Simo Pahulan nettipäiväkirja - Syksy 2024- simopahula.fi

Simo Pahulan Nettipäiväkirja

Syksy 2026

24. vuosikerta

<< Kesä 2026 - talvi 2026 >>

Tää O Mua
..vielä tänä vuonnakin.

Tämä on ensimmäinen kirjani merkintäsivu,
jolle rakennan automatisoitua arkistointia..

Avaa tästä tämän nettipäiväkirjan suorajakeluversio,
jossa mukana ovat vain sen Arkisto ja poimintasivut (koko näytön tilaa ajatellen)

Tämä on osa suurempaa kokonaisuutta.
Nettipäiväkirjan arkisto ja hallinta:
simopahula.fi
Tämä tiedoksi heille, jotka löysivät tämän sivun nettihaun kautta.

Vinkki! Käytä nettipäiväkirjan Uutta hakukonetta!

Tämän sivun merkinnät

Tämän sivun poiminnat

*new*

25.10.2026 - hieno päivä

Tänään tein oikeita reittivalintoja ja niiden ansiosta näin lättähattu junan ENSIMMÄISEN kerran elämässäni Jämsän rautatieasemalla.

Elämän parhaita hetkiä ovat ne, kun satut olemaan oikeassa paikassa sattumalta oikeaan aikaan. Tänään kävi niin.

Tässä olen jo viikon ajan, päivittäin, lähtenyt pitkälle kävelylenkille. Se tekee hyvää ja tänään vain aika nappasi. Siis mä yritin ensin mennä Varastotien lenkin, mutta se nykyään on katki puunkuormaus alueen vuoksi. Jalankulkukin kieletty ja kaikkialla nykyään on valvontakameroita, joten käännyin takaisin sen kieltomerkin luolta. Olis sen voinut laittaa kadun alkuun, ettei väki turhaan kävele puoleenväliin pitkää tietä. Kaikki ei ole yhtä lainkuuliasia, kuin mä. No tahtovat vaaratilanteita, niin sama se..

Puun kuormaus alue on työmaa ja vaikka oli sunnuntai, niin ei se sitä muuta, että siitä ei kävellä voi. Koska niitä kameroita on kaikkialla. Niin olkoon. Ja hyvä vain, sillä ilman sitä kieltoa - olisi jäänyt mahtavuus näkemättä.

Eli siitä kyllä meni yksi tavarajuna ohitse, joten mä katsoin Juliadatasta, että olisiko muuta liikennettä piakkoin tulossa. Varastotien alussa kun pääsee lähelle rataa kun siinä on sorapaikka. Ei näyttänyt netti, että olisi junia tulossa. Joten mä lähdin takaisin keskustaan päin. Aattelin sitten mennä Vitikkalan sillan yli ja käännyin siinä sitten Esankadulle. Puolessa välissä sitä mä kuulin junan pillin!

Siis Suomessa eivät junat pahemmin vislaa enää, joten mä suuntasin kohden rautatieasemaa. Olin aika lähellä. Ja siellähän se oli! Sininen Lättähattu. Onneksi Jyväskylästä päin tuleva Intercityjuna oli varannut radan, joten sain kuvattua sen lätän. Sekä käveltyä asemalaiturin D alueelle, jossa saisin hyvin videoitua sen lättähatun lähdön. JA sen intercityn saapumisen.

Sainkin sitten videon, jossa ensin intercityjuna saapuu ja lättähattu lähtee. Dieselin katkussa.. Valokuvat romantisoi liikaa, siis lättähattu. Eli Dm6- ja Dm7-sarjan dieselmoottorivaunu eli kiskobussi, joita Valmet valmisti 1954 - 1963.

Mutta olin tyytyväinen ja jäin asemalle odottamaan, kun se sama lättähattu tuli takaisin. Se siis sahasi tänään väliä Jämsänkoski - Kaipola.

JA SE MUUTEN KUULUTETTIIN! Vaan Vr:n konekuulutukset eivät osanneet ääntää "Kaipola" oikein. Siitä tuli Ki pula niin ruotsiksi kuin englanniksikin.

Mistä voimme päätellä, että se kuulutusääni on tekoääni, lukee tekstit ääneen ja sillä on ongelmia jos rautatiepaikkakunnan nimi on harvinaisempi.

Ja sitten toiseen aiheeseen.. Mitä lisäsin sivuilleni..

Pientä historiaa.. Siis sivuillani oli "minä"-osio vuosina 2002 - 2007 jossa oli nuoruuttani koskevia tekstejä, (kirjoitettu 2003 - 2004). Eli lyhyesti.. meikä oli nuorisopsykiatrisella avo-osastolla 1993 - 1996 syvän masennuksen vuoksi ja siellä tuli koettua vaikka mitä. Olin sekaisin ja kirjoittaminen oli tapa jäsentää kaikki se saasta päässäni. Julkaisin ne tekstit eilen osana sivujani.
Ne löytyvät simopahula.fi > etusivu > johdannot > Tekstiarkisto

. ( Seuraava linkki avaa Tekstiarkistoni johdannon, sillä se toimii kuten osviittana niille teksteille. Linkki) Ne ovat aikakapseli siihen aikaan, joka nykyään on hyvin kaukaista minulle. Tuntui, kun työstin niitä tekstejä uudelle koodaukselle - että ne olisivat toisen ihmisen kirjoittamia. Syy julkaista ne, on kai vertaustuki tai jotain sen sellaista. Tai paremmin sanottuna Halusin pitää nämä tallessa aikakapselina, joka kertoo siitä, mistä on tultu ja miten pitkä matka on kuljettu. Vaikka nuoruusvuodet olivat vaikeita, haluan tuoda esiin lopputuloksen: masennus on nykyään täysin mennyttä elämää, eivätkä nuo vanhat asiat enää arjessa paina. Nämä tekstit ovat todiste siitä, että vaikeuksista voi selvitä ja elämä kantaa eteenpäin. Ja toivon, että niistä on jotain apua samaa kokeneelle.

Eli AITOA ja suodattamonta tekstiä siitä, kuinka mä työstin kaikkea kokemaani. Eli.. Ne kirjoitukset käsittelevät nuorisopsykiatrisen osaston aikaa, koulukiusaamista ja siitä seurannutta raskasta masennusta. voisi olla mitä niistä voisi nyt kertoa.

Siis nyt mä en tahdo edes käsitellä asiaa enempää, ei ne ahdista mua enää. Olen avoin, tykkään elämästä ja tänään oli mahtava päivä. Tämä oli vain jotain, mitä aattelin kertoa - että mitä olen sivuilleni lisännyt. Sidoin johdannot ja sen tämän nettipäiväkirjan hakukoneen entistä enemmän yhteen toistensa kanssa. Siellä on valmiita hakuja, eli kun kilkkaa linkkiä - hakukone avautuu ja hakee heti annettua parametriä..

Sivustoni siis kehittyy. Vanhoille asioille alkaa olemaan jälleen tilaa - mutta tarkoituksella mä laitoin ne aika piiloon. Kuintekin olen joskus kertonut, että sivuillani on kerrottu masennuksesta selviytymisestä jne. - niin ne vuoden 2004 tekstit ovat sitä.

Mutta nyt yhä hehkutan itselleni, että miten helvetin hieno päivä tänään oli! Vieläkin oon yhtä hymyä. Kyllähän mä koko ajan nykyään hymyilen ja positiivinen mieli tekee tosi hyvää! Kiitän itseäni, että alotin sen mainitsemani peiliharjoituksen. Se todellakin toimi.

20.10.2026 - Suuri homma valmis!

python3 00_vikahaku.py
No broken links or target issues found.

..Ja se tarkoittaa - että olen viimein valmiiksi KOKO tämän nettipäiväkirjan uudellenkoodauksen!

Noita virheitä oli jäänyt se 500 kappaletta (yhteensä) kun ajan kanssa hätäilin niitä merkintäsivujen uudelleenkoodausta eteenpäin. Jäi virheellisiä ID tunnuksia kirjaan. Ja se tarkoitti - että linkit avautuivat väärin tai eivät toimineet.

