Simo Pahulan Nettipäiväkirja

Jolloin +22c sisälämpötilasta huolimatta, sormia palelee. Joskus aikoinaan - oliko se kirjastossa - näin sellaisen kirjan, jonka

otsikko oli "onni on.." ja siinä oli söötiksi tarkoitettuja kuvia, jotka varmaan vaikutti muiden tunteisiin. Että se piirros lämmittäisi ja tekisi hyvän olon. Aamukyynisyys siis vallallaan taas.

Otin tuon esille sen tähden, että tänä aamuna. Onni on.. Lämmin kahvikuppi. Sormet lämpiävät ja alkavat toimimaan paremmin. Ohessa kuva siitä astiasta, tuolloin sen korva oli vielä tallella.

Ulkolämpötila näyttää olevan, uudella ja täydellä AAA-paristolla varustetun digitaallisen ulkolämpömittarin nestekidenäytön segmenttejen mukaan ; -12.6C

Käytin tuossa puolipistettä, pelottiko se sinua? Tuliko trauma? Uutisissa oli tässä lähihistoriassa se, että merkki ; pelottaisi ihmisiä. Nykyisessä hymiökulttuurissa, joka on syntynyt sen takia - ettei ihmisten tarvitsisi käyttää aivojaan muodostaakseen sanoja ilmaistaakseen mielentilaansa - merkki ; esiintyy niin sanotussa silmäniskuhymiössä. Pahoittelen, jos tulevaisuudessa esim. Google Grohme heittää sen graafiseksi hymiöksi, joka sitten muuttaa tämän lauseen merkitystä. Silmäniskuhymiö siis on ;-)

Ja tämä oli toinen kerta tässä kohta 13 vuotisessa nettipäiväkirjassa, kun olen käyttänyt hymiöitä. Taidampa tähän muodostaa sanoja, jotka voisin kopioda facebookkiin, jotta sinne tulisi minulta joku sinne sopiva julkaisu. Paremmat ajatukset alkavat siirtyä tänne ja blogiini Zimcam weBLOG. Miljoonannen kerran tämäkin: Nettipäiväkirjani EI OLE BLOGI. Se syntyi kauan ennen blogi-ilmiötä. Joten nettipäiväkirjani ei ole blogi.

Tässä vaiheessa elämää, mieleeni tuli laittaa tuo edellinen asia ihan sivustoni etusivulle. Väänsin siinä koodia mieleisekseni ja siinä ajassa se onneni viileni. Minulla siis oli joku ajatus hymiöistä. Sanststsikuppi kahvia. Jos sitten sen jälkeen osaisi kirjoittaa sanan sant-si..

Eli hymiö.. Merkkiyhdistelmä, jota nykyään korvataan kuvalla - tarralla - JOTTA ihmisten ei tarvitsisi käyttää aivojaan muodostaakseen sanoja, joilla ilmaista mielentilansa kohdistuen siihen kyseiseen asiaan - joka on vaikuttanut häneen sen verran paljon, että hän kokee tarpeelliseksi jotenkin ilmaista ulkomaailmalle päänsä sisäiset ajatukset. Joiden ilmaisemiseen on onneksi helpompi keino: merkkiyhdistelmä, tai kuvallinen hymiö. Eli eräänlaista pumpuliin laittamista. Ihmisten ei enää tarvitse käyttää kiellellisiä kykyjään ilmaisteen oman mielensä. Joten älä sinäkään käytä aivojasi, vaan heitä kommentiksi joku tarra.

Ja siinä oli tilapäivitys. Tuossa aamummalla vedin toisenlaisen tilapäivityksen verkkoon, viemäriverkkoon. Verkko kun verkko. Tosin kaikkein maukkaimman aistimuksen voi toteuttaa muikkuverkko. Hyttysverkko taas helpottaa oloa kesäisin.

Olkoon täysi sinun maljasi. CMX on siis eräs mieliyhtyeistäni. Käyttää suomen kieltä todella hyvin. Kaipa tämäkin tähän loppun on mainittava, käyttäen puolipistettä sen vuoksi - jos lukiani oli jo unohtanut tuskatilansa sen tähden. Olihan siitä kertonut uutinen sentään Ylen sivuilla. Eli kotisivujen käviälaskurissa oli tänäaamuna ; 017200

Merkitsen sen tänne sen takia, jos toi ikivanha laskuri tässä simahtaakin. Saa uuteen sitten vanhat tiedot, ettei ihan nollasta lähde laskemaan ylöspäin.

Tänään, lainatakseni itseäni - tälläisenä aamuna.. ..Yhdysvalloissa valmistaudutaan rajuun lumimyrskyyn - joka jättää vuoden 1888 lumimyrskyn selvästi peittoonsa. Linkki vie Wikipedia-artikkeliin, joka kertoo aiheesta. Artikkeli on Egnalnniksi. Tälläisenä aamuna.. minun on ilmeisesti vaikeaa kirjoittaa sanaa engalnaniksi. ENG-LAN-NIK-SI Eli Englanniksi. Wikiartikkeli on siis anglanniksi, koska siitä ei löyty suomenkielistä versiota. Eli todettu jälleen: Jos netistä etsit tietoa, opettele englanti. Kaikki on kirjoitettu.. kokeillaan vielä kerran sitä sanaa ..Englanniksi.

Sormet eivät näemmä tänään löydä näppäimistöltä näppäimiään.. Lisää kahvia elimistööni ja sitä kautta vaikuttamaan aivokemioihin. Tosin jos menisi nuuhkaisemaan kahvipurkista aromeita, niin tietojeni mukaan sitä kautta tajuntaan vaikuttavat aineet siirtyvät nopeammin aivoihini. Ja se on laillista.

Tänään on vainojen uhrien muistopäivä. Kuuluisasta keskitysleiristä, jonka nimeä en tässä nyt ala kirjoittamaan, vapautettiin loput vangit. olisi mielenkiintoista lukea nykykoululaisten historiankirjaa. Että paljonko on historiaa sensuroitu. Ainakin YLE:n sivuilla http://yle.fi/uutiset/eloonjaaneet_muistavat_auschwitzin_vapautusta/7761091 - oli tällä hetkellä heti tuon jutun alapuolella, jossa oli vanhoja arkistofilmejä kyseistä paikasta : "Näkökulma - Elämä on ihanaa" Sopiihan se.

Pikkupakkasta koko maassa, tiehallinnon mittauspisteiden mukaan matalin lämpötila tällä hetkellä on Muoniossa, -9.8c ja korkein +0.8c Turussa. Muu maa noiden lämpötilojen välillä. Jossain notkopaikoissa voi tietenkin olla kylmempää ja kehties Ahvenanmaalla vielä lämpimämpää. Kenties joku linjan Pori - Loviisa pohjoispuolella palelee ulkovessassaan lumipyryn keskellä.

Kenties jossain linjan Kuusamo - Kemi eteläpuolella joku muuttuu, sillä muutoin kaikki jatkuu vain loputtomasti samaa. Jos mikään ei muutu, kaikki jatkuu vain loputtomasti samaa. CMX vähän vaikutti tällä kertaa tuottamaani tekstiin.

kahden päivän kuluttua pitäisi kai joku hieno ajatusvirta keksiä tai sitten juhlakuva. 5000. päivää kotisivuja tulee täyteen. Ainakin vanhoja kotisivu / laskurikuvia voisin liittää tähän ja seuraavaan merkintään.

Vuosi 2005 oli hyvä. Jos tekisin niin, että katsoisin sen vuoden 27. päivät läpi. Tiedän kyllä, että näistä kertauksista tulee turhaa dataa - mutta ainahan jälkikäteen voi tämän WYSIWYG - editorin fonttimääritteistä puolet poistaa.

