14.04.2011
odotuksen
päivä, myöntäelämisen vahvat tunteet
Merkintä, joka
julkaistaan vasta tulevien päivien aikana. Koska se sisältää
asioita, jotka kirjoitushetkellä eivät kaikille kuuluneet.
Jotenkin sitä
vain on totta se asia, että toi kaikkien kiroama facebook on osa
elämää. Sieltä olen kuullut ensimmäiseksi ihmisten
kuolemasta, raskaaksi tulemisesta ja kihlauksista yms. Eli
ihmisten isoista jutuista. Mutta mikään tilapäivitys ei ole
saanut minussa yhtä suurta tunnekuohua - hyvässä mielessä -
kun juuri lukemani päivitys.
Ystäväni on
tänään tulossa uudelleen isäksi.
Olen kertonut tässä kirjassani
omista tunnoistani, että isäksi tuleminen olisi se mitä
tahtoisin kaikkein eniten. Siksi tunteet tulevat pintaan, mutta
nyt enemmän ilon tunteet. Eli hanat ovat aukeutuneet tänä
aamuna.
Kun tietää
asioita, seurannut asiaa ja kuullut tuntoja, jotka sivuavat
täysin sitä mitä itse koen. Iloa ja surua koettu. Tänään on
se jännä päivä, torstai. Ok, heitän sen vanhan fraasin
"torstai on toivoa täynnä" Tänään se käy hyvin.
Nämä kaikki
kyyneleet, joita vaan tulee kun ajattelen sitä etten näillä
näkymin koskaan pääse itse isäksi - niin se tunne niiden
takana on suurin tunne - minkä olen kokenut elämässäni. Se on
niin aito.. Mutta tänään käy niin, että tunteet on
herkässä. Eli ilon kyyneleet.
Säätila. No
siellä on pikkupakkasta, taivas on pilvessä - mutta niillä se
on vain sää. Ennusteissa auringon paistetta pilvettömältä
taivaalta. Niin meteologisesti, että psykologisesti.
16.04.2011
Myötäelämäisen
vahvat tunteet, osa 2
Enpä voi sanoa, että tämä
tunne on tuttua. Tällä hetkellä koen olevani onnellinen.
Kaverini soitti mut seurakseen, nykyjärjestelyt kun ovat
sellaiset - että synnytykset hoidetaan vain Jyväskylässä ja
miehet eivät saa olla osastolla yötä. En ala sen enempää
kertomaan mitä käytännössä tapahtui. Mutta kaverini tahtoi
seuraa minusta.
Oli tunnepitoinen ilta kyllä. Kyllä
siinä tuli itkettyä ja vietettyä sitten aikaa pelaten ja
kuuntelemalla musaa ja juttelemalla. Myöntäeläminen on vahva
tunne.
Etuoikeus että
pääsin näkemään miten mies tajuaa olevansa jälleen isä.
Itsestänikin tuntuu hyvältä, että pääsin auttamaan kaveria
- no hädässä kylläkin, muuten se olisi lähtenyt
tunnekouhuissaan kaasuttelemaan Jyväskylään.. Tuossa tiellä
kun menee isoja rekkoja ja hirvivaarat.
Aivan. Ei
minulla ole enää sanoja kyllä kertomaan siitä, kuinka upealta
tämä tuntuu minusta. Se on jotain niin suurta, että itsekin
kai pystyy käsittelemään tietoa pienissä erissä vain.
Facebook..
Toissa-aamuna kyllä unihiekat rapisi silmistä kun luin sen
tilapäivityksen. "lapsivedet meni tuossa.." Nykyaikaa
siis tämä 2011. 
Entä minä
itse? Tämä isäksitulemisen halu on itselläni nyt aika
vahvasti päällä, se ahdistaa ja tuossa eilen kyllä sen vuoksi
sain ahdistuskohtauksenkin - mitkä ovat minulla kyllä tosi
harvinaisia. Mutta aina kun sellainen on ollut, niin sen jälkeen
olen tehnyt paljon ajatustyötä niiden asioiden vuoksi, jotka
johtivat siihen. Nyt se on ikäkriisi ja siihen liittyvä
lisääntymisen tarve.