Tämä tietenkin vain nettipäiväkirjan osalta sivustoani. Seuraavaksi pitää raivata vielä vanhat tiedostot ja tutkia onko muualla linkitysvirheitä. Sitten kun sen oon saanut tehtyä - niin mun pitää ajaa hetkeksi koko simopahula.fi alas. Jotta saan palvelimme juuri ne tiedostot - joita sivusto käyttää, eikä sinne jää mitään haamutiedostoja tallennustilaa tuhlaamaan. Tosin joihinkin oon käyttänyt sitä - että koodieditorissa valitsen kaiken ja painan deleteä. Jättäen tiedostoon vain merkin"-"

Tuolloin tiedoston kooksi jää vain pari tavua. Mutta syö ne pari tavuakin tilaa. 30 x 2kt = melki 1mt

En vielä oo varma tuosta alasajosta, kuitenkin tallennustilaa on ja Filezillalla voi tutkia sitä etäkansiota.. Että poistaa yksitellen ne tiedostot - joita ei enää tartte. Eli se menee silleen. Mutta koodaamisesta tietty tässä on oppinut paljon. Sen näkee hienosti kun selaa nyt tätä kirjaa sivu sivulta ajassa taaksepäin.

Koko ajan näkyy paremmin tehtyjä sivuja. siis visuaallinen ilme muuttuu. Tietty tuon linkkikorjauksen yhteydessä tein sitä lisää. Mutta tällä kertaa se siitä koodaushommasta kertomisesta.

 Tänäänkin kävin ulkona. Oli hieno aurinkoinen sää. Aurinko vielä lämmittää.

Vielä siis pystyy ottaa nahkarotsinsa päälle ja lähteä käveleen.

Tietty paksumpaa paitaa jo tarttee olla. Aurinko lämmitti kivasti, niin ei tarttenut aurinkoisilla paikoilla edes pipoa.

Mä kävelin Jämsän keskustaan, yritin mennä kirjastolle lukeen lehtiä - mutta siellä
lehtienlukutilassa oli joku tapahtuma menossa. Kaupungin tapahtumakalenterin mukaan se olisi ollut Runokaraoke.

Sellaisiakin näemmä on. Vähän aikaa seisoskelin siinä kirjaston kulmilla
sitten miettien toimintasuunnitelmaa. Päätin siitä sitten lähteä kävelemään Vitikkalan sillalle päin, ylitin sen päästäkseni joen toiselle puolelle.

Sillä se laskemaan alkanut aurinko valaisi hienosti siltä puolelta vastarantaa.
Siitä kävelin sitten Jämsän puukoulun kautta keskuskadun toiselle puolelle, jotta pääsin Seppolan sillan kautta helpommin jokirantaan. Kävelin siitä sitten hiljalleen kohden Valtatie numero 9 siltaa.

Vielä vaikeamminko sen voisi sanoa?

Siltaa, jonka kautta E63 ylittää Jämsänjoen.

Vietin hetken Tervaleppämetsikössä, josta oheinen kuva.

Päästyäni valtatien sillan luo, niin ihmettelin miksi yksi paku hiljensi vauhtia ennen siltaa ja pysähtyi. Tuli erikoiskuljetus. He vievät jotain työkonetta jonnekin. Tuon jälkeen kävin sitten Citymarketissa ja tulin kotiin.

Yhteensä tuli käveltyä tänään siis 6 kilometriä.

Lopuksi, kun testasin tuota tämän nettipäiväkirjan hakua - kirjoittamalla siihen tämän päivän päivämäärän (20.10) niin se löysi tarinan tuon mun profiilikuvani takaa 20.10.2022 - one eyed man

Kyseessä siis tarina sen takaa, käsittää myös nuoruuden ajat ja alkukipinän koko kuvalle ja miksi tykkään siitä nykyään.

Jep. Olo on oikeastaan onnellinen. Viimein sain sen suurimman osan tehtyä sivustoni uudelleenkoodaamisessa. Ja muutenkin oli on ollut seesteinen. Se sama positiisuuden kokeminen elämässä yhä jatkuu. Se on pysyvää.

16.10.2026 - Tää voisi olla vaikka suodatinpapereista

No niin.. mulla oli vähän koodisekoilua tämän uusimman merkintäsivun kanssa. Siis kompastuin omaan näppäryyteeni koodikommenteissa. Niidenpiti auttaa mua, mutta toisin kävi. (eli katso sivun lähdekoodi) Simopahula.fi sivustolla ON myös lähdekoodissa huumoria ja sen sellaista - joita saa lähdekoodiin. Siis voi kirjoittaa vaikka..



ja tietokone suorittaa sen Ihan käyttäjän huomaamatta.

Suodatinpapereista piti kertoa!

No.. Vaikka sitä ajattelee, että sulla on helvetillinen kasa suodatinpaperieta kahvia varten - niin se kasa vaan pikkuhiljaa kuluu ja sit koittaa juuri kokemani hetki. Sulla on enää tyyliin jotain 8 suodatinpaperia.

Suodatinpaperi. Sen tehtävä on pitää kahvipurut poissa kahvista ja pitää sitä vettä hautumassa niissä puruissa. Elämää flitterin läpi..

Kyllä. Tässä vaiheessa mä alan yhdistelemään ajatuksia yhteen. Flitteri, suodatin. Päästää tahdotut asiat läpi ja estää ei-tahdottujen asioiden läpipääsyn.

Tässä siis olen alkanut käyttämään someakin. Kas positiivinen asenne elämään ja madaltuu omat flitterit, joiden vuoksi en ole somea niin käyttänyt koska - olen pitänyt varsinkin reels lyhytvideoita jonninjoutavina.

Ja olin oikeassa.

hakusanalla "dog" löytyi video, jossa mies ottaa koiran korvan kokonaan suuhunsa ja maistelee sitä. No se on kesyimmästä päästä, itse elin netin alkuajat 2000 luvun alussa ja se kuuluisa
R O T T E N . C O M
tietenkin tuolloin parikymppisenä tuli syynättyä läpeensä saaden aivoihin aika kattavan kuva gallerian kuvottavista asioista.

joten tyyppi joka ottaa koiralta KORVAN suuhunsa on kevyimmästä päästä. AI ehkä oli sen videon tehnyt. Ja olikin. Sen koiran korva oli suurikokoinen ja se ei olisi mahtunut.. ellei sitten olisi nie.. vittu!

stop! vaihda aihetta!

Ok. ehkä parempi vaikka kontekstista saattoi lukialle tulla hyvin häiritseviä mielikuvia joita itsekin sain. Kirottua kun aikuisen mieli on saastalla liattu.

Eli olen löytänyt instagramin. Tutustu viholliseesi , niinhän sanotaan.

Mutta tosiaan. Tämä. Eli mitä mä olen kokenut somea vastaan. Että se olisi ihmiskunnan mädättäjä ja muuta kriittisyyttä teknologiaa kohtaan.

Se on muuttumassa siis. myönnän. Otan näemmä nykyään selfie kuvia. Ja jopa postitan niitä someen. Koska mä tykkään itsestäni nykyään paljon.
Se positiivisuusharjoitus ja itsetunnon kohotus on toiminut yli odotusten.

Hymyilen useammin, mulla on hyvä olla. Ja on tämäkin tullut.. Että se termi mitä käytetään tapauksesta kun ihminen tappaa itsensä. Niin mä en pysty edes ajattelemaan sitä sanaa. Tai sanomaan tai kirjoittamaan.

Minusta on tullut onnellisempi, mitä mä luulinkaan. Elämä on hienoa. Ja sitten mä koen siis siinä jotain outoa. Että MINÄ ajattelen näin.
Päivät ovat helppoja ja mukavia paremmalla asenteella. Viis vuodenajoista. OK. Ensilumi on satanut ja se nähty kelikameroissa.

Entä sitten? Se on vain talvi. Asenteeni sitäkin kohtaan muuttuu.