27. päivä vuonna 2005 kuukaudet järjestyksessä. Vuoden 2005 Arkisto - Muistot
Aika paljon v*itusta saa olla että sitä vain haistattaa ja menee ostamaan pullon	Pyörätuolilla kulkeva oli jäänyt kiinni lumeen keskelle tienjakajaa, jonka läpi menee suojatie.	Opinnäytetyö on nyt tehty, sen esitys on pidetty. Työharjoittelupaikka hankittu. Valmistuminen varmistettu.
SS taisi kuulla portaissa itsekseni puuskaisemani kyllästymisen kouluun.	Vaihdoin Tikkurilassa jälleen K-junaan, mikä oli kalustollisesti minipendolino. Olin tuohon mennessä hankkinut jostain uutislehti satasen. Tekstiviestipalstalla luki se totuus: Ne uudet junat haisevat navetoilta.	Paikkakunnan nimi on kirjoitettuna suojatiehen. Kaipola. Sitten se lukee pysäkin kyljessä: Kaipola. Ja paperitehtaan piipusta ei tule savua. Paperilakko saa monet tappamaan itsensä täälläpäin. Mutta siitä ei uutisoida. Tummat pilvet vain saavat kaiken pimenemään.
Tietämättömyys on pahinta. Miksi tässä piti taas käydä näin? Olisiko kaikki paremmin, jos mä olisin vain alkanut hakemaan sitä kämppää jostain sieltä etelä-suomesta ja hakenut duunia sieltä?Siellä olisi töitä. Olisi uusia tuttaviakin, olisi voinut aloittaa uuden elämän. Mutta mä kun luulin, että tilanne olisi täällä keski-suomessa rauhoittunut. Mä luulin niin.	Joo.. tämä olo - tavoittelemisen arvoista? Siis humala. olen juuri selviytymässä kännistä. Ajattelin juhlistaa sitä seikkaa, että tämä kyseessä oleva hetki on osa viimeistä viikonloppuani täällä kaipolassa. mä muutan jämsään.	Nyt on syksy. Ruska-aika. Syyskuun loppua ja lämpötila on lähentelemässä +20 astetta. ilmastonmuutos..? Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tämä mahdollisuus käyttää omalta koneeltansa nopeaa nettiä, alkaa muuttumaan arkiseksi välineeksi. elämää bittivirrassa.. voisin katsoa mikä on sää juuri nyt yhdysvalloissa, voisin tehdä vaikka mitä. Mutta Laajakaista vaimentukoon..
Kävelin siitä sitten KKK Jämsään, eli tuttavallisemmin Ruusaan. Hommasin sieltä sen palovaroittimen	Eli päivitettyä ansioluettelota ja sen sellaista. Ajatella, että mä tämän vuoden kuluessa olen ollut duunissa ihan Helsingissä.	Huomista matkaa minä tarvitsen. Ja lähden kyllä junalla Jämsästä. Siinä on jotain hienoa, ehkä se muisto niistä kerroista kun lähdin opiskelupaikkakunnalle Järvenpäähän junalla.

2005 - muutoksen vuosi. Suurten odotusten toteutumista ja haaveiden murskaantumista.

Vielä kerrottakoon, että suuri jumalamme facebook - ei toimi tänään lainkaan. Ping-komennot eivät saa vastausta - mikä kertoo sen, että facebookin palvelimet ovat alhaalla. Jäiköhän tämä siis viimeiseksi merkinnäksi ikinä? Jos nyt tulee anarkia ja yhteiskunta tuhoutuu. Facebook ei toimi. Monelle se on yhtä kuin internet.

Kaipa nämä sanat täytyy nopeasti siirtää nettiin, ennenkuin luolamiesten tasolle vajonneet facebook-käyttäjät alkavat tuhota internetin pilareita.

Kyseessä - Jälleen CMX:n kappale. Sen nimi olisi oikeammin katariinan pöytä. Mutta kiva kesäinen muisto serkusta tulee tuosta. kokoelma-CDR:n biisilistaan oli tullut toi virhe, siitä sikisi mukava keskustelu. Ja tämä tapahtui 10 vuotta sitten. Toinen meistä muuttui tuossa ajassa lapsien vanhemmaksi, minä en.

28. tammikuuta. jos aivojeni tuottamaan matemaattisen erotuksen tulokseen on luottamista, näin ennen aamukahvia.

Niin 16 vuotta sitten Kittilän Pokassa tehtiin Suomen tähän astinen pakkasennätys -51.1c Tapahtui vuonna 1999.

Sinä vuonna tuli matkustettua paljon linja-autossa välillä Kaipola-Jämsä-Jyväskylä. Vuosi 1999 oli myös tärkeää aikaa itseni hyväksymiselle vakavan masennuksen jälkeen. Tuona vuonna kirjoittelinkin ensimmäiset tekstit päästyäni oppilaitoksen tietokoneille. Tekstiarkistosta ne voi lukea ja nyt voisin antaa mahdollisuuden lukea ne ihan nettipäiväkirjan puolelta.

Jos oikein osaan linkittää, niin Tämä linkki avaa vasempaan freimiin tekstiarkistosta sen vanhojen tekstien listan. Tekstit siitä avautuvat uusiin ikkunoihin ja nettipäiväkirjan saa alkutilaansa tästä linkistä.

... ja siinä meni sitten kymmenisen minuuttia vain sen todistamiseen, etten mä enää oikein osaa tällä hetkellä tehdä linkityksiä. Toimiihan toi, kun laittoi koko tiedoston nettiosoitteen, mutta se vaan vaatii toimiakseen aina nettiosoitetta. Ja jos joskus muokkailee sivuja ilman sitä nettiä - niin herjoja tulee. ../kansio/tiedosto.htm mun muistini mukaan toimisi. Toimii se nyt jotenkin.

Palatakseni asiaan.. toi "Minun vankila" tuolla sivulla.. Sen kirjoittamistilanne on muistissa. Se koulu oli nuorten polku työelämään ja mä olin sillä siitä syytä, kun se masennus aiheutti niin monta välivuotta. ikävuoteni 16 - 18 vuotta menivät siellä. Vuonna 1999 olin jo paljon päässyt eteenpäin elämässäni. Oli vain se yksi palaveri, johon oli kutsuttu oma psykologini sieltä paikasta. Sen palaverin aikaan - odotin tietokoneluokassa - kirjoitin sen tekstin. siksi siinä on tunnetta.

Tuossa kuvassa olen 17 vuotias. Kuvaustilanteesta on se 21 vuotta. Tästä yhtälöstä olen varma, sitä et tartte laskimella tarkistaa 17 + 21 = 38

Vuosi 1999. Tuolloin siis kirjoittelin tekstejä, joita sitten myöhemmin aloin julkaista kotisivuilla. siis 5000 päivää sitten. Toi luku on varmasti siitä päivämäärästä, kun sivut olivat netissä. Kyllähän - kun itse olen kaikki sivut tehnyt - niin toi 5000 päivää saattaisi olla jo tänään.

Tuossa kerroinkin löytäneeni vanhimman säilyneen varmuuskopion kotisivuistani. Niitä poimittua, koko tekstiä en viihti enää julkaista:

"Kaikki hälisevät ja rannettani kiinni ompelevat.

Se on turhaa. Liikaa verta oli lattialla.

Aivan turhaa ja paskamaista oli tämä elämä.

Aivan turhaan apua hain, en saanut."

Menneisyyteni aukesi siis siitä faktasta, kun Suomessa tehtiin pakkasennätys. Kuinka ironisen sopivaa.

Pikakelataan siis vuoteen 2015 ja annetaan tietoja tulevaisuutta varten. ulko - ja sisälämpötilat:

Kotisivuni siis täyttävät tänään 13,69863013698630136986301369863 vuotta. Eli viisituhatta päivää jaettuna 365 ottamatta huomioon karkausvuosia. Tosin tässä aamukahvin vasta valmistuessa taidan muistaa että toi karkausvuosi kuluttaa vain joitain kuukausia, ei päivien määrää vuodessa. Tämä tieto saattaa olla väärää. Mutta kuitenkin.. Luku tuossa alkaa jännästi toistaa itseään. Windowsin laskimella luotu jakotoimitus siis, num lock päällä 5000/365+enter

On siis aamu, viime yönä sain pitkästä aikaa painajaisia korkean paikan kammoani hyväksi käyttäen. Siitä sitten tuli hyvin pitkästä aikaa yöpelkotiloja. En saanut painajaista pois mielestäni, vaikka ymmärsin sen olevan vain unta.

