YKSI ILTA
Se oli sellainen tavanomainen ilta heille. Kaupungilla. Sellaista
iloluontoistahan se oli kaljojen kanssa oleskelua pitkin
kaupunkia. Heitä oli Pasi, Olli ja Pekka. Pasilla oli huonoa
oloa ollut jo pitkään eikä meillä muillakaan niin hohdokasta
elämä ollut.
Yö oli ehtinyt jo tulla ja kaupunki hiljentynyt - mikä oli
heistä vain mahtavaa. Koko kaupunki oli mennyt nukkumaan ja
joistain kaukaa joku voimalaitos vain pumppasi sähköä
katuvaloihin. Tämä oli poikien känninen perusajatus, jota
humalatilan aiheuttama pieni ongelmista avautuminen omalla
iloluonteisella tavallaan väritti. Mutta tämä ilta oli
suunniteltu elämästä nautittavaksi ja 2/3 pojista piristyi
Villen puheluun, kutsu tuli illanviettoon!
Kerrostalot ovat kuin pimeyden alttarille pinottuja ruumisarkkuja.
Tuosta huolimatta kaverit ovat Pasin vastustuksesta huolimatta
suuntaamassa Villen kämpille, siitä välittämättä - että
Ville on nykyään Pasin entisen naisen, Veeran, kanssa eikä
mies tilannetta oikein hallitse. Varsinkaan kun on alkoholia
nautittu.
"Kuule, Pasi! Sun pitää vain päästä sen yli, että te
joskus olitte yhdessä - Se Ville ja Veera ovat nyt hyvä pari,
eikä me tulla sun vuokses niitä feidaamaan meidän elämästä!
"Sori, mut mä en sinne tule! En HALUU nähdä sitä akkaa!"
"No painu sitten vittuun! me ollaan suunniteltu tää kiva
ilta, kuten tiedät - ja nyt sä pilaat sen.. Ei kiinnosta -
Morjens, nähdään joskus kun oot tullut järkiis! Ja jos et
tule - niin muista tää Pasi - me voidaan feidata sut pois meidän
elämästä!"
"No painukaa siitä sitten sinne vittuun! Mua saatana ei
kiinnosta, Hyvästi!"
Välienselvittely kuului kyllä Villen ja Veeran parvekkeelle,
jossa edellä mainitut olivat polttamassa tupakat. Veeraa tilanne
kävi sääliksi, mutta oli hiljaa. Ville ei oikein Pasista tykännyt
eli sillä otteella olikin nyt parempi että tämä pysyi poissa.
Naisen ajatukset katkesivat Villen asettaessa kätensä naisen
toiselle pakaralle ja tyttö oli taas juhlatunnelmassa täysillä
mukana. Pian puhelin soikin, että jonkun pitäisi tulla avaamaan
ala-ovi että pojat pääsisivät sisään. Veera lähti avaamaan
ovea Villen jäädessä tekemään pojille tervetuliaisdrinkkejä.
Nainen oli ehtinyt alas vastaanottokomiteaksi pojille.
"Moi, kiva nähdä!"
"Moro, Veera! kiva nähä suakin! Meillä on vielä nää röökit
kesken, palaako?"
"Joo, kyllä mä voin yhden nyt polttaa.. kiitos.. Olli
kuule, mun täytyy kysyä tämä nyt tässä - en viihti oikein
Villen kuullen.. Että.. Pasi ei tullutkaan teidän mukaan? Me
kuultiin teidät partsilta.."
"No se vaan ei nyt tullu. En mä siitä niin paljoa nyt
jaksais jutella, teidän välillähän se kisma on. Kai se järkiinsä
tulee."
"Toivotaan, mut oot oikees. Bileet pystyyn vaan! Villellä
on viinaa teillekin!"
"Sitähän toi sanoi.. Onhan se Pasi ihan jees tyyppi
muutoin, en vaan pääse - anteeksi vaan, Veera - sen yli että sä
petit sitä."
"Eipä toi mitään, mä ansaitsin tuon."
"Mut hei, Olli ja Veera.. Ei nyt enempää siitä aiheesta,
vai mitä?"