Olen muuttunut mies ja tarkoittaako se sitten sitä, että pikkuhiljaa alkaa muuttumaan myös kaikki muukin - mitä tuotan. Mitä kirjoitan? Muuttuuko ajatukseni rakkaudesta? Ja jos niin käy - niin poistanko mä silloin itsestäni jotain, mitä olen vaalinut?

Mistä tää kaikki positiivisuus ja täyskäännös sitten johtuu. Sivusin sitä jo viime merkinnässä.

SE on sitä, että täytän 50 vuotta. Toiset saa ikäkriisin, mä asennemuutoksen. OK. mä olen vanhan näköinen mies, mutta olen ikäseni ja peilikuvani hyväksyn täysin. Onhan peilissä komea mies sentään. Eli itsetunnon kohottaja. Joka sitten säteilee muuhun mun elämään ja saa asioita tapahtumaan jotka nostaa mut pitkäaikaistyöttömyyden kuopasta?

Uskon niin.

Eli siinä ei-nyt-niin yllättävä avautuminen asioista. Jos voi hyvin, niin tahtoo siitä kertoa. Tietty voi tulla päiviä, jolloin kuten vedän asiaa taaksepäin. Luonteeni on mikä on. Mutta kaipaan kyllä iloa elämään. Siis sisäistä hyvinvointia ja se on koittamassa. Käännän sivua ja annan vanhojen asioiden jo olla. Pitkävihaisuus vie voimaa ja mä en enää tahdo tuhlata sitä.

13.10.2026 - Yksi aika iso tajuaminen sattui tänään

Tässä siis olen harjoittanut positiivista suhtautumista elämään, itseeni ja maailmaan. Niin tänään sen huomasin kun aloin ajattelemaan asiaa. Mä en enää kuten hajoa, jos ajattelen erästä asiaa.

Eli sitä isyyskuviota. Että en saanut lapsia ja sitä, kun koko ajan ajattelin ennen kun sain tietää mikä aiheutti mulle sen lukihäiriön ynnä muut ongelmat. Että jos mun geeneissä se vaiva tuli, niin hyvä etten saanut lapsia - etten heille sitä geeniä olisi siirtänyt. Sittemmin sain tietää, että itselleni vaikeudet aiheutti 1.5 vuotiaana sairastamani aivokalvontulehdus. Eli mun geenit olisivat puhtaat. Mahdolliset lapseni olisivat oppineet kaiken nopeasti ja menestyisivät elämissään.

Mikä oli sitten se suuri tajuaminen? Mä en murtunut tai tullut surulliseksi koko päiväksi, kun ajattelin asiaa.

lisätietoja asiasta..

Positiviinen elämänasenne alkaa siis purra. Entiset asiat eivät haittaa mua enää niin paljon. Tietenkin se koko kuvio, joka johti lapsettomuuteen on surullinen ja moneen kertaan käsiteltyä asia, mutta se kuuluu nyt menneeseen elämääni.

Metallica - Turn the page

Mikä sitten sai mut tekemään muutoksen asenteessani ja ottamaan sen peiliharjoitteen käyttöön? Mä olen sitä pohtinut ja syy on melko varmasti ikäni. Olen paria kuukautta vailla 50 vuotta. Se saa olla elämässäni käänne. Vanhat jutut saa mennä, en tahdo olla enää pitkävihainen asioista. Paljon olen päättänyt unohtaa. Tahdon olla onnellinen.

Mä haluan voida hyvin. Tälläisen elämän jälkeen sen olen ansainnut. Ja mä olen alkanut jo muuttua. Hymyilen useammin, olen jo aika positiivinen. En anna pikkuasioiden haitata. Enkä myöskään pohdi, että onko tämä joku ihmeen kausi taas liittyen ikääntymiseen. Tää on pysyvää.

Ohessa uusin kuva itsestäni. Mä tiedän, että siinä näkyy se mun pieni karsastus silmissä. Sittenhän näkyy. Se vaiva on osa mua - enkä mä ala siitä surkuttelemaan, vaikka se alkoikin taas. Se saattaisi saada mut eristymään ja masentumaan, jos en olisi muuttunut. Sitähän tää on. Mä olen muuttunut ja toi ettei se karsastus nyt mua haittaa - on sen merkki. Asenteeni elämää kohtaan on muuttunut.

Mä en enää anna sen haitata. Ja olen huomannut sen saman ajatuksen olevan myös aika monessa muussakin asiassa mukana.

Ja loppuun tilannetietoa tämän nettipäiväkirjan uudelleenkoodaamisesta. Olen siinä aika hyvässä vauhdissa. Muutoksia tulee ympäri kirjaa jatkuvalla tahdilla. Nettipäiväkirja-osion etusivulla on seurannat hommasta..

12.10.2026 - Tilannetietoa tämän nettipäiväkirjan uudelleen koodaamisesta. Tekninen merkintä.

On siis tullut aika kirjoittaa tilannetietoa tämän kirjani uudelleenkoodaamisesta. Siis se on suurempi urakka, eikä se että sain merkintäsivujen (joita oli lähes 200 kappaletta) uudelleenkoodaukset kuntoon - viitelinkkien korjaus sen jälkeen on suuri homma. Myös puuttuvat target tagit tuottavat työtä.

Eli miksi näin? Kun vanhassa koodissa yksittäinen merkinnän ID tagi oli tyyliä #01.01.2012 - niin uudessa koodauksessa teen sen tyyliin #010112 koska siten sain sen hakukoneen toimimaan sekä automatisoidun arkiston.

Tässä nettipäiväkirjassa noita ID tunnisteita on yli 5300 kappaletta ja myös poimintojen ID tunnisteet piti korjata. Nehän olivat tehty Front Page Expressillä, jossa se tehtiin maalaamalla tekstinkohta ja tekemällä siihen ankkuri. Eli siihen jäi niin isoja kirjaimia, välilyöntejä ja erikoismerkkejä - joita ei saa olla html5 koodin ID tunnisteessa.

Ja niitä siis on ja paljon ja sitä tulee sokeaksi koodille. Eli tämä seuraava on sillä fontilla, jota käytän koodieditori Kwritessä:

Kirjamet kuten I i eli ISO II tai pieni ii, ISO L tai pieni l ..
Eli jos poimintatagi alkaa merkillä I,l,i niin se jää nopeasti huomaamatta kun koodasin sivuja uusikisi. Virheet jäävät, mitä silmä siis ei erota nopeasti.. Varsinkin kun siihen sivujen työstämiseen tuli rutiini. Se sokeuttaa koodiin.

Myös target="merkinta" on jäänyt puuttumaan monesta linkistä.
Sivustoni siis on kehyspohjainen, se oli se eka uudistus kun koko simopahula.fi sivustoa alkoi uudelleenkoodata.
Tehdä uudet kehyssivut.  kai se oli joku flex ja iframe pohjainen systeemi..

Tais olla. Juu.. nyt sitten jymypaljastus että simopahula.fi sivuston lähdekoodia ei edes sen luoja muista tarkalleen.. TOSIN kyllä tuon muisti kun muisteli.

Tämän vuoden alkana olen uudelleenkoodannut sen 1000 sivua. Sivusto kun on laaja.

Lisäsin tuossa aikaa siihen laskuriin, joka näyttää aikaa, koska tämän homman pitäis olla valmis.
Se myös näyttää siis aikaan nyt sen viikon alkuun - kun täytän 50 vuotta. Poistin nimittäin tuossa joku aika sitten sen 50v laskurini. Koska tuolloin en tahtonut tietää..

ikäkriisiä siis koin, mutta nyt mä olen sinut asian kanssa ja opin uudelleen tykkäämään itsestäni. OK. se oli sivuraide. takaisin koodiin.

Arkiston tälle nettipäiväkirjalle siis tuo scripti joka listaa ne ID tagit json - tietokantatiedosta, jonne ne vien phyton scriptilla käyttämällä tämän linux tietokoneen päätettä. Eli tää tietokone on nyt nimensä veroinen. Se käsittelee tietoa.
Ne 5300 ID tagin listauksen se tekee 10 sekunnissa.