Eilen televisiosta tuli dokumentti Stip the city - toronto. Oliko se paikallisen TV-tornin nimi CN-tower, se puoli kilometriä korkea torni - jossa ilmeisesti on mahdollisuus ns. reunakävelyyn valjaiden kanssa.

Liian korkea rakennelma minulle, joskus Näsineulassakin minut valtaa kammo ja hakkaan hissin nappia painautuneena seinää vasten. On mennyt kammo niin pahaksi, etten oikein pääse edes mökin katolle tuolla maalla.

Eli siinä menikin se puoli tuntia ennen aamuviittä. Nukahdin siinä vielä vähäksi aikaa ja sitten heräsin seitsemän aikaan. Siinä sitten viritin kahvinkeittimen ja vaihdon CD - levyt karusellisoittimeen, 3 kappaletta CMX:n albumeita. Joskus vielä tulen nauhoittamaan tätä musiikkia C-kasetille. Täytyisi saada tämä hieno musiikki analogiseen muotoon. Siinä on vain joku tietty tunne, kun kuuntelee analogista musiikka. Ei stereoiden tietokone koko ajan laskisi ykkösien ja nollien sarjoja. Ei vanha älypuhelin muuttaisi musiiikkidataa internetistä analogiseksi singaaliksi kuulokeliitintäänsä. Kaikki musiikki ei ole pakko tulla spotifystä, vaikka siitä maksaakin kympin kuussa.

Ja tässä vaiheessa aamua vaihdon vanhaan funktiolaskimeeni pariston. Paremman pariston, mitä toi S-marketista ostettu sateenkaari-paristo oli. Laskimen näyttö oli himmeänä ja laskimen sisältä löytyneen lapun mukaan, paristo vaihdettu viime kesänä. Samassa lapussa luki edellisen paristonvaihdon tiedot. Vaihdettu vuonna 2010

Vähän itsellenikin pettymys tämä merkintä, ei mitään tajunnanvirtaa ollutkaan. Se yön painajainen vähän verottaa nyt aivokapasiteettia. Uuden muistipelinkin kuvista olen saanut piiretyksi vasta puolet. Niitä tarttee olla 18 ja pakkoyrittämällä ei tule hyvää.

Lopuksi - jos sillä historiantutkimisella saisin itseni vähän tuotteliaammaksi - niin voisin katsoa tämän päivämäärän 29.01 merkinnöistä, vuodelta.. 2004 .. mitä mahtavahkovia lauseita kautta asioita siellä löytyisi. taulukossa kuukaudet järjestyksessä. Vuoden 2004 Arkisto - Muistot

Vuosi 2004 tuli sensuroitua aika paljon syksyltä, oli vähän masentavaa aikaa ja no sanotaan suoraan: Silloin ei mennyt hyvin. Tässä palasia siltä vuodelta.

Vähän koulujuttujakin sain tuohon kokoelmaan. Olihan se kivaa aikaa, se kouluaika eteläsuomessa.

Nyt jos toteuttaisi sen mitä on suunnitellut - että lähtisi vielä kolmannen kerran sinne opiskelemaan ihan uutta alaa - niin se olisi täydellinen elämänmuutos. Sitä vain, että vanhat asiat kyllä seuraisivat.

Mutta tiettyihin ihmisiin ei kuitenkaan törmäisi. Olisi tuntematon siinä kaupungissa. Tuossa on uusin gif kuva täällä. Toimii. Paikka, missä tuo liikennemerkki on, sijaitsee hautausmaan lähellä. Kyltin viitoittamalta kevyenliikenteen väylältä takavuosina havaittiin.. Se polku menee järven rantaa pitkin ja siinä järvessä havaittiin kellunut miehen ruumis. Hyvänpäiväntuttuni.

Pitäisi siitä siis saada kanakeittoa. Mitä ihmeen kanakeittoa mä tänne oikein kirjoitan..? Aivosähköhäiriöt tulostuvat vuosien näppäimistöllä kirjoittamisen vuoksi nopeasti myös näytölle. Eli tarkotin, että pitäisi siis käydä kaatamassa loput kahvit pannusta tuohon kuppiin sekaan. Samalla käynnillä keittokomerossa, voisin muistella tätä 12 vuotta vanhaa tapahtumaa:

"Sain hyvän tuloksen kokeesta. K5 markkinoinnista. Ja muutkin kokeet ovat menneet läpi. En ole kuitenkaan opiskelian taivaassa."

Kirjani täyttää tänä vuonna jo 13 vuotta. Ja siis ilmeisesti alan käyttämään sitä muistaakseni mitä ennen oli. Opiskeluajat ja nykytilanne. Rajua ajatustyötä tehty. Luovuttaako jo vai vieläkö uskaltaa lähteä elämänmuutokseen mukaan. Luovuttamisessa tarkoitan siis sitä, että jäisin tälle paikkakunnalle. Töiden perässä näemmä ei enää muuteta, niitä ei ole missään. Vaihtoehto siis lisäkoulutus jotta voisi valmistua tähän samaan tilanteeseen. Tuolloin vain vieläkin kalliimpana työntekijänä työnantajalle, mitä muut. Elämästä oppinut:

Nuoriso - ei kannata kouluttaa itsestään liian kallista työntekijää. Kukaan ei palkkaa, kun saa kokemattomamman halvemmalla.

5001 päivää kotisivuja, oheistuotteina ne blogit. Blogistani Zimcam WEBlog vuodelta 2009 löytynyttä:

"Tulevaisuudestaan ei selviä, ellei ole tehnyt sovintoa menneisyytensä kanssa."

Joo.. Hyviä neuvoja kyllä on helpompaa keksiä, kuin itse niitä noudattaa. Tuossa olin kyllä oikeassa. Minua estää sen sovinnon tekemisen kanssa se pelko, että se voi toistua uudelleen. Historia opettaa, enkä nyt puhu masennuksesta.

Vaihdetaan sitten vuotta ihan vuoteen 2015. Lasketaan ruumiita YLE:n tuoreimmista uutisotsikoista.

Nigeriassa vuoden 2009 jälkeen on kuollut yli 13 000 ihmistä - syy terrori ja sota. Etuliite 'ääri-'
Viime kesänä Israelissa ja Gazassa kuoli yhteensä 2172 ihmistä - syy - sota.
Afgaanisotilas on ampunut 3 yhdysvaltalaista. Kaikki kolme kuolivat ja olivat puolustusjärjestön palkkaamia urakoitsijoita. Perimmäinen syy - öljy ja sen aiheuttama länsimaisten tahaton / tahallinen pyhien paikkojen häpäisy.

15175 kuollutta. Sen luvun sai tuosta nopeasta uutiskertauksesta. Maailmantila on mitä on.

Itämerellä on salamoinut, ukkostutka on havainnut viron.. saarenmaan .. kohdilla salamointia. Luvassa lumimyrskyä viikonlopuksi.

Tässä parin päivän ajan olen kuunnellut yhtyettä The Saddest Landscape ja siihen perustuvaa Spotify-kappaleradiota.

Eilen kävin pubissa, se oli tämän kuun se ainoa kerta. Olen ottanut tavaksi käydä vain kerran kuussa. Sain pyynnöstä sinne soimaan Irwing goodmania ja muita suomiklassikoita. Heiltä, ketjuravintola, löytyy kyllä Metallicaa, muttei Mattia ja Teppoa. Baarimikkona toiminut tyttö kiinnostui itsekin asiasta, että löytyykö mitään kovempaa - tähdensin kyllä, että älä laita soimaan.

En ollut kauaa, kolme annosta ja sitten lähdin. Kai sitä kävin sitten kaupassakin kerta paahtoleipää, maitoa ja jugurttia on ilmestynyt jääkaappiin. On siellä myös olutta, ettei jää epäselväksi.

Kirjoittaa voisin tulevana viikonloppua. Jos sais jonkun johtoidean uusimpaan tekstiini. Se vähän junnaa nyt paikoillaan. Kyllä mä siihen varmaan ratkaisun keksin.

