YKSIN

Herätyskellon terävä piippaus kaikui huoneessa. Sen ääni tuntui pääsevän huoneessa liikkumaan vapaammin kuin ennen. Täällä ei ole enää ääntä syöviä tekstiilejä. Etsin kädelläni kellon ja vaimensin sen. Unessani kaikki oli ollut hyvin. Mutta nyt kylmä todellisuus alkoi hiipimään tajuntaani. Avasin silmäni ja näin tyhjän tyynyn. Ensimmäinen yö yksin tässä parisängyssä. Nousin istumaan sähgyn laidalle. Säätila selvisi ikkunasta. Räntäsadetta, tuulta ja kylmää.

Siirryin niine hyvineni kylpyhuoneeseen. Siellä minua odottivat vielä ne shamppoot ja tuoksusaippuat. Ne tuoksuivat häneltä. Oikeastaan koko vessa kylpi hänen hajussaan, asunto rypi muistoissa. Katsoin itseäni peilistä. En tunnistanut itseäni. Tai minä häpesin sitä. Olla sinä aamuna niin rikki ja rähjäinen. Silmäni olivat punaiset yöllisen pahan olon jäljiltä ja ne kyynelehtivät yhä niinkin typerän asian kuin hammastahnan takia. Hän puristi sitä pohjasta, mutta minä keskeltä.

Aamukusen jälkeen siirryin keittiöön keittämään itselleni kahvia. Itselleni.. Saisin jouda nämä aamukahvit yksin. Leiden päällä oli vielä se hernekeitto jota hän valmisti ennen sitä. Tiskipöydällä oli yhä kännykkäni. Se oli jäänyt siihen toissapäivänä. Se oli saanut viestejä, joissa kyseltiin että kuinka mä voin? Tarvitseeko tulla tai jotain? Kerrottiin että ei osata tietää, sitä miltä minusta tuntuu. Olemme pahoillamme. otamme osaa..

Kahvi oli valmista. Kuivauskaapissa oli yhä hänen toissapäivänä pesemänsä astiat. Otin sieltä kupin. Juuri sen, josta ei saanu sitä huulipunaa pois millään. Hän usein kirosi sitä juhlavierastamme, joka oli jemmannut astian meidän sohvan alle hapettumaan. Minä olin sanonut että pitää ostaa toista tiskiainetta. Sitä, jota televisiossa mainostetaan. Hän ei halunnut vaihtaa merkkiä. Hän ei pitänyt astiapesuaineen hajusta. Jääkaapissa ei ollut maitoa, joten tyydyin juomaan kahvin mustana. Siinä oli joka kulauksella syyllisyyden makua. Hän lähti pyynnöstäni ostamaan maitoa.

Kelasin koko hommaa jälleen. Jos olisin huomannut aikaisemmin sen, että meillä ei ollut vessapaperia, niin hän ei pysähtynyt siksi minuutiksi keskustelemaan kanssani muista puutteista meillä. Vain muutama sekunti. Jos hän vain olisi päässyt siihen kauppaan vähän aikaisemmin, niin..

Kännykän taustavalot syttyivät merkiksi puhelun tulosta. Vastasin. Siellä oli lehtikauppias, jolla oli asiaa hänelle tulevan naistenlehden tilauksesta. Kerroin ettei sitä enää tarvitse uusia. Hän ei enää tilaa yhtään lehteä. Sitten sanoin sen ensimmäisen kerran ääneen.

Hän on kuollut.

Suljin puhelun kuuntelematta asiakaspalvelijan osanottoja. Sammutin kahvin ja palasin takaisin makuuhuoneeseen. Istuin sängyn laidalle ja katsoin ikkunasta ulos. Siellä satoi vieläkin räntää. Suuria valkoisia kimpaleita märkää lunta. Jos tämä sää olisi ollut toissapäivänä, niin ehkä se auto olisi ajanut hiljempää?
Menin takaisin peittojen alle. Kuuntelin talon ääniä. Joku veti vessaa, toinen imuroi ja minä - olen aivan yksin.