On mulla sitten tarkistus scriptit niiden rikkinäisten ID linkkejen hakuunkin. Annan komennon phyton3 00_ankkurihaku.py ja hetken kuluttua tietokone on tarkistanut koko nettipäiväkirjani ja antaa listauksen ID tageista, joita pitää korjata.

Niitä on tällä hetkellä enää vain jotain 265 rikkinäistä linkkiä.

Se ja sitten kun tiedotusta siitä asiasta pitäis siinä samalla laittaa sivuille. Mä tiedän että on ehkä rönsyillyt liikaa että tietoa on kaikkialla, eikä ole yhtä selvää kohtaa.

Mutta pikkuhiljaa.. NYT jo kun itse selaan tätä omaa nettipäiväkirjaa, niin käyttökokemus on 100 kertaa parempi, mitä se oli vuosi sitten. Hakukoneen toin näkyvämmin esille, siitä kun tuli työkalu tämän tekstitulvani järjestämiseen.

jatkan koodauksia..

06.10.2026 - illanratoksi tilannepäivitystä elämästä

Jaa vai että tilannepäivitystä elämästä pitäis kirjoittaa? No aloitetaan..

Olen siis ottanut positiivisemman suhtautumisen elämään mukaan päiviini. Tämähän oli siitä, kun mä kokeilin sitä itsetuntoa parantavaa peiliharjoitusta ja tulokset olivat valtavan hyvät. Huomaan hymyileväni enemmän. Olevani itsevarmempi ja tahtovan käydä joka päivä ulkona.

Ok.. toi edellinen saatto kuulostaa huonolle, mutta tottahan se on. Voi olla päivä kun olen vain sisällä - vaikka ulkona olisi hieno sää.

Vaan se mun synkistely alkaa jäämään pois ja onko se sitten huono asia? Siis mä huomasin käyttäväni somessa hymiöitä! Siis MINÄ JOKA PITÄÄ NIITÄ NAULOINA KIRJOITUSTAIDON ARKUSSA.

ELI voiko olla niin, että tämä itsetunto harjoitus, jota teen päivittäin pikkuhiljaa muuttaa mua johonkin suuntaan? Että kriittisyys vähenee ja sitä kuten alkaa käyttämään nykynormi juttuja, joihin noi emijot kuuluu?

Entä jos se muutta myös sitten suhtautumiseni nykymusiikkiin! Tai yleisesti tekee minusta sellaisen, että tahdon nähdä vain hyvää ja kaunista?

Ja kaikken pahinta taitaa olla se, että kun noita ajattelin - niin minusta toi sanomani skenaario ei niin pahalta tuntuisi ja se pelottaa.

Toisaalta sama se? Jos se minusta tekee onnellisemman ihmisen? Entä jatkuva itsetunnon kohotukseni sitten? Mihin se johtaa? Tuleeko minusta sitten itserakas paskiainen?


Toisaalta nuorempana koin syvän masennuksen itsetuhoisine ajatuksineen, siitä kaudesta mä siis selvisin ja siihen kesti vuosikymmeniä.

Olen lisäksi täyttämässä sen 50 vuotta - eli se kuulemma on rajapyykki - kun ihminen alkaa tekemään muutoksia.

Eli mitä tulee kysymykseen  siitä - että tuleeko minusta itserakasta paskiasta, niin epäilen ettei niin pääse käymään.
Masennus kun on uusiutuva tauti. Eli se on minussa kyllä, tällä hetkellä hyvin kaukana taustalla. Todella kaukana siellä. Tiedän sen olevan vielä olemassa, mutta kuten sanottua - nyt tällä hetkellä se on mahdoton ajatus.

Todiste:

Pitkästä aikaa alkoi silmiä taas karsastamaan.

(omaa syytä kun olen antanut itselleni ajan, koska tän nettipäiväkirjan koodaus uudistus pitäsi olla valmis. Tuli varmaan näytön tuijottamisesta)   Niin tavallisesti mä masentuisin tuosta asiasta, mä alkaisin olemaan enemmän yksinäni ja pimeässä. En menisi ulos. Mutta nyt mä vain sanoin itselleni peilin edessä, että toi on osa sua. Sille et voi mitään - joten älä anna sen haitata. Silmäni menee kuopissaan miten sattuu, ja kyllä sen karsastuksen tuntee.

Mutta nyt en masennu edes siitäkään. Vaikka tässä ollaan vuodenkierrossa syksyssä ja talvi, jota vihaan (ainakin edellisinä vuosina, entä nyt?) on tulossa. niin ei masenna.

Tää äijä on hyvillä mielin.  Mä en tällä kertaa anna minkään hajottaa mun mieltäni.

Vahvoja sanoja ja ne ovat tosia. Mä voin paremmin, olen vissiin hyvällä matkalla kohden parempaa elämää.

Näillä mennään..

02.10.2026
Aamutila lababma samba

Kaiketi muu ihmiskunta kaipaisi selvennyksiä merkinnän otsikon taakse? Ei se sen kummempi ollut, kuin mitä Yle Radio Suomi soitti tänään kello 05:28 kun stereolaitteeni herätystoiminto käynnisti radion.

Siellä soi joku samba tai labamba. Eli kuinka tylsää, tämä ei tule kertomaankaan Rion Sambakekkereistä vaan tylsästi siitä - miten erään ihmisen käynnistämä elämänsä laadun parantaminen on lähtenyt käyntiin.

Mutta ennen sitä kerrotaan soiva kappale: "CMX - mekaanisten lintujen puisto"
Ja tiedätte jo rutiinini. Nyt isken pre classia, joten tämä teksti on luettavissa hyvin vain sivustollani, jonne toi alun sininen kuva vie - ja vielä tähän oikeaan merkintään.

Sillä sehän oli että, kun kirjoitan tätä suoraan koodieditorissa, niin tuolla mainitulla luokalla - mun ei tartte kirjoittaa
rivinvaihtotageja. Tämän kirjan toimittaminen on vain nopeampaa kun ei tartte siirtää tekstiä toisesta editorista toiseen.

Ja sitten mitä mä lupasin. Eli tänäkin aamuna mä heräsin hyvillä oloin. Tuossa viikko sitten tein peiliharjoituksen, jonka tarkoitus on nostaa itsetuntoa. Kuten ensin kehumalla itseään, sit harrastaa pientä flirttiä peilikuvansa kanssa ja toistaa sitä. Se perustuu siihen, miten aivot tulkitsee flirtin. Ne lukee vain mikroeleet ja ilmeet - eivät tajua kun oot vähän aikaa katsonut sitä peiliä - että se joka kehuu, olet sä itse. Ja siten yhdistävät mitä näkevät johonkin miellyttävään. Eli alkavat muuttamaan toimintaansa.

Itsekin olin sitä epäilevää sorttia. Tyhmältä vaikuttanut harjoite.. Ihan taatusti huuhaata, mutta kokeillaan nyt huvin vuoksi.

Mutta sittemmin olen huomannut, että..

No se perhana on toiminut! Itsetuntoni on kasvanut jo viikossa, olen toistanut harjoitusta päivittäin. Olen huomannut hymyileväni enemmän ja oloni siis on hyvä.
Otan sen harjoitteen mukaan jokapäiväistä elämääni, sillä olen huomannut olevani onnellisempi. Olen alkanut pitämään itseäni komeana miehenä.

En myöskään enää hermostu pikkuasioista. Tai on tää seuraava vähän suurempi asia.. Siis pitkästä aikaa toi mun laiska silmä on alkanut vaivaamaan jälleen. On myös syksy. Tavallisesti tämä aiheuttaisi aika suurta masennusta ja eristyneisyyttä minulta. Mutta nyt oon huomannut ajattelevani, että se on jotain mikä on minussa. Sitä voi harjoittaa silmäharjoituksilla. En voi asialle muuta, joten en ala sen haitata elämääni.

Mä olen mikä olen. Itselleni kelpaan kyllä.