Viime keskiviikkona kävin poliisiasemalla en saamassa uutta henkilökorttia. Se tulee postissa, mutta siellä on henkilökohtaisesti käytävä vaikka netissä sen hoitaakin. kuva valokuvaamosta poliisille internetitse, ajanvaraus poliisille interneteitse, ruokatilaukset kaupan hyllylle interneitse. Viihdettä televisioon, interneteitse.

Levy pyörii vinhasti laitteen sisällä, pienitehoinen laser lukee pienien kuoppien ja tasanteiden riviä. Singaali syöksyy lukupäästä jo 15 vuotta vanhaan mikropiiriin joka muuttaa datavirran musiikiksi ja lähettää tiedot laitteen näyttöön jossa vilkkuu minkäkin taajuuden silloinen voimakkuus. Laite muuttaa ja vahvistaa singaalin analogisiksi sähkösingaaleiksi ja pommittaa niitä johtoja pitkin kovaäänisiin, joiden ämyrit värisivät ja saavat huoneilman aaltoilemaan. Ääni on syntynyt.

CMX CD soittimessa. Vuosi sitten toi stereo oli jotenkin rikki. Sen sai vain päälle soittamaan sitä äänilähdettä, joka oli AUX liitintään kiinnitetty. Se oli tuolloin radiolinkillä oleva spotify + 20 vuotta vanhat korvalappustereot. niissä toimii vielä se radio. Ydinvoimalaitoksen tuottama sähkö viihdyttää. Sillä toimi vedenkeitinkin. Uskollinen ystävä - tee hautumassa.

Muistutus tulevaisuuteen ja itselleni: Kerta ostat aina sen Teetaivas-teepakkauksen, ja siitä ensin loppuu juuri toi Uskollinen ystävä - niin huomioi se - että sitä teelaatua saa myös omina pakkauksina. Se on sitten eri asia, että löytyykö sitä entisestä työpaikastasi.

Tulevaisuuteen.. jos nyt on vuosi 2015 niin eikös nyt ole se kuten tulevaisuus? Naapuritalon parkkipaikalla olevilla autoilla on vieläkin pyörät maassa. Ei ole niistä yksikään lentävä auto. Ellei sitten ajeta rotkon reunan yli - mutta tuolloin se lentäminen on enemmänkin putoamista. Jotenka lentämisen määritelmä ei toteudu muutoin kuin hetken, jos reuna on kuten ramppi. Jolloin esine jatkaisi omalla voimallaan vielä hetken ylös - ennen painovoimalain vaikutusta.

Taas sataa lunta, sekin ilmiö käyttää painovoimaa. Lauseena toi 'taas sataa lunta' on joidenkin mielestä iloinen, minun ei. Aika muuttaa mielipiteitä asioita.

Lapsena lumikasa saattoi olla luolasto, avaruusalus, auto, seikkailupuisto tai sitten joku silloisten animaatiosarjojen ihmelaite. Me teimme kyllä hienoja lumilinnoja. Aikaa kului ja sitä vanheni. Ajan saatossa se kirkkaus alkoi sattumaan silmiin. Rustonpehmentymä polvissa teki elämän vaikeaksi, varsinkin jos kaatui liukkailla. Kylmyys alkoi tuntumaan pahalta ja sitten viimeisimpänä kovilla pakkasilla on ollut vaikeuksia ihan hengittämisessä.

Lopputulos: Hyvin suuri talvi-viha. Ennusteissa se, ettei lumitalvet ole tulevaisuudessa varma ilmiö. Ilmastonmuutoksesta:

Kaksikymmentä vuotta liian myöhään on siinä maassa herätty, kuten joskus olen todennut. Tarvittiin pari isompaa myrskyä

että ihmiset alkoivat tajuta asioiden olevan tapahtumassa. Turha katua, kun on jo huonot housuissa.

Jos mikään ei muutu, kaikki vaan jatkuu loputtomasti samaa. CMX - Loputtomasti samaa.

Koskahan olen alkanut kuuntemaan bändiä? Kysynpä sitä kotisivuiltani hakukoneella..

..Ja kohtuullisen nopean hakutuloksen silmäilyn jälkeen, ainakin löytyi vanhin tieto - siis merkintä johon olen kirjoittanut yhtyeen nimen - oli 21.03.03 jolloin olin ostanut bändiltä tupla-cd:n.

Joten kaiketi olen tietänyt orkesterin jo sen 14 vuotta. Voisikohan olla niin, että tänään soimaan laittamani tupla-cd Dinosaurus Sterophenoksis (tai jotain sinnepäin) on juuri se kyseinen levy, jonka ostin tuolloin. Voi olla.

Levyn viivakoodin numerosarja olisi 72435293323 tulevaisuuden tarvetta varten, siis maalata luku ja hiirivalikosta laittaa se googlehakuun. Toinen lisäsyy oli se, että minusta on jotenkin kivaa käyttää tuota numeronäppäimistöä näppäimistössä.

Ummistan nyt silmäni ja jatkan vain kirjoittamista. En ole tehnyt tätä pitkään aikaan , mutta se ilmeisesti onnistuu vielä. Liikeradan mielttimins siis miettiminen saa joskus liikeradan sekoamaan. Ei kannata siis miettiä liikaa sitä mitä tekee, vaan tekee sen silti.

Käytän tuntoaistia. löydän näppäimistöstä kaksi nystyrää. ne olvat j f näppäimissä. Sitä en pysty ihan selittämään miten tämä teksti syntyy. se on vain aivotoiminnan tulosta. Näppäimistö tekee töitä. Iskunopeus on monta merkkia sekunnissa. ne lähtevät johtoa pitkin..

nyt on avattava ne silmät. Ei pysty kirjoittaman lyhenteitä silmät kiinni. Vain sanat menevät tuntoaistin tuottaman flitterin läpi. Teinkö juuri kirjoitusvirheen... silmät auki. En tehnyt. Tuntui vain siltä. Koska mä tykkään kirjoittamisesta - niin toi oli hyvä testata. Vielä osaan tuon taidon. Jatketaan sitten sitä, miten sanat saavuttavat sinut.

..johtoa pitkin USB jakariin, johon on liitetty varmuuskopiomuistitikku, hiiri ja näppäimistö sekä Bluethoot

palikka. Se tekee työnsä ja lähettää singaalit tietokoneen muistiin.

CTRL+S varmistaa sen, että tuotettu teksti tallentuu kovalevylle. Josta tietokone lähettää ne radioaalloilla palvelureitittimen kautta internettiin.

Stereot soittivat vain ensimmäisen levyn. Annoin väärän komennon laitteelle. Käynnistin soiton levynvalintanapista suoraan, en Play-näppäimestä. Sama se.

Tämä kirjoituskoneeni saa kohta keskusmuistiinsa Need For Speed - Most Wanted pelin. Teenikin on lopussa. Sammutin stereoni kaukosäätimellä, joka pystyy lähettämään valonnopeudella dataa.

Oli mitä mä näin vanhan älykännykän näytöltä. Olin päätttänyt sen, että seuraava kappale minkä laite arpoo käyttäen Sporify-sovellustaan - niin sen nimi tulee kuten dodiksi. Dodi.. mitä se tarkoittanee, niin se löytyy kait nettipäiväkirjani johdannusta.

Biisi vaihtui Herra Ylppöön ja ihmisiin - sata vuotta. Hyvää musiikkia, minä pidän yhtyeen musiikista. Olipa tuossakin taas outoa suomea, siis siten, että tuntui vähän kirjakieleltä, sellaiselta jota mä ensin ajattelin yhden uusimman pitkän tekstini hahmon puhuvan, mutta vaihdoin sen sitten. Se olisi vaikea kirjoittaa, kait.. 100 vuotta. Miten olisi 23 vuotta sitten.

En ole niistä ajoista pitkään aikaan jutellut kenenkään kanssa, mutta tässä juttelin hyvän kaverini kanssa ja oudosti löytyi yhteys. En tässä kerro mikä se oli, mutta sama paikka. Ihmisaivot ovat outo asia. En ole näitäkään muistikuvia valokuvista, joita tuolloin näin - muistanut aikoihin, mutta nyt vain ne tulivat tajuntaan. Siitä paikasta ennen kuin olin siellä. olikohan ne kuvattu jotain 30 vuotta sitten.