Ex-nainen ei
enää minua paljon hetkauta, kestän kyllä jos tulee
kadulla vastaan. En tule kyllä milloinkaan tykkäämään
hänestä, mutta sietämään olen oppinut. Siihenkin asiaan
liittyi yksi paha ahdistus/raivokohtaus muutama kuukausi sitten.
Sisälläni siis kiehuu.. räjähdysvaara?
Ei ole,
eiköhän pahimmat ole jo purkautuneet. Kuulin tuossa että se ex
oli kysellyt minusta ja - täytyy sanoa että olen kyllä
löytänyt mahtavan miehen parhaaksi ystäväkseni! Hän
nimittäin oli vastannut kuulumisiini juuri niin kun olisin
tahtonutkin. Piikitellen. Tunnekouhustaan huolimatta kertoi
vielä sanatarkasti sen keskustelun kulun. Siis sillä naisella
on täysi epäkunnioitus päällä minuun. Ja tunne on
molinpuolinen.
Elämässäni on ollut
kyllä näitä rajapyykkejä, joista on vain pitänyt mennä
ylitse. Nuorempana se oli se lievä aivotoiminnan häiriö josta
johtunut masennus piti vain käydä läpi - ilman lääkkeitä,
vaikka siinä avohoitopaikassa niitä minulle annettiinkin.
Sitten oli itsensä hyväksyminen, elämään kasvaminen - johon
auttoivat opiskeluvuodet Järvenpäässä. Valmistuminen
merkonomiksi, kiitosten saaminen kirjoittamistani tarinoista.
Sitten omaan asuntoon muuttaminen. Työn etsiminen, eteenpäin
pyrkiminen.
Ja sitten
itselleni todistaminen, että Simo kyllä susta on elämään -
tuon S-market ajan myötä. 
Lisääntynyt ystäväpiiri on
ollut hyvä olemassa. Monet ilot ja surut on jaettu,
ystäväsuhteet ovat vahvistuneet. Myös se, että minuun
luotetaan. Tahdon vastuuta ja sitä olen saanutkin. Ja kuten
kerroin tässä jo, niin ex-naisesta eroon pääseminen on ollut
viimeisin suuri askel kohti parempaa tulevaisuutta.
Nyt sitten on
tämä ikäkriisi. Isäksi tulemisen suuri tahto. Uskon että
myötäeläminen auttaa siihen asiaan.
Olen kasvanut
paljon kuluneiden vuosien aikana.
Minusta on
tullut ihminen.
18.05.2011
ei-sateinen
aamu
Black tears on laulun nimi ja
esittäjänä Heaven Shall Burn. Olen tässä viime
aikoina kuunnellut oikeastaan vain metallia. En pyydä
anteeksi musiikkimakuani. Väsynyt olotila, mutta silti
jostain syystä pitänee yrittää kirjoittaa jotain.  Tuntuu siltä kuten olisin
taas masentunut - mutten siitä ala mihinkään
valittamaan. Teen vain koulutyöt ja
töissäoppimisjakson ässällä tuosta vaan. En jaksa kirjoitella
nyt enempiä, sillä tässä olossa otan kaiken niin
negatiivisesti, myös kirjoitusvirheet - joita ei
tietenkään tekstissä näy koska korjaan ne heti. osa
tietenkin jää näkymään. pitäis kirjoittaa taas
tekstejään. Ehkä niihin vois tätä oloansa purkaa.
Mun elämä
ei varmaankaan muutu missään vaiheessa hohdokkaaksi,
vaikka tekisin kuinka töitä. Teen ne siitä huolimatta
niin hyvin kuin vain osaan.
|