50. syntymäpäiväni lähestyy niin sitäkin ajatellen - aattelin jotain muutosta elämääni ja sitten löysin tuon peiliharjoituksen, joka auttaa näinkin paatunutta pessimistiä.
Tahdon alkaa uuden ajan elämässäni, ei se muuten mitenkään muutu - ellen itse muutu.

Ja täytyy sanoa että on hyvä olo. Ja tarkoitan sitä!

Eilenkin kävin kävelemässä. Olin menossa suoraan keskustaan päin, kun käännyin ja lähdin sivukatuja ja kävelyteitä pitkin joen rantaan ysitien sillan luo. Joki virtasi jo. Varmaan Jämsänkoskella juoksutetaan jo virtaa eteenpäin. Eli on kenties vettäkin jopa tänä vuonna satanut. Oli kaunis päivä ja kuten tuossa sanoin, nautin olostani. Huomasin hymyileväni vähän melkein koko ajan (mikä tuntui kasvoissa oudolle pitkästä aikaa..) Syksyn värit olivat hienot, oli lämmintä. Tarkeni sillä Nirvanan t-paidalla ja nahkatakilla.

Päässäni oli se vanha kotsani. Eli lippalakkini, pitäis hommata kyllä jo uusi mutta kelvatoon. Tultuani joen vartta pitkin keskustaan, kävin Akuliinassa kahvilla. Sen jälkeen kävin K-market Jämsässä. Kyllä mä olen ottanut sen kaupan vakikaupakseni. En anna sen haitata, että myyjänurani loppui siihen kauppaan. Kun työkokeilussa selvisi pari vuotta sitten - ettei minusta enää niihin hommiin ole. Siellä nainen kahvihyllyllä pyysi apuani, että sai ylähyllyn perältä kaksi pakettia Reykjavik-kahvia. Tiett mä häntä autoin mielelläni. Teki hyvää. Enkä onnistunut pommittamaan häntä Napoli-kahvipaketeilla, jotka olivat siinä aika reunalla.

Lähdin siitä sitten kotiini. Tosin koko Jämsän keskusta on samaa, kun olisin "kotona". Onhan tää mun kotikaupunki.. Päästyäni perille, sain taas eteenpäin tämän nettipäiväkirjan uudelleenkoodausta. Siis ensin uudistin kaikkien merkintäsivujen koodaukset, nyt korjaan viitelinkit ja viimeistelen projektin. Sekin tuntuu hyvältä, että pikkuhiljaa saan suurta urakkaani valmiiksi.

Kyllä. Minulla on hyvä olo. Nautin elämästäni!

No mainitsemani peiliharjoitus ei sovellu kaikille, mutta on muitakin. Niitä kyllä löytyy netistä hakemalla. Toisto on niissäkin se avainsana. Jo viikossa siis tilanne voi muuttua!

30.09.2026
Elämäni mokat

Tuli mieleen kertoa elämäni kahdesta suurimmasta mokasta. Koska ne ovat hauskoja.

Ensimmäinen isompi liittyy opiskeluaikoihin
Taisi olla vuosi 2004 ja ehkä elokuu. Opiskelin tuolloin siis Järvenpään IJKK:ssa merkonomiksi toista vuotta.

Meille oli kerrottu, että oppilaitoksemme aloittaa ryhmiä mielenterveyskuntoutujille ja että heille pitää olla ystävällinen sekä auttavainen.

Siitä pari päivää kun oli kulunut, niin kello oli jotain 16:30 ja oppitunnit päättyneet. Tämä oli Mannilarakennuksen neljännessä kerroksessa, kun tapasin vähän eksyksissä olevan miehen. Mä tein kuten oli kehoitettu, olin hänelle hyvin, hyvin ystävällinen ja opastin hänen äärimmäisen auttavaisena koulun Infopisteeseen, ensimmäiseen kerrokseen. Hän ei paljon puhunut, seurasi vain.

Itse jätin hänet siihen infopisteelle ja lähdin hyvillä mielillä asuntolaan.

Sitten seuraavana päivänä...

Aamusta oli koulun auditoriossa tapahtuma, uuden rehtorin esittelytilaisuus. Vilkaisin häntä ja..
Tahdoin vajota maan alle.. Oli se tuttu mies se uusi rehtori, juuri hänet mä olin opastanut äärimmäisellä ystävällisyydellä oman koulunsa infoon

Sen jälkeen jotenkin tuntui, että hän kuten väisteli minua..

Mutta hei! KUINKA mä olisin voinut korjata tilannetta?
Sanomalla hänelle:

” Anteeksi se eräs kerta. Mä luulin teitä silloin mielenterveyskuntoutujaksi..”

Sillä asia oli juuri niin. Päätin olla hiljaa ja sitten viimein valmistujaisissa ottaa häneltä valmistumispaperit ja kätellä häntä. En tuolloinkaan sanonut asiasta. Sillä miten sen oikein sanoisi kohteliaasti, että luuli toista hulluksi?

Hän varmaan luuli MINUA mielenterveyskuntoutujaksi..

Lisäksi mä taisin vahingossa aloittaa pienimuotoisen sodan sen rehtorin ja keittiöhenkilökunnan välille joskus - kai marraskuussa 2004 - niin olin hiljaa

Sitten uudempi moka, tää tapahtui 2017 elokuussa..

Tuolloin olin 9 euron töissä Jämsänkoskella kierrätyskeskuskella. Siellä oli osa myytävistä tuotteista lukittavissa merikonteissa ja mun tehtävä oli lukita ne.

SE oli vielä eka työpäivä kesätauon jälkeen. Päivä oli mennyt mahtavasti. Lukitsin ne kontit ja sitten lähdin, koska työpäivä oli ohi.

Oli hieno ja lämmin ilta ja seuraavan kerran mulla oli työpäivä vasta keskiviikkona. Tämä siis oli maanantaina tapahtunutta.

Palasin bussilla Jämsään ja ostin kaupasta 8 packin olutta ja menin juomaan sitä jokipuistoon nauttien kesästä. Sekä mahtavasta olosta, kun päivä oli ollut niin onnistunut vastoin odotuksiani.

Nopeasti se päivän kulku sitten muuttuikin..

Sain juomani juotua keräten tyhjät muovipussiin. Sitten lähdin keskustaan päin tyytyväisenä, kunnes laitoin käteni housujeni taskuun.

löysin vähän liikaa avaimia. Taskussani oli niiden merikonttien avaimet, joita siellä Jämsänkoskella tarvittaisiin heti seuraavana aamuna. Kello oli jo 18:00 paikkeilla. Mä vein palautin äkkiä ne tyhjät kauppaan ja sitten soitin taksin.

Siinä olossani mä tahdoin palauttaa avaimet vaikka vähän maksaisikin. No auto tuli, sillä menin takaisin sinne kierrätyskeskukselle. Maksoin matkan ja jäin työpaikan tyhjään pihaan.

Koska muuta en keksinyt, niin laitoin ne myyntikonttien avaimet firman postilaatikkoon. Sieltä ne löytyisivät.

Kävelin siitä sitten jälleen tyytyväisenä kohden Jämsänkosken keskustaa kunnes käveltyäni jotain 100 metriä - mulle tuli mieleen yksi fakta:

Että MILLÄS avaimilla SE POSTILAATIKKO AVATTIINKAAN!

Vastaus: sillä avaimella, joka oli sen postilaatikon sisällä..

No päästyäni Jämsänkosken keskustaan oli aika selvää, että kävin paikallisessa pubissa parilla ja lähdin sitten bussilla takaisin Jämsään.

Mä laitoin tekstiviestin sen kierrätysmyymälän kassapuhelimeen, jossa kerroin asian. Tiesin, että sitä puhelinta ei kukaan lukisi ennen seuraavaa aamua.

Sitten aikanaan koitti keskiviikko ja olin hivenen nolona.. Firman postilaatikko oli vaihtunut uuteen. Heidän oli ollut pakko murtautua siihen vanhaan.

OK. Ehkä toi vuoden 2017 mokani oli niin ehkä tuhoisin. Ainakin eräälle postilaatikolle..

