---

---

14.04.2011
odotuksen päivä, myöntäelämisen vahvat tunteet

Merkintä, joka julkaistaan vasta tulevien päivien aikana. Koska se sisältää asioita, jotka kirjoitushetkellä eivät kaikille kuuluneet.

Jotenkin sitä vain on totta se asia, että toi kaikkien kiroama facebook on osa elämää. Sieltä olen kuullut ensimmäiseksi ihmisten kuolemasta, raskaaksi tulemisesta ja kihlauksista yms. Eli ihmisten isoista jutuista. Mutta mikään tilapäivitys ei ole saanut minussa yhtä suurta tunnekuohua - hyvässä mielessä - kun juuri lukemani päivitys.

Ystäväni on tänään tulossa uudelleen isäksi.

Olen kertonut tässä kirjassani omista tunnoistani, että isäksi tuleminen olisi se mitä tahtoisin kaikkein eniten. Siksi tunteet tulevat pintaan, mutta nyt enemmän ilon tunteet. Eli hanat ovat aukeutuneet tänä aamuna.

Kun tietää asioita, seurannut asiaa ja kuullut tuntoja, jotka sivuavat täysin sitä mitä itse koen. Iloa ja surua koettu. Tänään on se jännä päivä, torstai. Ok, heitän sen vanhan fraasin "torstai on toivoa täynnä" Tänään se käy hyvin.

Nämä kaikki kyyneleet, joita vaan tulee kun ajattelen sitä etten näillä näkymin koskaan pääse itse isäksi - niin se tunne niiden takana on suurin tunne - minkä olen kokenut elämässäni. Se on niin aito.. Mutta tänään käy niin, että tunteet on herkässä. Eli ilon kyyneleet.

Säätila. No siellä on pikkupakkasta, taivas on pilvessä - mutta niillä se on vain sää. Ennusteissa auringon paistetta pilvettömältä taivaalta. Niin meteologisesti, että psykologisesti.

---

---

16.04.2011
Myötäelämäisen vahvat tunteet, osa 2

Enpä voi sanoa, että tämä tunne on tuttua. Tällä hetkellä koen olevani onnellinen. Kaverini soitti mut seurakseen, nykyjärjestelyt kun ovat sellaiset - että synnytykset hoidetaan vain Jyväskylässä ja miehet eivät saa olla osastolla yötä. En ala sen enempää kertomaan mitä käytännössä tapahtui. Mutta kaverini tahtoi seuraa minusta.

Oli tunnepitoinen ilta kyllä. Kyllä siinä tuli itkettyä ja vietettyä sitten aikaa pelaten ja kuuntelemalla musaa ja juttelemalla. Myöntäeläminen on vahva tunne.

Etuoikeus että pääsin näkemään miten mies tajuaa olevansa jälleen isä. Itsestänikin tuntuu hyvältä, että pääsin auttamaan kaveria - no hädässä kylläkin, muuten se olisi lähtenyt tunnekouhuissaan kaasuttelemaan Jyväskylään.. Tuossa tiellä kun menee isoja rekkoja ja hirvivaarat.

Aivan. Ei minulla ole enää sanoja kyllä kertomaan siitä, kuinka upealta tämä tuntuu minusta. Se on jotain niin suurta, että itsekin kai pystyy käsittelemään tietoa pienissä erissä vain.

Facebook.. Toissa-aamuna kyllä unihiekat rapisi silmistä kun luin sen tilapäivityksen. "lapsivedet meni tuossa.." Nykyaikaa siis tämä 2011.

Entä minä itse? Tämä isäksitulemisen halu on itselläni nyt aika vahvasti päällä, se ahdistaa ja tuossa eilen kyllä sen vuoksi sain ahdistuskohtauksenkin - mitkä ovat minulla kyllä tosi harvinaisia. Mutta aina kun sellainen on ollut, niin sen jälkeen olen tehnyt paljon ajatustyötä niiden asioiden vuoksi, jotka johtivat siihen. Nyt se on ikäkriisi ja siihen liittyvä lisääntymisen tarve.

Ex-nainen ei enää minua paljon hetkauta , kestän kyllä jos tulee kadulla vastaan. En tule kyllä milloinkaan tykkäämään hänestä, mutta sietämään olen oppinut. Siihenkin asiaan liittyi yksi paha ahdistus/raivokohtaus muutama kuukausi sitten. Sisälläni siis kiehuu.. räjähdysvaara?

Ei ole, eiköhän pahimmat ole jo purkautuneet. Kuulin tuossa että se ex oli kysellyt minusta ja - täytyy sanoa että olen kyllä löytänyt mahtavan miehen parhaaksi ystäväkseni! Hän nimittäin oli vastannut kuulumisiini juuri niin kun olisin tahtonutkin. Piikitellen. Tunnekouhustaan huolimatta kertoi vielä sanatarkasti sen keskustelun kulun. Siis sillä naisella on täysi epäkunnioitus päällä minuun. Ja tunne on molinpuolinen.

Elämässäni on ollut kyllä näitä rajapyykkejä, joista on vain pitänyt mennä ylitse. Nuorempana se oli se lievä aivotoiminnan häiriö josta johtunut masennus piti vain käydä läpi - ilman lääkkeitä, vaikka siinä avohoitopaikassa niitä minulle annettiinkin. Sitten oli itsensä hyväksyminen, elämään kasvaminen - johon auttoivat opiskeluvuodet Järvenpäässä. Valmistuminen merkonomiksi, kiitosten saaminen kirjoittamistani tarinoista. Sitten omaan asuntoon muuttaminen. Työn etsiminen, eteenpäin pyrkiminen.

Ja sitten itselleni todistaminen, että Simo kyllä susta on elämään - tuon S-market ajan myötä. Lisääntynyt ystäväpiiri on ollut hyvä olemassa. Monet ilot ja surut on jaettu, ystäväsuhteet ovat vahvistuneet. Myös se, että minuun luotetaan. Tahdon vastuuta ja sitä olen saanutkin. Ja kuten kerroin tässä jo, niin ex-naisesta eroon pääseminen on ollut viimeisin suuri askel kohti parempaa tulevaisuutta.

Nyt sitten on tämä ikäkriisi. Isäksi tulemisen suuri tahto. Uskon että myötäeläminen auttaa siihen asiaan.

Olen kasvanut paljon kuluneiden vuosien aikana.

Minusta on tullut ihminen.

---

---

18.05.2011
ei-sateinen aamu

Black tears on laulun nimi ja esittäjänä Heaven Shall Burn. Olen tässä viime aikoina kuunnellut oikeastaan vain metallia. En pyydä anteeksi musiikkimakuani. Väsynyt olotila, mutta silti jostain syystä pitänee yrittää kirjoittaa jotain. Tuntuu siltä kuten olisin taas masentunut - mutten siitä ala mihinkään valittamaan. Teen vain koulutyöt ja töissäoppimisjakson ässällä tuosta vaan.
En jaksa kirjoitella nyt enempiä, sillä tässä olossa otan kaiken niin negatiivisesti, myös kirjoitusvirheet - joita ei tietenkään tekstissä näy koska korjaan ne heti. osa tietenkin jää näkymään. pitäis kirjoittaa taas tekstejään. Ehkä niihin vois tätä oloansa purkaa.

Mun elämä ei varmaankaan muutu missään vaiheessa hohdokkaaksi, vaikka tekisin kuinka töitä. Teen ne siitä huolimatta niin hyvin kuin vain osaan.