiskunnan hyvästit planeetta tellukselle.

---------------------------------------------------------------------------------------------------