29.09.2026 - yöllinen 29-09-26 01:54

Kai tää sitten yöllisiin menee. Oloni on hyvä? Kyllä. Siis tietty tuon koodaushomman takia on jäänyt kirjoittamatta paljon ajatuksia. Sitä kun vain tahtoi keskittyä yhteen asiaan - ja nyt kun sain sen valmiiksi.. On aikaa kertoa. Mä olen alkanut tykkäämään itsestäni. Siis mulla on ollut ongelmia omakuvan kanssa mutta mä tuossa päätin - kun katsoin kunnolla peiliin. Että hommat saa muuttua. Mun olisi aika olla onnellinenkin.

Ja saada itsetuntoa takaisin. Se on onnistunut kyllä. Tää seuraava ei ole mitään narsismia, mutta kun katsoin itseäni peilistä - niin tykästyin mitä näin. Tuli tunne, että täähän oli uutta. Mies peilissä näytti hyvälle. Ja jos mä oon sitä mieltä, niin se käy hyvin itsetunnon lisäyksenä.

Sehän on kaikki nyt kaikessa. Faktaa on, että vain 3 kuukautta ja olen 50 vuotias. Aika menee nopeasti. Olen huomannut, että puutkin kasvavat yllättävän nopeasti korkeiksi.

Mä oon ollut liian kauan onneton ja nyt se saa muuttua. Viis siitä, mitä muut sanoo tyypistä joka tuijottaa itseään peilistä ja tykkää näkemästään. Se tekee mulle hyvää ja tällä elämänkokemuksella se.. On hyvää.

Olen tässä siis saanut suuren projektin valmiiksi. Siis sivustoni uudistamisen ihan helvetin suurta nettipäiväkirjaa myöten - ja samalla itseopiskeluna oppinut uuden tavan koodata. Eli meikä vielä oppii asioita.

Nyt on syyskuun 2026 loppu. Syyskuussa 2025 en tiennyt mitään HTML5 tai CSS koodauksista yhtään mitään. Sen kaiken opin puolessa vuodessa. Opin toistolla ja motivaatiolla. Ja sitä voi sitten käyttää muuhunkin oppimiseen.

On paljon sanottu tää seuraava: Mä viimein tykkään itsestäni. Tiedän parin tumman pilven vielä saapuvan elämääni, mutta niistäkin menetyksistä tulen selviämään. Tää äijä pärjää kyllä - varsinkin kun korjasi itsensä paremmaksi.

Olen tehnyt elämässäni pahoja juttuja, joita tulen katumaan. Aina. Olen ihminen, joka ei anna tiettyjä asioita itselleen anteeksi. Mutta myös olen ihminen - jota pärjää. Tää uusin juttu. Että itsensä hyväksyi viimein, niin se on hienoa.

26.09.2026
jälleen yksi aamuhetki monista

CMX soi "..on suihkulähde kuivunut ja oksat sen päällä kuolleet.." Kappaleen nimi "hautalinnut"

Olo on hieno. Toissa päivänä mä vihdoin sain tämän 25 vuotisen nettipäiväkirjani kokonaan uudelleenkoodattua. Vielä sitten merkintäsivujen välisten viittauslinkkien korjaus. Siis ankkurithan menivät uusiksi kerralla. Sitten arkistot tehdä uusiksi ja tällä kertaa automatisoitujen listojen avulla.

Siis jos mä teen vanhalle sivulle uuden poiminnan, niin se tulee näkyviin automaattisesti arkistosivulle (tarttee vain luo_haku.py ajaa linux päätteessä kotisivukansiossa, jotta se hakutietokanta json tulee rakennettua.)

SUURIN homma siis tehty. 6 kuukautta siihen meni tästä vuodesta. Koko simopahula.fi - sivustoni modernisoimiseen on mennyt kauemmin. Vielä vain yksi vuosi sitten mä en osannut html5 tai css koodikieliä. NE tuli opittua.

Eli tää vielä oppii jotain! Asia, joka on positiivinen seikka elämässä. Pitkäaikaistyöttömyys ei ole vielä pilannut siis aivoja.

Ja se lupaamani käyttökokemus siitä Samsung A17 puhelimesta saa taas väistyä. Siis miksi hyvää aamutunnelmaansa pilata? Joten tämä kappale tekstiä jo kertoo sen, mikä on perusvire sille tulevalle arvostelulle.

Mutta se siitä kuten koodaamisesta ja muusta.

Mä taas eilen kävelin kauppaan pitempää kautta. Ja voin mennä metsän läpi myös sillä matkalla. Se metsäosuus on rauhoittava. Sitä itseään vaan sättii, että niinkin hieno paikka luontoa on niinkin lähellä kotia. Vain kahden minuutin kävely. Tosin näin syksyllä se saattaa olla liukas puiden lehtien tähden, mutta eilen tosiaan menin siitä.

Ei ollut satanut pariin päivään, joten siellä ei kengätkään pahemmin kastuneet. Siis polku on sellainen, jossa pitää kävellä puiden juurien päältä ja mennä kaatuneiden puiden yli. Samalla siellä on lampi, taitaa olla joku lähde - mitä ei maastokartoissa näy aika lähellä sitä polkua.

Siitä pääsee siis läpi kävelemään, polku päättyy kevyen liikenteen väylään, joka myös päättyy Katajamäen tielle, josta pääsee Jämsän katuverkostoon.

Mä menin siitä sitten Mäkitietä alaspäin kohden Vitikkalan koulua. Siellä ei ole enää sitä Säterikulman koulua , jossa itse olin. Mutta taas mä pakotin itseni muistamaan sen elämäni tummimman päivän. Kun olin koulukiusaaja ja sain suuren lauman muita pilkkamaan kehitysvammaista poikaa.

Jos toi teksti sai vihaamaan sen kirjoittajaa, niin kyllä se aiheuttaa samoja tunteita itsellenikin. En anna sitä ikinä itselleni anteeksi. Pakotan siis itseni joskus kävelemään sen paikan ohi, jossa se tapahtui. Oli vielä mun 16 vuotis syntymäpäivä. Jälki-istunto siitä tuli tietty. Oikein minulle.

Jatkoin siitä matkaa sitten Jämsänjoen rantaan kävellen Jäähallin ohitse. Siellä oli nuoria koolla, pelasivat jalkapalloa. Ohitin kentän ja kävelin siitä joen rantaa pitkin Vitikkalan sillan ali.

Ja tuolloin jo ajattelin mitä paikoissa oli tapahtunut vuosia sitten. Jäähallin ja uuden koulun paikalla oli tuolloin 1990 luvun alussa kenttä. Oli luistinrata. Tuli muistoja mieleen luistelutunneista - jotka olivat mulle helvettiä. Tasapainoa ei ollut yhtään. Pysyin vain laidassa kiinni. Pilkkaa tietty kuului.

Ja se silta sitten. (varoitus tekstin lopusta) Elokuvateatterilla joen toisella puolella oli tuolloin liikuntasali laitteineen. Joskus kävimme sielläkin. Niiltä sillan ylityksiltä mä muistan sen, että aattelin sillalta hirttäytymistä.

Senkin muiston joskus kaivan Vitikkalan sillasta. Ja tuolloin tulee vaan mieleen, että tää on kyllä kuten minun kotikaupunkini, tää Jämsä.

Voisi ehkä sellaisen "minun Jämsä" kuvakokoelmalla käynnistää sen kuvabloginsa Jämsästä. Ainakin sen muiston laittaisin sinne, jossa kadun sitä kun itse olin koulukiusaaja. Vaikka itselläni meni niin huonosti, että aattelin sillalta kiikkuun menemistä - ei se mitenkään oikeuttanut sortamaan heikompia.

Jatkoin siitä istumaan rautapenkille, sen ensin kuivaten. Mieleen tuli kaikki ne kaveri-illat kun sen joen varressa juotiin ja vietettiin aikaa. Se Jämsänjoki..

