YKSIN
Herätyskellon terävä piippaus kaikui huoneessa. Sen ääni
tuntui pääsevän huoneessa liikkumaan vapaammin kuin ennen. Täällä
ei ole enää ääntä syöviä tekstiilejä. Etsin kädelläni
kellon ja vaimensin sen. Unessani kaikki oli ollut hyvin. Mutta
nyt kylmä todellisuus alkoi hiipimään tajuntaani. Avasin silmäni
ja näin tyhjän tyynyn. Ensimmäinen yö yksin tässä parisängyssä.
Nousin istumaan sähgyn laidalle. Säätila selvisi ikkunasta. Räntäsadetta,
tuulta ja kylmää.
Siirryin niine hyvineni kylpyhuoneeseen. Siellä minua odottivat
vielä ne shamppoot ja tuoksusaippuat. Ne tuoksuivat häneltä.
Oikeastaan koko vessa kylpi hänen hajussaan, asunto rypi
muistoissa. Katsoin itseäni peilistä. En tunnistanut itseäni.
Tai minä häpesin sitä. Olla sinä aamuna niin rikki ja rähjäinen.
Silmäni olivat punaiset yöllisen pahan olon jäljiltä ja ne
kyynelehtivät yhä niinkin typerän asian kuin hammastahnan
takia. Hän puristi sitä pohjasta, mutta minä keskeltä.
Aamukusen jälkeen siirryin keittiöön keittämään itselleni
kahvia. Itselleni.. Saisin jouda nämä aamukahvit yksin. Leiden
päällä oli vielä se hernekeitto jota hän valmisti ennen sitä.
Tiskipöydällä oli yhä kännykkäni. Se oli jäänyt siihen
toissapäivänä. Se oli saanut viestejä, joissa kyseltiin että
kuinka mä voin? Tarvitseeko tulla tai jotain? Kerrottiin että
ei osata tietää, sitä miltä minusta tuntuu. Olemme
pahoillamme. otamme osaa..
Kahvi oli valmista. Kuivauskaapissa oli yhä hänen toissapäivänä
pesemänsä astiat. Otin sieltä kupin. Juuri sen, josta ei saanu
sitä huulipunaa pois millään. Hän usein kirosi sitä
juhlavierastamme, joka oli jemmannut astian meidän sohvan alle
hapettumaan. Minä olin sanonut että pitää ostaa toista
tiskiainetta. Sitä, jota televisiossa mainostetaan. Hän ei
halunnut vaihtaa merkkiä. Hän ei pitänyt astiapesuaineen
hajusta. Jääkaapissa ei ollut maitoa, joten tyydyin juomaan
kahvin mustana. Siinä oli joka kulauksella syyllisyyden makua. Hän
lähti pyynnöstäni ostamaan maitoa.
Kelasin koko hommaa jälleen. Jos olisin huomannut aikaisemmin
sen, että meillä ei ollut vessapaperia, niin hän ei pysähtynyt
siksi minuutiksi keskustelemaan kanssani muista puutteista meillä.
Vain muutama sekunti. Jos hän vain olisi päässyt siihen
kauppaan vähän aikaisemmin, niin..
Kännykän taustavalot syttyivät merkiksi puhelun tulosta.
Vastasin. Siellä oli lehtikauppias, jolla oli asiaa hänelle
tulevan naistenlehden tilauksesta. Kerroin ettei sitä enää
tarvitse uusia. Hän ei enää tilaa yhtään lehteä. Sitten
sanoin sen ensimmäisen kerran ääneen.
Hän on kuollut.
Suljin puhelun kuuntelematta asiakaspalvelijan osanottoja.
Sammutin kahvin ja palasin takaisin makuuhuoneeseen. Istuin sängyn
laidalle ja katsoin ikkunasta ulos. Siellä satoi vieläkin räntää.
Suuria valkoisia kimpaleita märkää lunta. Jos tämä sää
olisi ollut toissapäivänä, niin ehkä se auto olisi ajanut
hiljempää?
Menin takaisin peittojen alle. Kuuntelin talon ääniä. Joku
veti vessaa, toinen imuroi ja minä - olen aivan yksin.