"Oikees oot - ylös vaan, Ville oottaa."
Pasi oli kulkeutunut varjoihin katsomaan tuota kyseistä asuntoa,
sieltä tulevaa valoa ja kuuntelemaan mitä sen parvekkeella aina
satunnaisesti juteltiin. Hän otti repustaan oluen ja avasi sen kääntyessään
pois. Hyvä on, kerta asia on tullut hyvin selväksi - ettei
minua tuolla tarvita, niin kohtahan katuvat! Tämän kaupungin
ohitse menee rautatie ja siinä menee parisen yötavarajunaa.
Pasi sammutti kännykkänsä, käveli vähän matkaa ja käynnisti
laitteen kuitenkin uudelleen. Ihan vain siltä varalta jos joku
soittaisi. Tai nyt se olisi ihan sama. Repussaan Pasilla oli
kuitenkin kuusi olutta - niillä kyllä pärjäisi tämän illan.
Viha ja katumus sekä muistot Veerasta, koko kaupunki oli täynnä
muistoja. Mies alkoi juovuttaa itseänsä enemmän samalla
kahlaten muistoissa - jotka olisi jo aikaa sitten pitänyt
haudata.
Pasi kulkeutui jälleen siihen kadunristeykseen, josta heidän
rakkaustarinansa oli alkanut saamaan turpaansa. Tuossa vuosi
sitten Veera oli suudellut Villeä, vaikka tuolloin olikin ollut
kihloissa Pasin kanssa - ja vielä keskellä päivää. Riita
siitä oli tullut, paha sellainen jonka lopputulos oli se - että
jotenkin syyt vierähtivät Pasin viaksi. Mies oli vain elänyt
elämäänsä mitenkään tajuamatta, että koko suhde oli ollut
valetta. Uusi kaljatölkki avautui Pasin suunnistaessa kohden
kaupunkia halkovan rautatien ylittävää siltaa. Yksinäisyys
katkesi puhelimen ääneen.
"Pasi"
"Mä täällä - Veera, älä sulje! Mulla olis asiaa."
"En sulje puhelua, mutta mitä ihmeen asiaan sulla enää
mulle muka on?"
"Mä en voi puhua pitkään - oon parvekkeella, muut tuolla
sisällä.. Kuulin kun pojat oli meille tulossa nii teidän
riidan."
"Ja se liikuttaa sua mitenkä?"
"Mä en tahdo tätä enää. Eikö me voitais kuten sopia? Mä
voin sanoo jonkun tekosyyn noille ja tulla sinne missä sä oot
et juteltais?"
"Ihan sama. Mä en vittu enää jaksa, meen radalle ja hyppään
junan alle"
"Hei, älä tee sitä.. Mulle tulis liian kova ikävä.."
"Mitä helvettiä sä oikein siellä sönkötät? Onhan
sulla nyt se Ville! Taidat olla iha kännis.. Älä soita mulle
enää!"
Pasi sulki puhelun ja tyhjensi kerralla kädessään olleen oluttölkin
jonka jälkeen alumiiniesine sai kokea vihan rutistavan voiman. Tätä
helvettiä mies oli pelännyt tapahtuvaksi jo kauan. Tavallaanhan
se oli ollut mahtavaa, kun Ville oli tullut mukaan kuvioihin ja
saanut Veeran taakakseen. Ja nyt tämä. Liika on liikaa, mutta
ainakin nyt Pasi olisi oikealla puolella kuvioita - Ville saisi
nyt kokea mitä Veeran rakkaus oikein on.
Bileasunnossa Veera oli palannut sisään hymy huulillaan, tyttö
oli tehnyt toimintasuunnitelman. Kirsi, eräs Veeran hyvistä ystävistä
oli kärsimässä erosta ja soitteli aina välillä itkupuheluita
ystävälleen. Ville tiesi tämän ja hyväksyi asian täysin.
Veera voisi käyttää tilannetta hyväkseen, jotta pääsisi epäilyksittä
yksinään yöhön. Pojilla oli pelit kesken, joten naista ei nyt
lähitunteihin kaivattaisi.