Yhtenä iltana me pelattiin jalkapalloa siellä Vitikkalan uuden koulun kentällä. Tuolloin siinä ei ollut vielä suuria suojia kentän ympärillä. Oli myöhäinen kesäilta ja yksi meistä potkaisi pallon jokeen.

No sehän piti saada takaisin. Sitä sitten tutkittiin silloilta, että missä se pallo oli. Ja sitten rannoilta. Löytyi se viimein yhden jokilaivan kyljestä. Laivasta lainatulla harjalla saatiin se pallo takaisin. Palautimme kyllä sen harjan sinne jokilaivaan takaisin. Varmaan muille kaupunkilaisille tuli selväksi tuolloin, että joltain oli jotain hukassa joessa.

Sitten jatkoin taas matkaa ja katselin samalla lähestyvää Seppolan satamaa. Kerran kesäyönä, luvattiin yhdelle tyypille 4 kaljaa - jos hän hyppäisi jokeen. No hän riisuuntui kalsareilleen, kokeili jokea ja sano että on kylmää ja pukeutui jälleen. Eli farkut ja paita päälle. Sitten istuttiin ihan hiljakseen, kun hän vaan nousi ja hyppäsi jokeen. No piti hänelle antaa ne neljä kaljaa kun siitä kiroten ja palellen märissä kuteissa oli.

Hänen iltansa päättyi siihen. Toinen kaveri taas teki uimahypyn Seppolan sillalta. Mikä oikeastaan oli aika typerä veto, sillä sitä jokea on käytetty tukkien uittoon aikoinaan. Siellä saattaa olla tukki pohjassa. Tuli mieleen, että olikohan se se sama ilta, kun se neljä-kaljaa episodi oli..

Jatkoin siitä sitten keskustaan, mennäkseni käymään Citymarketissa. Olin jo käynyt Jämsä-muistojani läpi niin oli aika kotiseutumainen olo. Että kyllä Jämsä on mun koti.

Aha. hakusanalla "jokeen" ei löytynyt yhtään osumaan uudessa nettipäiväkirjani hakukoneessa. Siis tuli mieleen tarkistaa, että olisinko kirjoittanut jo Jämsänjoesta - mutta haku ei löydä mitään. Pitää tutkia asiaa.

Sillä nyt voisin jatkaa taas noiden viitelinkki korjausta. Projektini on siis hyvillä vesillä.

20.09.2026 Koodiväsy

Ensiksi mainitsen, että bloggerissa kannattaa klikata nyt tuota otsikon vieressä olevaa sinistä kuvaa - tämä päivitys TULEE näkymään VAIN sivustollani kunnolla.. (kuva siis on suoralinkki)

Syystä, että.. Mulle iski koodausväsymys. Nykyiset työtavat tämän nettipäiväkirjan kanssa vaatii koodausta - mutta olen koodannut sellaisen kun <pre class="np"> jolla tää näkyy sivustollani oikein. ja kirjoitan sen nyt


Syy tähän on se, että se antaa mun kirjoittaa ilman koko ajan koodausta.

Ja sit kun aattelin keittää teetä ja nauttia sitä tässä samalla kun kirjoitan, niin se saakelin teepussin paperi jossa se teepussi on kiinni - päätti tarttua sormeen kiinni ja molskis. Ei rentouttavaa teehetkeä ja vielä kun ärtymys alkaa.. siis tietty nykyään kirjoitan nettipäiväkirjaa koodieditoriin..

Mutta onneksi iso näyttö nii ei katse osu siihen koko ajan.

Siis en tiedä mikä oli. siis mulla oli vielä vain 5 tiedostoa tästä kirjasta uudelleenkoodattavan ja sitten iski koodausväsymys.
En jaksa enää koodata. Onhan sitä tullut tehtyä aika tiiviisti tämän vuoden aikana, niin kaiketi
aivot teki sitten tiltin.

Kaipa sitä on otettava pieni tauko asiassa sitten.

Tottahan se on että olen itseopiskellut html5 - ja css koodaukset itse tämän vuoden aikana. Paljon tietoa ja silleen. mut nyt..

Pidän taukoo. Pari päivää ilman koodausta. aattelin tämän vain ilmoittaa.

25 vuotta nettipäiväkirjaa mun tekstitulvalla on ollut suuri työ käydä läpi ja uudeleen koodata.
Homma kyllä jatkuu tulevaisuudessa mutta nyt ei jaksa.

sulkeva pre tulee tähän .. ei hitto. ajatus tulostui suoraan. jep. tauon paikka. Homma jatkuu myöhemmin..  Mut tässä muistin iloisen jutun tässä vaiheessa. Mä koodasin tämän nettipäiväkirjan uusimman sivun sellaiseksi - ettei mun tartte listata erikseen merkinnän otsikkoa tai poimintaa.  hyvä.

11.09.2026 - Unikuvausta. + 25v WTC iskuista

Näin unta, että joku olisi kirjoittanut Lappiin Jämsän vanhan kirkon replikaatin ja sitten sytyttänyt sen palamaan - jotta kirkon raunioista saisi turistinähtävyyden. Tämä oli nopeasti rakennettava ylös - ettei unohdu. Olen juuri herännyt. Unessa oli vaja tai rakennus, joka oli punainen. Ja Jotenkin Yle Radio suomi oli paikalla. Rakennus oli aitta, jonka seinässä oli puolikas hevosenkengän kokoinen kuvio joka oli suurempi. mitä tavallinen hevosenkenkä on. Siitä jäi savupiippu pystyyn kunnes alkoi kuulumaan ärsyttävää laulua. Siis kaunista, mutta pitkäveteistä. ja siihen heräsin. Paikka oli kai Suomen ja Norjan rajalla. tai oli se, päärakennus oli jonkun vuoren tai kukkulan tapaisen mäen päällä. kahvi on valmista. niin. Laitoin sen tippumaan.

JA näemmä keitin puoliunessa vahvempaa kahvia. Alkaa heräilemään. Ja kun luen tuota edellistä kappaletta, niin on aika selvää etteivät kaikki osa-alueet aivoissani vielä olleet heränneet. Siis varmaan tarkoitin "rakentanut Lappiin" sen kirkon. Mutta antaapa tuon olla. Siis hyvää kuvaustahan toi on siitä tilasta, kun aivot vasta ovat heräämässä.

Tosin että kun siinä tilassa kaataa vettä virroissaan olevaan sähkölaitteeseen, kahvinkeittimeen.. Mutta niinhän kaikki tekee aamuisin. Kaataa vettä sähkölaitteeseen.

Asiasta saa hauskemman, kun jättää mainitsematta vesisäiliöt.

Palatakseni siihen uneen, joka on pääpiirteittäin jo kadonnut muistista eikä tuo kirjoittamani teksti tunnu palauttavan sitä - niin on turha palata siihen pakolla. Puhuttiinkohan YLE radio suomessa jotain Lapista klo 05:27 tänä aamuna? Sillä mä laitoin stereoni herättämään radiolla. Hyvä herätyskello. Jos soi nykymusiikki, niin se pakottaa kävelemään huoneen toiselle puolelle sammuttamaan laitteen.

Herättävän härvelisi siis kannattaa olla kauempana sängystäsi. Kelloradiohan toi stereokin sinällään on.
Huomasin sen toiminnon olevan myös mun Alcatech perus näppäinpuhelissakin. Kun laittaa kuulokejohdon vain kiinni, niin se kun toimii antennina. Ja äänenlaatu sen kaiuttimessa on aika siedettävää.

Ai niin.. Se muuten pitäis laittaa laturiin kerta tuli mainittua. Vielä on kesäistä, ei tarvetta paksummalle takille joten älypuhelinta en ota mukaan. Mitäs ovat niin painavia ja isoja laattoja nykyään.

Mutten vielä siis kirjoita sitä käyttökokemusta uudesta puhelimesta. Kerään vielä dataa sitä varten.

Pääpointti tulee olemaan, että on yhtä surkea käyttää mitä ovat olleet edelliset älypuhelimeni sen vuoksi, että niissä on kosketusnäyttö.