Tammikuun 13. meni siinä vaan, etten olisi muistanut - että tuona päivämääränä vuonna 1994 klo 23:30 aikoihin..

Mutta oikeastaan onko se pakko muistaa, koska se tapahtui? eikös riitä se, että muistaa vain kuinka se meinasi tapahtua ja mikä pelasti. Tuon asian muistaminen saattaa tulla esiin tulevaisuudessani, jos asiat vain tapahtuvat siten kuten puhuttu. Voin törmätä kenties häneen - joka pelasti minut elämälle siitä tietämättä. Se tyyppi vain tahtoi tuolloin jotain keittiöstä. Leipäveitsi siis meni takaisin laatikkoon.

en ole sitä asiaa muistanut moneen tammikuuhun. Saattaa tietenkin johtua iästä, että alkaa muistelemaan elämäänsä. Elämä on kenties tässä muuttumassa. Siitäkin myöhemmin lisää.

Jyväskylään tätä nykyä maksaisi junalippu vähän yli kymmenen euroa. Jyväskylä on kaupunki, jonka alueella se kaikki on tapahtunut, voisin tietenkin sanoa - että se kaikki paha. ELLEI sitten saman paikkakunnan alueella olisi tapahtunut myös ensimmäisiä merkkejä siitä, että mä aloin pääsemaan yli siitä kaikesta kokemuksestani. Polku kotisivuilla

Sitä pitkästä aikaa itse tässä olen katsellut. Joskus se tekee vain hyvää - tehdä niin pitkästä aikaa. Pitää toivoa sitä, että elämä tästä korjaantunee - sillä tuossa elämänkerrassa kerroin, että päivitän sitä vasta 2017

Moni asia on sitten muuttunut. Tämä päivityksen kuvat ovat tällä kertaa harkittuja. Helsingistä oleva kuva meinaa sitä, että olen voittanut isojen kaupunkijen lamauttavan pelon ja toinen.. katso kuvan tiedot.

Palataan sitten tähän päivään. +22.0c / -2.1c Taloyhtiö asensi jonkun - oliko se elinor lämmönvahdin. Toimii. Tämä talvi on ollut lämpöisempi, mitä edelliset.

Tahdon vielä heittää muutaman lauseen helmikuun ensimmäisistä, edellisiltä vuosilta. Ja ennen sitä suosittelu Spotifyyn. Kappaleesta Piru minut periköön - kannattaa tehdä kappaleradio.

Tuossa oli katkelma tähän päivämäärään, siis. Taulukkohan menee niin, että ensimmäinen toisella rivillä on vuodelta 2006. tuota tapausta en muistanutkaan..

Olisi nyt tulevan laulun nimi, hiljaista musiikkia aamuyössä. Miksi sitten tämä vuorokaudenaika? Syy: kirjoittaminen. Siis ei nyt, vaan pari päivää sitten. Siitä oli sitten tietenkin univelkoja ja ne maksoin eilen. Joten käytin sitten päivän lepoon ja nyt yöllä kirjoitin lisää. Mikä outo voima sitten tuossakin on, että mä vain kirjoitan ja kirjoitan. Tekstejä joiden päähenkilöillä ei aina mene hyvin? Kenties siksi koska käsittelen niiden kautta omaa elämääni.

Jotkus kertoisivat raportteihinsa, että hyvä että hän edes jollain tasolla käsittelee asiat mielessään. Ja kyllähän mä kehityn kirjoittajana. Ne asiat ovat tässä maailmassa aika yleisiä. Mä luin tuossa pitkästä aikaa Lago Morten. Koska siitä vain tuli hyvä. Ei sitä voi muistaa kaikkea sitä, mitä on kirjoittanut. Ostaa vain uuden näppäimistön kun vanha on loppuun käytetty. Tästäkin lähti ne siivekkeet kerran.

On asioita, joista mä en kyllä pääse koskaan yli. Mua on satutettu liikaa, asia on vain näin. Ei sen surullista tarvitse olla, siihen vain tyytyy mitä on. Se, että minulla on tapana kadulla - jos joku tervehtii - niin tervetiä takaisin seuraamatta tilannetta. miksi? Koska kerran kävi niin, että tervehdin krsiä vahingossa. (nimi kirjoitettu tahallaan väärin tulevia hakuja ajatellen) Miten voi pitää henkilöä itselleen kuolleena, jos pitää jollain tasolla ulkona liikkuessaan jonkun suojauksen päällä? en mä mitenkään onnellinen tilanteeseen ole. Pitäisi vaihtaa paikkakuntaa, mutta näillä näkymin se ei ole mahdollista.

Laitoin yömusiikka soimaan. Kuuntelen sitä myös kirjoittaessani. Levy on Totalsefthadret yhtyeen totalsefthadred. englanninkielen taitosi paljastaa jotain. Levy on vain hyvä. Olenko sitten masentunut? Kyseessä on tauti, johon sairastuin nuoruudessani. Se on uusiutuva tauti ja se on siis uusiutunut. Siitä termi uusiutunut. Ei se kuitenkaan pahana ole, ja se on ajatuksilla hallittavissa.

Näm yölliset merkinnät, siis tarkoitan merkintöjen "aiheissa" käyttämääni sanaa 'yöllinen' - tarkoittaa sitä ,että merkinnässä kerron itsestäni ja elämästäni täällä. Sittenpähän tietävät, kuka sitä nyt tulee lukemaankaan.

Nimeni on koko suomen levityksessä olleessa ollussa julkaisussa. Näemmä suomen kieli tökkii nyt. siis se lehti oli ostettavissa lehtipisteistä Hangosta Ivaloon ulottuvalla akselilla ja .. no katsoin sen. Se tulee myös nimelläni tehdyssä googlehaussa. Hakukone on napannut vielä siihen tuloksen alle mitä silloin vuosi sitten tapahtui. Se kun pääsi kaikki viha purkautumaan.

Itse tuolla Kaipolassa viime jouluna ollessani, huomasin sen lehden olevan kirjahyllyssä. Yhden pinon ylimpänä. Siirsin sen sen pinon alimmaiseksi. Ne asiat ovat vieläkin kipeät. Se isyys ja kun itse en sellaiseksi päässytkään. Kyllähän tälläkin hetkellä tuotan siittiöitä, mutta vaikka ne sais itämään nyt - niin se aika kun se lapsi olisi .. äh mä vaihdan mielipiteeni. En siis valita siitä että olen melkein nelikymppinen, että olisi liian myöhä saada lapsia. Kunhan ei kestäisi niin kauan, ettei jaksaisi olla niiden kanssa silloin kun ne kasvavat.

Onneksi minulla on taito kirjoittaa myös silmät kiinni, silmälasit kastuivat mikä olikin aavistettavissa. Se tapahtuu aina kun näitä asioita jossain päin näen, kuulen tai sitten ajattelen kunnolla. itku tai paremmin sanottuna kyyneleet, se itkun tunne ainakin.

Lokakuu 2013 - tuolloinhan tämä asia oli pinnalla. Yhtä pinnalla näkyvästi, kuin ilmalla täytetty kumipallo. Poimintoja tuosta ajasta:

Noiden linkkien avaamissa teksteissä kyllä lukee se, että mä pidän joitakin ihmisiä sellaisina, joille olen pelkkä vitsi. Minkä takia sitten siihen tahdoin nyt puuttua? Kenties vain sen vuoksi, että tuolloin en varmaankaan kirjoittanut siitä kaikkea - mitä tahdoin. Keltä muka sitä kaikkea pitäisi pyytää anteeksi, että kerroin koko Suomen tietoisuuteen meidän suhteestamme. Hän piiloitteli asiaa kyllin kauan ja uhkaili itsemurhalla, jos lopetan / en aloita suhdetta. Tee siinä sitten oikein.. Ja nimi löytyy kyllä - ihan tästäkin merkinnästä.