"Ville, kuule.. Se oli se Kirsi. Sillä taas on hyvin heikko
hetki menossa - niin eihän se mitään haittaa jos mä lähden
sille pariks tunniks?"
"Ei, ei haittaa yhtään! Sä oot sille hyvä ystävä. ja
pojat - siitä mä tuossa naisessa arvostan! Veera on hyvä
ihminen ja nätti myös!"
Ville suuteli lähtiäisiksi naistaan joka oli otettu miehensä
sanoista, hyvästeli pojat ja lähti yöhön. Rappukäytävässä
Veeran iski pieni katumus siitä, että oli käyttänyt parhaan
kaverinsa tilannetta hyväkseen, jotta pääsisi livahtamaan
katsomaan entistä miestään. Mutta tämä olisi hyvää asiaa,
nainen oli varma siitä - että juttelu Pasin kanssa auttaisi
tilannetta ja tämä voisi joskus jopa olla ihan kaveri ilman mitään
ilmassa aistittavaa kireyttä.
Pasi oli ehtinyt uusiin varjoihin, rautatieasemasta etelään,
puunlastauspaikalle ja katseli rataa. Ei hänen oikeastaan tehnyt
mieli tappaa itseänsä, tämä oli vain jotenkin rauhallinen
paikka. Kuitenkin hän tiesi yöjunan tulevan puolen tunnin sisään
- kello kahden aikaan. Puhelintaan mies oli pitänyt päällä,
joku outo tunne Veerasta oli jäänyt mieleen. Mitä nainen oli
tarkoittanut sanoillaan? Olisiko mahdollista palata yhteen, jos tällä
ja Villellä oli jotain ongelmia? Paukkupullo oli otettu repusta,
sellainenkin oli kuulunut illan varustukseen. Kaljaa oli vielä
pari tölkkiä, mutta tämä tilanne tuntui tarvitsevan jotain
vahvempaa. Pian kenties odotettu puhelu saapuikin.
"Pasi."
"Veera täällä, mä pääsin lähtemään.. Siis jos voin
tulla? Missä sä oot?"
"Tule vaa.. Sä varmaan tiedät sen ratapihan eteläpään?
mä oon siellä."
"Siis se, kun me oltiin yhdes, se missä me joskus aina käveltiin
sinne rantaan?"
"Juu. Sen varrella, puunlastauspaikasta eteenpäin..
Puhutaan kun tuut, mä vain tahdon puhua - en riidellä, en jaksa
sitä enää"
"En minäkään mitään muuta tahdo kuin sitä, kohta nähdään."
Pasi istuutui puun rungon päälle odottamaan mitä tuleman piti.
Tämä olisi kai taas näitä juttuja, mihin hän oli Veeran
kanssa ollessaan tottunut. Nainen tulisi itkien tai sitten ei.
Kai tällä olisi nyt jotain oikeita asiaakin, mutta historia oli
osoittanut sen olevan vain harhakuvitelmaa. Tosin kaikki oli
mahdollista, olihan Veera pettänyt miestä Villen kanssa
aikoinaan - niin tässä voisi käydä vaikka kuinka. Mutta Ville
toisaalta oli Ollin hyvä ystävä ja siten jos jotain tapahtuisi
nyt - niin mies menettäisi Ollin kavereistaan. Kaiken lisäksi
nainen tuntui olevan puhelimessa juoneen oloinen.
Pasi alkoi katua tätä, mutta oli liian myöhäistä perääntyä.
Hän näki horisontissa naisen tulevan ja samalla kiroten sitä -
että mihinkähän helvettiin taas oli itsensä tullut sotkettua.
Hän joi kulauksen paukkuaan ja laittoi sen jälkeen pullon
takaisin reppuun Veeran ottaessa jostain ihmeen syystä
juoksuaskelia miestä kohden. Tämä pelätty tilanne olisi nyt tässä,
syrjäinen paikka keskellä yötä, kummatkin humalassa ja
ainakin Pasin mukana oli angstia naista kohtaan. Veera aloitti
juttelun päästyään Pasin luo.
"moi. Kiva kun sain tulla."
"No mitä asiaa sulla on?"