Mutta se siitä ja testataanpas kuinka hyvän työkalun itselleni olen sivustostani rakentanut. Sen toimivuus testiin. Eli haetaan nopeasti mitä tänään...

OK. 11.09 on tänään. No päästiimpa pahaan aiheeseen. Kas.. WTC iskuista tulee tänään 25 vuotta.

OK.. Ennen asiaan pääsyä on pakko mainita, että sillä tekemälläni hakukoneella saan listankin aikaan. Samalla siis uusia tekemieni työkalujen testausta. Kerta tässä tulikin yllättäen ihan aihe koosteeseen. Eli.. Tässä haulla "11.09" aikaansaatu listaus:

11.09.2006 - aamulla
11.09.2006i - Vastaus siihen googlejuttuun.
11.09.2003i - kello 19:12
11.09.2003ii - Hero of the day
11.09.2007 - Syyskuun 11.
11.09.2022 - Tää päviä
11.09.2004 - 17:34 - ja kerrostalot saivat olla rauhassa?
11.09.2004i - 9/11 - vielä tuntoja..
11.09.2004ii - Sitten jotain ihan muuta

Ja tässä sama linkkeinä. Osan tuloksista poistin tästä listasta, jos niissä ei pahemmin kyseisestä aiheesta ollut.

11.09.2006 - aamulla
11.09.2003i - kello 19:12
11.09.2007 - Syyskuun 11.
11.09.2022 - Tää päviä
11.09.2004 - 17:34 - ja kerrostalot saivat olla rauhassa?
11.09.2004i - 9/11 - vielä tuntoja..

Noista.. vuonna 2006 kirjoitettu sisältää sen eräällä videolla kuulleeni lapsen huudahduksen: "DADDY LOOK - THEY DO IT ON PURPOSE!!" (Isi, katso. Ne tekee sen tahallaan!)

On.. hieno kuvaus tilanteesta.

Vuonna 2003 en näemmä maininnut asiaa, varmaan opiskelujutut vei ajan eikä uutisia katsonut. Olisin kyllä kirjoittanut tunnelmia - jos aihe olisi jostain noussut esiin. Tai sitten siitä oli niin vähän aikaa, ettei halunnut käsitellä sitä. Mene ja tiedä.. Mutta tämän kirjoitushetkellä se sivu on vielä muokkaamatta uuteen koodaukseen.. Tulossa joskus.

Vuonna 2022 vain sivusin aihetta, muutoin hyvä päiväkuvaus tuli tuolloin kirjoitettua

2004 kirjoitin asiasta sitten enemmänkin.

JA KYLLÄ YLE uutisoi tänään aiheesta.
Aiheesta tuolla enemmän. Vaan oli raskasta nähdä ne kuvat savuavista torneista näin aamutuimaan.

Eli loppuun voisin siis vaihtaa aihetta ja palata unikuvauksiin, kerta sellaisella aloitettiin. Tässä unikuvauslistaa.

Luomani hakukone ja yhteiskäyttö Front Page Expressin kanssa toimii.. Kiva kun se vanha ohjelma on jollain tapaa vielä mukana. Siihen voi siirtää siis hausta tuon listan ja se tekee koodit siitä. Ja tuossa näkee sen miten tää mun työstämä nettipäiväkirja -uudistus toimii käytännössä. helpottaa asioita.. Olisi saanut olla vaan joku iloisempi asia.

Vaan tätä päivää kohden. Tulee näkemään uutisvideoita jotka on kuvattu 11.09.2001

09.09.2026 - Suuria uudistuksia!

Tänään vimein tein sen, mitä olen joskus aatellut. Mikä on jo sivustoni tekstiarkistossa olemassa. Eli teemanvaihtaja nettipäiväkirjaankin!

Tässä pitää ottaa historia käyttöön. Sillä tänään myös sain myös
koodausuudistusta eteenpäin ja löysin Maininnan nettipäiväkirjani visuaallisesta ilmeestä vuodelta 2004.

Ja se oli ettei kuvia nettipäiväkirjaan tai taustakuvaa. No asiat ovat muuttuneet sen jälkeen.
Vuonna 2006 kokeilin kirkastaa kirjaani - mutta se jäi kokeiluksi ja sittemmin poistin sen testin.

Että tää kirja olis mustaa valkoisella. No tämän päivän jälkeen sen saa sellaiseksi.

Onko tää sitten joku hiton murroskohta? Piste, josta ei ole paluuta? Nettipäiväkirjani nykyaikaistuu.

Nyt se teemanvaihtaja on jo valtaosassa kirjan merkintäsivuja. Kai se on jotain suurta sitten tälle kirjalle, merkkipaalu. Että viimein sain tehtyä sen mitä oon aatelut. Mutta työtä tämä vielä vaatii. Merkintäsivuja, joita pitää uudelleenkoodata on vielä parisen kymmentä. Sitten on viitelinkkien ja arkiston korjaus. Kunnes projekti on valmis.

OK. se siitä ja sitten lupaamani käyttökokemus siitä Eletra näyttövalopalkista.

Eli laite pysyy hyvin kaarevan näytön päällä. Se on plussaa. Joidenkin näyttövalopalkkien kiinnitys kuulemma on huono. Eletra näyttövalopalkki näyttää kolmea eri valosävyä joita voi himmetää ja kirkastaa. Laite saa virtansa suoraan USB johdon kautta. Joten minulle ei ollut onglemaa virransyötön kanssa. Oli jo se latausjohto jolla tekohengitin sitä vanhaa valosyteemiäni. Eli näytön päällä omatekoisessa telineessä ollutta vanhaa älypuhelinta. Eletra näyttövalopalkki valaisee hyvin eikä heijasta näytöstä.

Jokohan plussat riittäisivät..

MIINUKSET.

Käynnistyessään (minulla että jatkojohdon kytkimestä laitteisiin virta päälle) Eletra näyttövalopalkki heittää heti kirkasta valoa. Kytkimet ovat HIPAISUKYTKIMIÄ ja LAITTEEN OIKEASSA NURKASSA (oheinen kuva, on ne sentään valaistu)

Jos mä olisin suunnitellut laitteen, niin olisin sijoittanut käyttökytkimet laitteen keskelle, siihen missä on se tuki. - Mikä ONNEKSI on hyvä ja jäykkä. Mutta varmaan ajan saatossa löystyy kun koko ajan pitää koskea laitetta niin - että paine kuten kääntää tukea hivenen. Ennustan että joku ilta toi tipahtaa.

Käyttövinkkini tuolle laitteelle on se - että kun laittaa päälle, niin säätää kaikki värit yhtä himmeäksi. Koska hipaisukytkin.. (pitkä painallus himmetää tai kirkastaa, lyhyt vaihtaa valon sävyä) .. voi toimia miten sattuu. JA tukea toisella sormella - ettei himmentäessä tiputa koko härveliä.

LOPPUKANEETTI. Eli ole kyllä tyytyväinen tuohon. Ei tartte minun enää olla huolissani jostain akusta, laite toimii kuten pitää. Mainitsemani näppäinsijoittelun (ja painikkeiden tyypin) olisi tietty voinut hoitaa paremminkin.

Se puhelin käyttökokemus siitä Samsung Galaxy A17 puhelimesta tulee aikanaan.

Siinä kun on niin paljon asiaa alkaen siitä valheesta "helposta vaihdosta"
smart swichillä. Unohdettu kertoa että sen jälkeen pitää hoitaa päivitysrumba.

Mutta kannattava koodauspäivä tänään on ollut.

Saa tätä projektia eteenpäin - jotta se joskus olisi jopa valmis.

Jäis aikaa muuhunkin. 48 päivää on itse annettu aikataulu tälle.
Ainakin että merkintäsivut ja viitelinkit saa kuntoon.
NP arkisto olis kiva kyllä ehkä saada siinä ajassa kuntoon.

Mutta sivustoni simopahula.fi tulee koko ajan paremmaksi.

Toi teemanvaihtaja nettipäiväkirjan sivuille oli jo isoa.

jatkuu seuraavassa numerossa.