Tämän lisäksi se. mitä tuossa merkinnässä kirjoitin, 04.10.2014 - Kuukauden eka melkein yöllinen - niin ei varmaan jää epäselväksi se mitä tuossa vähän aikaa sitten totesin.

Tässä on kylliksi aihetta pitää erästä henkilöä itselleni kuolleena. En tule koskaan pääsemään tästä yli, anteeksi vain. Liika on aina liikaa. Kyllä mä sen ymmärrän, että pitäisi päästää irti. Jos sais elämäänsä jotian muuta niin ehkä sitten. Ja sillä muulla tarkoitan radikaalia paikkakunnanvaihdosta.

Joku outo purkaus ilmeisesti tuli viime kerralla kuin kirjoitin kirjaani. En pyydä sitä anteeksi, sillä jos alkaa olemaan tarvetta pyytelemään elämäänsä anteeksi, niin yhtä hyvin voi se olla siinä.

Kuitenkin mitä vanhemmaksi sitä kasvaa, niin sitä enemmän ilmeisesti tulee juttuja, asioita mietittäväksi. Ja jos joskus tuntuisi siltä, että - kerta kaikki ystävät sanovat, että voi soittaa jos siltä tuntuu. Ja sitten kun on se hetki kun on se tunne päällä, että soittaisi koska siltä tuntuu. Tässä yhteydessä tietenkin käsitellään synkkiä ajatuksia. Eivät tänään konkretisoituneet, josko niin käy koskaan. Mutta ainakin se opittu, ettei facebook toimi. Siis tällä kertaa en puhu sen teknisestä toteutuksesta vaan siitä perusideasta, miksi se on.

Sama se, ei jaksa nyt sitä. Jotenkin vain tuntuu että koko maailma on nykyään täysi paska. Joka-ikisellä osa-alueellaan. Tosin se oli tältä mahtavalta tulevaisuudeltamme kyllä odotettavissakin. Ettei siitä sen enempää, kaikkihan siitä joutuu kärsimään. Joko alitajuisesti tai sitten niin että sen tuntee.

Siitähän aiheesta on lööppejä eilen, viikko sitten ja huomenna. Siis siitä, että kuinka pahasti maailman asiat ovat. Liitetään vain kätemme yhteen, kyllähän se sen suuren asteroidin tuhoaa - joka on tulossa törmäämään planeettaamme.. Siis miksi keskittää voimavaroja raketin rakentamiseen? Kädet vain yhteen.

Tuli jännä asia mieleen, jos katsois mitä kirjassa on lukenut ennen, tuttu toimenpide - mutta tällä kertaa katsoa menneiden helmikuiden synkimpiä ajatuksia kirjassa. siis niitä, jotka eivät ole vielä päässeet sensuurin kouriin. Vuodet taas järjestyksessä tuossa taulukossa. Käsittelyssä kirjani 6 ensimmäistä vuotta, alkaen vuodesta 2003.

2003 - helvetin hyvä, että toi tunne kuoli - eikä todellakaan ole tulossa takaisin.

2004 - Ei se mitään auttanut. Kärsinyt siitä sen 12 vuotta tuon kirjoituksen jälkeen.

Vedenkeitin huutaa, sen ääni ylittää vaimea sir elwoodin musiikin stereoista. Toinen sen voittava ääni on näppäimistön käyttö. Syy käyttää laitetta? Syy keittää teetä yöllä ja alkaa sitten kirjoittamaan tätä teosta tunnelmallisen musiikin tahdissa?

Viimeisissä merkinnöissä kerroin sen, etten pyydä anteeksi. Olenko liian älykäs? Luin sen kirjoittamani Lago Morten tuossa taannoin. Olisi hieno teksti muutenkin, jos vain jostain löytäisin sen. Siis etten olisi sitä itse kirjoittanut. Ei ihan tyhmä voisi luoda tuollaista spektaallikkelia. Joku älykkyyden taso siis löytyy minustakin. Taiteellinen älykkyys. Se on samalla hyöty kuin haitta. Olen pitkävihainen ihminen.

Ja tässä vaiheessa yötä kun asioita oli mielessä, joita kirjoittaisin tähän - niin tein teeni vahingossa nuudelikuppiini. siinä ei ole kahvaa. Tajusin liian myöhään kaadettuani melkein sata asteisen veden siihen. Teekuppini löytyi juuri, oli tällä pöydällä, ei mennyt tänäällisiin tiskeihin.

Sir Elwoodin värit - Vanha valokuva. Sitä on tullut kuunneltua aika monesti tuolla maalla, kesäisin. Tai paremminkin kesäöisin. Tuosta bändistä tykkään kyllä. Muistan joskus kuulleeni, että se on ns. keskiolutmusiikkia. Jollain tasolla en pitänyt asiasta, mutta sitten samoihin aikoihin kuin pääsin S-markettiin töihin niin pääsin keskioluen makuun. Niin asia vain meni.

Juomista puheenollen.. ratkaisin ylikuuman teekuppini tälle pöydälle tuonnin. Käytin patakinnasta. Tosin nuudelikuppini tilavuus on enemmän, mitä teekuppini - niin.. jee - enemmän teetä. Merkkin Noedquist - uskollinen ystävä.

En pyydä anteeksi. Jotenkin sitä olen tässä miettinyt ja miksi mä sitä mielipidettäni muuttaisin. Itseäni voisin kyllä muuttaa, vähän siihen suuntaan että eräässä asiassa - josta nyt ei sen enempää - niin voisin sen pikävihaisuuteni unohtaa. Kyllä mä sen tiedän jo nyt, etten siihen pysty. Mutta kaikilla meillä on omat tulitikut joita joskus heitellään omaan ruutisäiliöön. Sitä ruutia löytyy kai kaikilta - kunhan tarpeeksi lähelle mennään.

Bussi 17 - kaunis kappale. Kuten se seuraavakin, jonka spotify heitti. "katso tähtiä"

Tällä hetkellä pahin pelkoni taitaa olla se, että lämpötilaerot saavat tuon kuppini räjähtämään rikki, jolloin kuuma teevesi tuhoaisi käteni ja kenties tietokoneeni. Siirsin kuppini toiseen paikkaan polttaen samalla sormenpääni.

Noi isyysasiat, tahto tulla sellaiseksi - taas vain tuli pinnalle ja siitä johtui muiden vanhojen asioiden nousu pinnalle. Mulla taitaa olla liikaa aikaa ajatteluun nykyään. Toivon vain sitä, että kun ikää tulee lisää - niin nämä tunteet katoavat. Kaiketi ne katoavat sen myötä, kuin hormoonituotanto alkaa katoamaan ikääntymisen vuoksi.

En mä mitään pahaa tahdo, enkä ole mitään vanhoista asioista tulossa sovittamaankaan. Ellei historia toista itseään - sitten en mene takuuseen

mitä mä teen. Siis jos vanha piina alkaa taas. Historia on opettanut pelon, meidän henkilöhistoria. Kaikki olisi kenties paremmin, jos ei elämä olisi ollut kuten Elämä voi yllättää, vittu >> ja Lisää siitä asiasta, perkele >>

Ja kerta se vain osui silmääni, niin kerrottakoon vielä tämä ikivanha asia Avasinpahan pandoran lippaan.. 1990 luvulla >> Noita asioita en ole aikoihin kyllä ajatellut - mitä nyt lisääntyneesti näinä aikoina. Onko se sitä, että mies vanhenee ja alkaa kelata elämäänsä?

Onkohan siitä se 8 vuotta, kun tein kotisivurempan - siinä yhteydessä taisi poistua "minä" osio sivuja. Silloin tuntui, että ne asiat ovat aikansa olleet. Vanhat tekstit ovat vain linkkejä kotisivuilla enää. en ole muuttanut sitä asiaa, kenties siltä varalta että joskus palautan ne takaisin. olisi siis helpompi vain siirtää ne kotisivukansioon takaisin ja sitä kautta nettiin.

Masennus? Tilapäivitys siitä? Tällä hetkellä? Keksinkö vertauskuvan? Loppuvatko kysymykset?