Veera otti askeleen eteenpäin, tuuppasi Pasin maahan, hyppäsi
tämän päälle siten - ettei mies päässyt pakenemaan ja alkoi
hyväillä tätä jalkovälistä.
"Mitä helvettiä sä nyt?!"
"Mä tahdon sun kanssa vielä kerran, sulla on parempi
varustus mitä Villellä on. Niin nyt me vaan naidaan tässä eikä
sulla oo mitään siihen sanottavaa! Tai mä rupeen huutaan
raiskausta. Tuolla tullessani sillan pieles oli porukkaa!"
"Hei, älä nyt oikeesti.. En mä nyt pysty, oon liian kännis
ja ei tää ole hyvä juttu! Ei yhtään hyvä juttu!"
"Kyllä nyt vaan tämä tapahtuu - mä osaan käyttää sua!"
Veera avasi Pasin farkkujen vetoketjun, miehen vastalauseet
katosivat pohjoisesta tulleen tavarajunan metelin alle. Veera oli
vahva nainen, minkä Pasi tiesi hyvin. Samaten hän tiesi
olevansa alakynnessä. Nainen oli hyvä näyttelemään ja kyllä
kaikki uskoivat tätä jos kaverit saisivat kuulla tästä.
Tilanne vain meni eteenpäin historian toteutumisen pelon jyskyttäessä
Pasin mielessä. Oli aivan turha rimpuilla vastaan. Pahaltahan tämä
tuntui, mutta toisaalta saisi tätä kautta kostettua Villelle.
Aktin jälkeen Veera jättää nauraen Pasin makaamaan maahan
housut kinttuihin vedettynä. Mies pukeutuu nopeasti, ottaa
reppunsa mukaan ja lähtee kävelemään itkien kohden rantaa.
Siellä ei ainakaan näe ketään joka voisi todistaa tätä häpeää.
Veera teki sen taas, tehnyt pari kertaa ennenkin. Mutta tuolloin
he olivat yhdessä, muttei se siltikään ole oikein. Paukkupullo
tyhjeni matkalla rantaan, jossa oli joku vanha nuotiopaikka ja
pari venelaituria.
Veera soitti matkalla takaisin kotiinsa Kirsille ja kysyi tämän
vointia. Eroahdistuksissaan taistelevalle kävi ystävän seura.
Vaikka todellinen syy tuohon oli saada joku alibi tämän yön
tapahtumista. Veeralle tuli matkalla ystävälleen hyvä olo,
kuten näin toimiessaan se valhe jonka oli kertonut lähtiessään
miehelleen. Ei nyt ollut täysin valetta. Ja sai samalla auttaa
ystäväänsä.
Bilekämpässä lisääntyvän humalatilan ansiosta pojat olivat
alkaneet keskustelemaan tilanteesta. Aiheena oli se, että kuinka
saataisiin Pasi takaisin porukoihin? Villelle se kävi, jotenkin
kun tuntui että nykytilanne oli jollain tasolla johtui hänestä.
Olli päätti soittaa Pasille, että oliko tämä vielä hengissä.
Ja jos jotenkin mennyt riita voitaisiin sopia.
Pasi oli hakeutunut järven rantaan, tehnyt oman polkunsa metsikön
läpi ja nyt istui rantakivellä vihaisena elämälleen. Puhelin
soi ja mies empi hetken heittääkö luurin jorpakkoon vai vastaa
soittoon.
"Pasi"
"Moi, mä täällä, Olli. Kuule meillä on paha mieli siitä
riidasta ja voisko sopia? Missäs meet?"
"kyllähän se käy. En jaksa tänään enää riitaa kenenkään
kanssa. Oon radan takana rannassa.. Olli? Sähän oot mun ystävä
ja uskot mitä kerron?"
"Kyllähän mä, ollaanhan tässä koettu yhdessä jo vaikka
mitä."
"Veera soitti mulle tuossa ja sitten kävi heti käsiksi."
"mitä sä sönkötät? Vai ootas.. Tää taitaa olla siitä
vanhasta jutusta?"
"Joo, on. Sä varmaan et siinä pysty paremmin puhumaan..