No vaikka toi teekuppi. Se oli ensin hyvin kuuma, hehkui lämpöä. Sitä piti siirtää patakintaalla, ettei polttaisi sormiaan. Nyt se on jo jäähtynyt ja viimeiset kulaukset ovat haaleata teetä.

Masennus ollessaan päällä, on kuten kuuma astia. Sen kanssa voi poltaa näppinsä - mutta sitten ajan kuluttua se on jäähtynyt. Jälejlle jää vain se kuppi. Tyhjänä, vain käytetty teepussi siellä. Teepussin laitat roskiin mutta ajattelet käyttää joskus taas vedenkeitintä.

Kyllä mä pärjään. On pärjätty tähänkin asti. löysin kirjastani hyvän asian, siis joku oli kysellyt minulta silloisen vieraskirjan välityksellä kuinka selvisin masennuksesta ja olosta psykiatrisella. Viestin laittajalla oli tuolloin se sama koetus menossa, mitä mulla oli tuolloin.

Toi oli hyvä nytkin lukea, muistutti itselleni mitä mä oon. Mistä mä oon selvinnyt.

Älykkyys? Pidän itseäni järkevänä miehenä, kyllä mä jotenkin saan itseni vielä kuntoon tästä kuopasta.

en ole katsonut uutisia, kenties siellä on kirjoitettu tästä päivämäärästä, että se on hätänumeropäivä. Hätänumero kun tässä maassa oli se 112 ja tänään on 11.2 Se siitä aiheesta.

Musiikki. Löysin Spotifystä yhtyeen Livelover. Hyvää rauhallista musiikkia. Jonkun asteista black metallia se on, mutta siitähän mä olen alkanut myös pitämään. Musiikkimaku on laaja, mutta kaikki mitä NRJ, VOICE tai NOVA soittaa - ei mun mielimusaa.

Ilmasto. Viime vuosi oli kaikkein aikojen lämpimin ja eilinen oli vuoden 2015 tähän asti kuumin päivä. lämpömittariin tuli

+13.1c auringon vaikutuksesta. Tosin ulkona myös tuuli kovasti, joten se siitä lämmöstä. Viime yönä korkein lämpötila oli jopa +3.5c Muutoin lämpötila oli päivällä ylimmillään lähellä +5c

Vaan ei sada kaatamalla, hävittäisi tuon lumen nopeammin. Tosin sitten olisi haittana se jää. Hörppäys viisasten teetä ja katsaus menneisiin ns. hätänumeropäiviin. Jos ei merkintää tehty juuri tänään - niin sitten jotain muistamisen arvoista siltä helmikuulta.

Kadulla toinen nainen kertoi toiselle naiselle että se ensimmäinen nainen on kana-aivo. Dialogin loppua en kuullut.10.02.2003 - Aiheutin koko kaupungin kattavan pimeden.	11.02 .2004 - hätänumeropäivänä	Ostamilleni nenäliinoille on käyttöä.
MTV3 muutti ilmettään skeidaksi, YLEMAFIA katosi, markka-aika päättyi, mä olen kohta kolmikymppinen.	Tänään en tavannut ketään muita ihmisiä	11.02.2008 - Kirjoitan, siis..
Ulkona on talvi, mikä tarkoittaa sitä että siellä on pakkasta. Faktatietoa.. nyt sitä pakkasta on ulkona se -22 astetta.	näin talvella kun on niin väritöntä kun vain voi olla. Uusi televisio kyllä auttaa, taulutelkas kun on väritoisto upeaa ja travel channel lähettää värikylläistä ohjelmaa.	Ilmasto ulkona muuttuu hyvin jäätäväksi. Tuulen vaikutuksesta lämpötila voi olla jopa -40c Viikonloppuna ei oikein tekis mieli juhlimaan. Tonne kun kännissä kaatuis niin se olis sitten siinä. Talvi tappaa. Ulkona on tappavan kylmää.
Eilen näin televisiosta koskettavan dokumentin, jsosa elokuva-alalla olevat vanhemmat olivat kuvanneet omaa poikaansa sen syntymästä aina ikävuoteen 15. Poika ei elänyt sitä enempää, hän tappoi itsensä. 07.02.2012 - Click Tämä > View > Front	10.02.2014 - Maria ilmestyi

Viisasten tee juotu puoliväliin. Pikakelattu 11 vuotta elämästäni. Tuota dokumenttia en muistanutkaan, mutta eiköhän se youtubesta löytyne. Nykyään sekin on käytettävissä television kautta. Miljoonia videoita, 13 kaapelikanavaa viihteeksi ja osa niistä HD tasoisia ja laite on ollut tänään kiinni. Siis suljettuna.

Pystyisitkö samaan? Pitämään television kiinni päivän? Et varmaankaan. Tämä on yleistystä, tiedän etteivät kaikki harjoita vapaaehtoista lobotomiaa niin sanonut viihteen parissa. Turhia laulukisoja - jotka tarkoittavat vain sitä, että musiikki kuolee jossain vaiheessa tyystin. Tosi-telkkaa - jotta älykkyysosamääränne tippuvat.

Itse seuraan dokumentteja, joitan sitcomeja ja tiedeohjelmia. Historia kiinnostaa. Tänään 11.2 on myös Thomas Edisonin syntymäpäivänä http://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas_Edison Ja näemmä hätänumeropäivästä on tehty järkevästi hätäkeskuspäivä, jottei 112 jäisi ihmisten mieliin.

11.2 on Shirley Templen ja Whitney Huostonin kuolinpäivä. Yhteistä heillä: kumpikin Yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä. Myös sukupuoli oli sama.

Hyvin mielenkiintoinen sanapari otsakkeeksi tällä kertaa. Annetaan ensin pari faktaa ja sitten tulkitaan ne Islantilaisen, villinä elävän kolibrin siipiväliä hyödyntäen suhteessa nolla potenssiin miinus nolla.

Kuluneen 24 tunnin aikana, lämpimin mitä mittari rekistöröi muistiinsa - oli +03.3c ja kylmintä +23.3c

Tämänhetkinen pakkasarvo on -08.1c ja sisäilma +22.2c Kylmin sisäilma taas oli ollut +17.1c Mikä on outoa, huomannut tuon luvun löytyvän mittarin muistista säännöllisien muistin nollauksien jälkeenkin.

Olen jo viikon seurannut tuota asiaa.. Sisälämpö välillä menee aina tuohon +17c asteeseen - mittarin mukaan, muttei täällä tunnu sen kylmemmältä. Jos mittari olisi vikaantunut, niin silloinhan se heittäisi vaikka mitä lämpötiloja - jotka jäisivät muistiin. Tuohon ei mikään kylmä ilmavirtakaan käy, joten kaiketi se tieteellinen selitys tuolle ilmiölle olisi se - että kun tämä kerrostalo on rakennettu vanhan kalmiston päälle, niin tänne on noussut joku poltergeist.

Mikä jollain tasolla katsottuna saattaisi olla mahdollinen tilani päivitys. Tänään laskuri näyttää tämän nettipäiväkirjan olevan tasan 4666 päivää vanha. Pirun luku. Jos kuitenkaan ei.

Kotimaan sähkökulutus kasvaa, tuhannet matkapuhelimet soivat vaikkei kukaan soita. Herätystoiminto aktivoitu. Valoja syttyy kerrostalojen ikkunoihin merkiksi siitä - että ei tänäkään yönä asukas ole kuollut ja muumioituminen saattaisi alkaa. Ydinvoimaa sähkölinjoissa, suurjännitejohdot hehkuvat tulipunaisina miljoonien kahvinkeittimien käynnistettyä ihmetekonsa.

Heillä siis on laitteita, joilla he voivat muuttaa terveellisen veden aineeksi, joka vaikuttaa heidän keskushermostoonsa?

- Aivan, sitä ainetta on myynnissä täysin vapaasti. Sitä on saatavilla vaikka kello puoli kolme yöllä.

- Ei kannata, katsellaan vain kuinka johdot tippuvat pylväistä kun ovat palaneet puhki.

Kahden eri harakan keskustelua käännettynä Bingillä. Sitten linnut lensivät pois. Jättäen maan, jossa miljoonat ihmiset taas tulivat tajuihinsa. Vedenkulutus kasvoi, miljoonat WC-istuimet ja kahvinkeittimien täytyttyä vedestä. Puhtaasta, makeasta vedestä josta on jossain päin maailmaa pula ja joissain muualla sitä on ihan liikaa. Viemärit saavat annoksensa ja tunkevat vedet putkia pitkin mereen..

Saaden.. pinnan nousemaan pahasti ja hukuttaen pari paratiisisaarta. Yksi kahvinkeitin miljoonista on tehnyt työnsä, muuttanut veden kahviksi ja tämän tekstin kirjoittaja saa viimein oman annoksensa tajuntaan vaikuttavaa ainetta.

Aivoteho kasvaa, hermoratojen yhteydet sulavat pois saaden ruumiin.. kuolemaan pois?

Testi suoritettu, mitään elämää vaarantavaa alkutekiää ei tapahtunut. Polttoaineen kulutus kasvaa seuraavaksi, miljoonat autot käynnistetään ja pakokaasuista tulee hirviö, joka tuhoaa maailman. Mutta fossiilisten polttoaineiden käyttö on helppoa, ja hyväksi todettua. Sähköautot tulevat!

Ja pian ydinvoimalat pumppaavat sähköä latauspistokkeisiin tavalla, joka voisi olla kuvailtavissa 1920 luvun piirrettyjen hahmojen liikkeillä musiikin tahdissa. Terveisiä vuoteen 5102! Tämä säteilevä lahja on täältä peräisin, vuodelta 2015.

Seuraavaksi internet käynnistyy. tuhannet sähköpostipyynnöt, sähkövät vilkkukoneet yössä. Dataa siirtyy teratavujen vauhdilla johden koneita, joiden ovat käyttäjät sekaisin. Tämä käyttäjä ainakin. Ladataan virransäästö.. Silmät sulkeutuvat, näköaisia nyt ei tarvitse. On siis aamu, tiistai vuonna kaksituhattaviisitoista ja nyt on myös helmikuu. Päivämäärä on seitsemästoista . Kuinka tuon sitten jatkaisit? Kysymys sekoittaa korttipakan, kuten se - ettei ihmiskunnan vanhat toimintatavat enää toimi. Tästä varoitettiin jo ajat sitten.

Silmät edelleen kiinni, Japanin rannikolla on sattunut suuri maanjäristys. Tämä tieto tulee muistista, käyttäjä on lukenut jo uutiset. Fukutshiman ydinreaktori. Edellinen stunami vahingoitti jo paljon. Tuoreimpien tietojen mukaan, odotettavissa on stunami. Tuhansia perheitä siis evakoitu veden tieltä.

Tietoa internetistä laitteeseen, joka vilkuttaa keltaisia valojaan ja jakaa sisältöä radioaalloille. Silmät voi aivan hyvin nyt avata. Aivotehon piikki suoritettu.

Jämsän seudun kotiseutukirjailija on miettinyt että miltä tämä kotiseutu näyttäisi jos voisi nostaa päijänteen pintaa metreillä.	Tänään on helmikuun viimeinen päivä. 29. karkauspäivä - siis tämä sunnuntai on täydellisen ylimääräinen päivä, mistä vain sen erikoisuutta hyväksikäyttäen on keksitty uskomus että nainen voi tänään kosia miestä ja jos ja kun mies vastaa kieltävästi, niin tämä joutuisi hommaamaan tuolle akalle hamekangasta.	Tunti loppui. Poistuin luokasta. Se matikan maikka huusi nimeäni.. Niin se korppu jolle olin tallentanut ainoan kopion ja todisteen heikosti menneestä kokeesta oli jotenkin tuhoutunut. Kuulemme ei edes koulun mikrotukikaan saanut luettua sitä mun koetta. Kiitos 3½-levykkeen haavoittuvuudelle. Onneksi ei käytetty sähköpostia. Vain korppua. Uusin sen ensi keskiviikkona.
Jotenkin tämä kuukausi, sen loppupään merkinnät hävisivät koneen vaihdon yhteydessä.	Riihimäellä sattui outoja. Ne kuulutukset olivat itse asiassa aika hauskoja. "R-juna Helsinkiin lähtee raiteelta 7" Kului minuutti ja taas "R-juna Helsinkiin lähtee raiteelta 7." Se alkoi jo aiheuttamaan kanssaodottajissa huvittuneisuutta. Ja sitten taas kului minuutti: "R-juna Helsinkiin lähtee raiteelta 7" "Kiitos, tuli jo selväksi." kommentoin asiaa niille naisille ja saimme naurut. Ja sitten vielä tuli muutama kuulutus. "Juna.. ..Tampereelta Helsinkiin kiertää tänään Pieksamäen kautta" Ja " Juna.. ..intercityjuna 91.. ..Helsingistä Jyväskylään saapuu.. ..raiteelle 4"	Se taitaa olla se sama auto aina tällä kaipolan ja Jämsän välillä. ja tällä kertaa eteeni istui joku deeku. Valitteli katkenneita kylkiluitaan ja ryyppäsi koskenkorvaa suoraan pullosta. Kysyi sentään multa ensin, että haittaako jos juo viinaa. Eihän se, kunhan ei mitään tule ulos - vastasin. Kai se suomea puhui, mutta sammalsi niin ettei selvää saanut.
Ulkona on pimeää, tuulista ja sateista. Jos olisi masentunut elämäänsä niin eikö ulkona olisi täydellinen keli kävellä ja pohtia elämäänsä?	tällä hetkellä tätä ruumistani vaivaa viruksien aiheuttama tila jota flunssaksi sanotaan.	Autoin lapsen äitiä selviytymään Mc Donalsin ovista lastenvaunujen kanssa.
päivä kun kassa pudotti keksipakettini lattialle ostotilanteen päätökseksi S-market Järvenpäässä. Eli keksit tippu, eikä se nainen edes pyytänyt sitä anteeksi.	Koulutunnit olivat tänään oikeusoppia, lakia ja lupauksia tehdä ja palauttaa sijaismaikalle tehtävät tällä viikolla. Nekin tehtävät oliva sillä CD:llä, joka hajosi. Siis naarmuuntui pilalle.	Vuoden 2004 lopussa ruumiita etsitään. Heitä on jo 80 000 kappaletta.

Siis minä olen rakastunut ja kaikki synkkyys sekä epätoivo, masennus ja muut elämänlaatua heikentävät seikat ovat menneisyyttä!	tämän kuun lopussa menen silmäleikkaukseen, jos tämä hiton karsastus viimein sais lopun. Onneksi olen keksinyt keinon lieventää sitä. Senkun on pimeässä muutaman minuutin niin se jotenkin kai vaikuttaa silmiin. Siis toimitan asiani pimeissä koulun vessoissa. Onhan ne kyllin tuttuja. Jos se leikkaus parantaa sen karsastuksen niin ehkä ajan kanssa sitä tasapainokin paranee eikä huimaa portaissa enää. Vittu kun mä olisin silloin onnellinen.	Lunta sataa sakeasti nyt.
Masennus saattaa uusiutua, se on tautini. Olenko nyt masentunut? En, en ole - mulla on tulevaisuuden suunnitelmia. Teen hyvän, siis paremman CV:n ja haen töitä. Paikkakunta? Olen edelleen miettinyt Lahtea. Voisi se olla kyllä Jyväskyläkin. Tai sitten tää Jämsä. Kunhan vain löytäisin täältä mieluisaa työtä. Siis, sellaista jossa olisi ihmisten kanssa tekemisissä koko ajan - ei olisi hiljaista hetkeä. Sitten mä loistaisin.	Elämä nyt. Olen onnellinen ja se tuntuu hyvältä.	Jaksaako sitä enään omaa elämäänsä? Paskat.. Kyllä mä jaksan ja pärjään. ..siis tällä elämänkokemuksella varustettu yksilö tulee pärjäämään kovistakin paikoista? Kysymysmerkki aiheellinen.