Pystytkö tulemaan? Se aseman tauksen notskipaikka? vai onko
teillä suunnitelmia jatkolle? Olis kiva jos tulisit yksin."
"Ei, ei meillä mitään oo. Kellokin on noin paljon. Mä
kuule soittelen kun oon lähempänä. Paljoks sul on olutta?
Mulla on vielä."
"On mulla kyl vielä parit. Sä siis tuut?"
"Kyllä mä tuun. Hyvästelen vain tyypit ja sit lähen
sinnepäin."
Näin tehtiin. Ville ja Pekka jäivät vielä höpisemään Ollin
lähtiessä kohden rantaa. Matkalla Olli tapasi kaverilleen - nyt
- matkalla olleen Veeran, jolle Olli vain tuhahti vihaisesti että
jättäisi jo Pasin rauhaan! Sekä lupaukset kertoa Villelle mitä
nainen oikein oli naisiaan. Antoihan Veera niitä vastaväitteitään,
mutta Olli jatkoi vain matkaansa, kääntyi rantapuistoon jonka läpi
pääsi rautatietä vierustavalle kadulle ja puunlastauspaikalle.
Nyt ei kiinnostanut enää toi Veera. Olihan se ikävää, että
tilanteet olivat taas tässä mainingissa. Ville oli hyvä kaveri,
ihan ystäväkin. Mutta Pasin kanssa ystävyys oli jatkunut
kauemmin. Veera oli ennenkin tehnyt samaa, muistiin palautui se
kerta vuosia sitten kun Pasilla oli ollut musta silmä. Veera oli
suutuspäissään miestään silloin lyönyt. Ollista tuntui
pahalta se tämäniltainen riita - kyllähän hän nyt tiesi
kaikki seikat ja asiat, mutta silti.. No kaikkea ei kukaan mies
voi antaa suhteen päätteessä anteeksi. Ja jäätävä fakta
oli se - että juuri Veera oli pettänyt Pasia. Sama nainen oli
tehnyt ystävän elämästä helvettiä.
Oli aika soittaa Pasille, että missä tarkkaan oli menossa.
"Moi Olli, missäs oot menossa?"
"Mä alitin just sen sillan.. Ootkos siinä nostkipaikalla?"
"No mä voin siirtyä täältä kyllä sinne.. Tuli vain
sellainen olo ettei tahtonu tavata ketään ja rämmin rantaan
metän läpi."
"En ihmettele.. Mä näin sen Veeran tuossa kun kävelin tännepäin
ja annoin sen kuulla mitä mieltä mä oon siitä. Ja.. Pasi,
anteeksi vielä siitä riidasta."
"Ei se mitään. Onhan tää asia sellainen että kyllä
kavereiden pinna voi katketa. No mitäs se akka sulle sano?"
"Alkoihan se rääkyä jotain säälittävää selitystä..
Aika tapaus kylläkin. Paha että sä rakastuit siihen."
"Ja nyt siihen on mennyt pihkaantumaan se Ville. Mä tiedän
et se on sun kaveris ja siten.. no en mä sitä silleen vihaa. Mä
oon päätellyt, että Veera tais vietellä senkin lonkeroihinsa."
"Eihän sille muuta voine - kun olla sitten aikaan Villelle
ystävää?"
"Oot oikeessa. Mut mä just kuulin sun äänes muutenkin,
niin tuota. missä helvetissä mä muuten meen?"
Puhelu päättyi nauruun ja kutsuhuutoihin, joiden perusteella
Pasi löysi tiensä takaisin sivistykseen. He menivät sille
nuotiopaikalle juttelemaan asiat halki. Pasi tarvitsi ystävää.
Olihan jotain pahaa taas sattunut, sellaista mistä ollaan hiljaa.
Nainen raiskasi miehen.
Juna meni jälleen ohitse, kaverit vieläkin juttelivat, se
tuntui hyvältä. Tosi ystävyys kestää pahatkin riidat. Pekka
oli lähtenyt Villen luota kotiinsa ja Veera oli vielä Kirsillä.
Ville meni nukkumaan tyytyväisenä elämäänsä.
Elämä jatkui näillä korteilla eteenpäin tässä kaupungissa.
Varkaudessa.